Laihialainen kirjailija kirjoineen ajallisen ajan ja historiamme kulussa

Tänään lueskelín aamun Pohjalaista ja huomasin siinä kirjoituksen ison kuvan kera Laihialaisesta kirjailijasta. Ajattelin tuon kirjoituksen pohjalta, että nuo kolmekirjaa tulee saada käsiin ja lukea. Mannisen ensimmäinen kirja kertoo tästä koko eurooppaa vaivaavasta oikeistopopulismista. Kirja sijoituu Laihialaismaisemiin ja kuvaa Suomen vuoden 1918 sisällissodan jälkeistä aikaa. Siinä kirjassa Mannninen rinnastaa kirjan päähenkilön Johannes Smultterin massamurhaajaan Anders Behring Breivikiin, joka tappoi työläisnuoria Norjassa. Siinä siis piirtyy oikeistoradikaalinen muotokuva. Smultter on intellektuelli oikeistodarikaali, herkkä ja pohdiskeleva. Kaveri sitten päättää murhata Santeri Alkion tuon ajan pohjalaisen vasemmistoaktiivin. Kirjassaan Manninen haluaa ennekoida sitä, että tuollainen tulee tapahtumaan ja viittaa Oslon autopommiin ja Utöyan saaren tapahtumiin. Rotuennakkoluulot ovat päässeet purkautumaan, koska meillä ei ole käsitelty tuota asiaa. Ihmiset eivät osaa kuvitella, että joukkomittainen rasismi voisi puhjeta sivistyneessä yhteiskunnassa. Timo Soini voi esiintyä salonkikelpoisena muiden johtajien joukossa. Hän voi esiintyä hyvänä kaverina ojentamassa kolegoitaan omassa pilttuussaan. Muut hoitavat sen rasistisen retoriikan, ja se tulee hänen puolueensa hyväksi. Kuten Halla-aho ja nyt vaikka Hakkarainen mm. ja Homma foorumi netissä. Otin tämän tähän nyt sen vuoksi esille, kun asia on niin polttavan ajankohtainen. Ja kun perä- ja etelä-Pohjanmaata vaivaa erityisen paljon rasismi ja oikeastaan kaikkia eduskuntapuolueita, niin Pohjalainen kirjailija voi antaa tähän sairauteen oikeita lääkkeitä kulttuurin kautta. Pohjanmaalla 1930 luvulla natsismia esiintyi eniten koko Suomessa. Oli Lapuanliikettä, suojeluskuntia ja lotta-aatetta mm. Perinnettä siis on oikeistoradikalismille. Tunnetusti juuri kulttuurinkautta oikeistopopulistit nyt pykivät valtaan koko euroopan alueella. Työn ja pääonman alueelle he eivät juuri pyri, vaikkin Soini on kaupannut työväenpuoluetta ilman sosialismia. Kirjoitus perustuu osaksi Pohjalaisen kulttuurisivuille.

Työ ja pääoma ovat nyt konkretiaa pitkän konsensuksen jälkeen

Euroopassa ja maailmalla finnssikapitalismi painaa nyt voimalla päälle, jopa militarismiinkin tukeutuen. On todellakin hyvä, että Suomen ay-liike on noussut eurooppalaisten ay-liikkeiden rintamaan pankkipääomaa vastaan.
Osakkenomistajien maailmanlaajuiselle ahneudelle ovat euroopan ja maailman kansat pantu maksumiehiksi.

Kansallisesti ei yksin löydy voimaa pankki ja keinottelupääomaa vastaan, joten solidaarisuutta nyt tarvitaan ay-liikkeessä kansainvälisesti. Kysymysessä on viime kädessä ay-liikkeen joukkovoiman käyttö säästö -ja leikkauspolitiikan nujertamiseksi. Tällä säästö -ja leikkauspolitiikalla on kansaa painostettu alistumaan rahavallan tahtoon. Isonan asiana on maailmallakin noussut kansanliike kapitalistisen järjestelmän kaatamiseksi, koska kaikki nykyiset talousongelmat lähtevät siitä.

Toisaalta kansalaisilla on myös kasvanut tietoisuus siitä, että vaihtoehtoja löytyy kapitalismille.
Nykyiset nuoretsukupolvet omaavat laajan sivistystason, jota kautta he peilaavat vaihtoehtoja.

Maailma ei navigoi missään sumussa kuten Pohjalainen antio ymmärtää tänään. Vaan vaihtoehto löytyy kapitalismille ja se on työväenvalta. Talouskriisin vakavuutta katsotaan hyvin kapeasti, vain finssipääoman 1 prosenttin eduista käsín ja sivuun jää kansan 99 prosentin edut.

EK ajaa edelleen sitä, että se saisi suoraan työpaikoilla sanella työntekijöiden palkan ynnä muut sopimusasiat. Tässä suhteen on ay-liikkeessä luokkatietoisuus kasvanut ja EK:n huijaukset eivät nyt menen enää läpi. Myös konsensus on tullut tiensä päähän työn ja pääoman välillä. Talvisodan henki ei enää kosketa nuorta työläissukupolvea ja siihen liiittyvä Venäjä viha on madaltunut.

EK on tietämättään murentanut itsekin konsensuspohjaa hokemalla, että keskitetyt ovat historiaa ja tähän ansaan onkin osa ay-eliittiä mennyt. Myöskään vasemmistoeliitin istuminen kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa ei pure enää uuteen ay- ja työpaikkatason työläissukupolveen.

Toisaalta nyt myös ymmärretään, että verovaroista maksettavat palkankorotustenlisukkeet ja muut porkkanat kuten työnantajien veroalet osuvat omaan nilkkaan. Ne kun jatkavat sitä julkisten palvelujen leikkaamista edelleen. Tähän liittyy myös nyt hallituksen pakonomainen kuntien yhdistäminenkin.

Kysymyksessä ei siis ole nyt vain palkakorotuksien taso, vaan koko hyvinvointivaltion peruspalvelut ja niiden ylläpitoon tarvittavat verovarat. Tätä taistelua nyt käydään EU:ssakin onko pankien voitontavoittelun tukeminen tärkeämpää kuin kansalaisten taloudelliset ja sosiaaliset edut.

ABB:llä Vaasassa pääoma turvautui jopa hätätyönä teettämään normaaleja lakonalaisia töitä. Tämäkin osoitaa sen miten rahavallan ahneus ja röyhkeys on viimevuosina päässyt tuudittautumaan.
Rahavalta on tupoaikoina saanut melkein mitä vain läpi työsopimuksiin mutta nyt on tulut siinä seinä vastaan ja se on heille yllätys.

Suomi on hukannut yhteistyö kumppani Venäjän politiikassaan

Helsingissä maanantaiklubilla oli toimittaja ja kirjailija Hannu Taanila ottanut esille nykyisen Suomen Venäjä politiikan kovin sanoin. Hän ei näe Suomen nykyisessä ulkopolitiikassa päätä ei häntää. Hänen mukaansa Suomi on antanut kaikkein kalleinpansa pois – Venäjän. Suomella ei Euroopan uninonin myötä ole edes omaa Venäjä-politiikkaa, mikä on todella iso virhe.

Paasikivi ja eritoten Kekkonen valloittivat Venäjän. Meidän pitää ottaa Venäjä taas haltuun hyvällä ja positiivisella politiikalla.

Ongelmana on myös se, ettei nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole Paasikiven ja Kekkosen kaltaisia poliitikkoja. On vain vähälahjaisia paavolipposia ja kokoomuksen kellokkaita, joista Jyrki Katainen ansaitsee tittelin ”Reichsfuhrer” ja Alexander Stubb lempinimen ”Stubbinski”.

Taanila puhui asiaa joka pitää paikkansa, koska niin mädäntynyt on nykyinen tilannne eduskunta puolueiden osalta. Sieltä ei voi todellakaan tulla Paasikiven ja Kekkosen kaltaisa henkilöitäkään.
Pelkkiä höpönassuja!
Kun eduskuntapuolueet ovat melkein kuin samasta puusta veistettyjä on tulos politiikankin osalta on yhtä ja samaa.
Toisaalta eduskuntapuolueita vaivaan oikeistopopulismi, joka näkyi EU-velkaongelman takauksien osalta, jolle koko eurooppa melkein nauroi. Sitähän se on oikeistopopulismi, pelkkää viihdettä, jota vetää Soini ja Perussuomalainen puolue etunojassa eduskunnassa.

Kekkosen aikaan ei ollut tilaa oikeistopopulismille mutta myös vasemmiston vasemmistolainen politiikka sen esti. Vasemmisto ja keskustapuolue yhdessä Kekkosen kanssa olivat päämoottorit Venäjän ja Suomen yhteistoiminnassa.

Perussuomalaisten äänestäjät tyypillistä radikaalioikeiston äänestäjäkuntaa

Olisiko oikeistopopulismissa kyse siitä, että hyvässä asemassa oleva länsimainen keskiluokka sekä mukavasti toimeentuleva työväenluokan osa pyrkivät säilyttämän globalisaation paineessa etuoikeutetun asemansa.
Oikeistopopulistien kannattajilla menee maailmanlaajuisesti katsottuna – ja Perussuomalaisten kannattajilla myös maamiehiin verrattuna – taloudellisesti äärimmäisen mukavasti, mutta nyt nuo etuoikeudet näyttävät olevan uhattuina.
Länsimaiset ihmiset tuntevat globalisaation ja talouskriisin myötä entistä suurempaa epävarmuutta identtiteetinsä, työpaikkansa ja koko elämäntapansa puolesta. Tuo uhka tiivistyy kaupungilla notkuviin nuoriin maahanmuuttajamiehiin.
Globalisaatio ja kapitalismin rakennemuutoksen synnyttämä epävarmuus lietsoo oikestopopulismia – mutta se lietsoo sitä suhteellisesti hyväosaisten keskuudessa.

Näin oli myös 1930 luvulla kun maataloudessa alkoi syrjäytyä isojentilojen poikia maatiloilta, kun tilalla ei ollut tarjota heille työtä ja toimeentuloa. He olivatkin otollista joukkoa Lapuanliikkeeseen, Suojeluskuntiin ja IKL kannattajiksi. Natsismi veti heitä mukaansa ja he vihasivat vasemmistoa, kommunisteja ja Venäläisiä.

(Perussuomalaiset radikaalina oikeistopopulistisena puolueena Carl Mars, tuossa tutkimuksessa tarkasteltiin Perussuomalainen puoluetta suhteessa euroopan ja pohjoismaiden oikeistopopulistisiin puolueisiin.)

Uudensukupolven konsensuspolitiikka alkoi Suomessa

Elämme nyt Suomessa uudensukupolven konsensus aikaa, jota uusi hallitus nyt kuvastaa.
Tilanne on mitä haastavin oikeistolle vahvistaa kapitalismia, voitontavoittelua, politiikkansa vaikutusta ja sitä kautta kannatustaan.

Kun vielä huomioidaan vasemmiston nykyinen kokonaistilanne on siinä oikeistolla aikaisempaan konsensusaikaan nähden sanoisinko mahtava tilanne.

SDP, vasemmistoliitto ja ay-liiken johto ovat nyt sidottuna jälleen uuden konsensuksen ja rahavallan pelinappuloiksi.

Vanhana konsensusaikana oli vasemmistolla vielä vasemmistolainen ote yleiseen mielipiteeseen, mutta nyt se on liberalisoitu tyysti. Media on melkein kokonaan rahavallan hallussa ja sitä kautta yleinen mielipide on näin myös oikeiston käytössä. Tämä antaa melkoisia avaimia hallita ja sitoa vasemmistoa oikeistolaiseen politiikkaan.
Vanhana konsensusaikana valtaeliitin helmaan pääsi vasemmalta yhteistyökykyiset ”henkilöt” ja politiikkana oli pienempi paha, jonka nimissä puolueet toimivat ja kansaa kuritettiin luopumaan saavutetuista eduistaan.

SKP oli sen ajan uhri vasemmalta konsensuspolitiikan altarilla, kun se ei sitoutunut rahavallan konsensukseen. Tuolloin oli vielä pelastusrenkaana Neuvostoliitto, muut sosialistiset maat sekä laajayhteistyöpolitiikka, joka piti yllä vasmmistohenkistä menoa maassa. Mutta sitten vuoden 1991 jälkeen, kun Neuvostoliitto hajosi alkoi myös raju alamäki vasemmalla, joka nyt sitten huipentui uudensukupolven konsensukseen.

Nyt meno on juuri päinvastaista ja vastaavasti Etelä-Amerikka on jo kohta kokonaan vasemmistovetoinen. Pohjois-Afrikassa USA-vetoinen imperialismi ja siirtomaa valta murenee kansojen vallakumouksellisen liikkeen edessä. Mutta myös Keski-Euroopassa vasemmisto taistelee EU:n säästö- ja leikkauspolitiikaa vastaan. Vain oikeastaa Suomalainen vasemmisto on nyt yhdessä jatkamassa aikaisemman puhtaan oikeistolaisen hallituksen säästö- ja leikkauspolitiikkaa Euroopassa.

Kun kapitalismi kärsii maailmanlaajuisesta ylituotannosta eikä kasvumahdollisuuksia ole perinteisessä teollisuustuotannossa. Pääomat suuntautuvat julkisensektorin palvelutuotantoon takomaan lisäarvoa. Tämä tuo myös finassipääomalle rahoituksen kautta lisäarvoa, verovaroilla kun maksetaan pankeille korko ja luottotappiot. Josta esimerkkeinä Kreikka, Espanja, Portugali mm.

Kuntien palveluiden yksityistämistä voidaan nyt jatkaa isolla vaihteella kun vasemmistokin on siihen sidottu ja palvella näin kapitalistista riistopolitiikkaa.

Omahyväinen vasemmisto eliitti tulee nauttimaan ministerielämästään eikä siis taistele vastaan.

Vastassa eduskunnassa on oikeistopuolue keskusta, joka menetti kanatustaan rajusti viime eduskuntavaaleissa, saatuaan kurjistamispolitiikan vihat kansalta. Suomessa on nyt erikoinen mutta toisaalta nykyistä henkilökeskeistä politiikantekotapaa kuvastava parlamentti, jossa on oikeisto-oppositio ja oikeistopolitiikkaa tekevä hallitus(vahvistettu SDP:llä ja vasemmistoliitolla).

”Äärioikeistopuolue” Perussuomalaiset tulevat edelleen kasvattamaan kannatustaan ja viemään koko vasemmiston kannatusta entistä alemmaksi ja edelleen vasemmiston poliittinen asema kaventuu. Kansansilmissä tulee SDP:lle ja Vasemmistoliitolle todella vakavapaikka uskottavuuden suhteen.
Nyt maata hallitsee siis edelleen rahavalta, jonka poltiikkaa ajaa myös osa vasemmistoa. Suomen kansan elämä ei tule olemaan helppoa säästö- ja leikkauspolitiikan jatkuessa. Turvattomuus ja pelko voivat edelleen olla tulevaisuuden visioita.

Työväenliike on ollut se, joka on ajanut kansalaisten asiaa ja tuonut turvallisuutta tulevaisuuden osalta, mutta nyt liike on alistettu rahavallan palvelijaksi.

Suomen kommunistinen puolue tekee rehellistä politiikkaa edelleen tässä maassa, joten siltä osin ei kansaa ole jätetty rahavallan armoille.

Hallitusneuvottelut jatkuvat edelleen salassa

Maassa eletään kuin sotatilassa. Kuuden puolueen neuvottelut ovat päättymättömässä tilassa.
Näiden puolueiden elitistiset johtajat ovat ilmeisesti näin sopineet, perinteisessä konsenssushengessä.
Kokoomuksen ja rahaeliitin tavoitteena on sitoa vasemmisto nyt takuumieheksi ja likaisentyöntekijäksi jatkamaan edellisen porvarihallituksen politiikkaa.

Nyt esimerkiksi presidentti Halonen ei ole perinteisellä tavalla hallitusneuvotteluissa.

Salaliiton tavoite on aikaisemman Lipposen (sdp) kaltainen sateenkaarihallitus. Vain yksi oleellinen teko on tapahtunut ja se oli Vasemmistoliiton kansanedustajan marssiminen ulos kokoomuslaisesta salaliitosta. Salailu kertoo siitä miten hankalaksi on mennyt säästö- ja leikkauspolitiikan jatkaminen. Eli ei olla rehellisellä asilla, kun kansaa yritetään jälleen kusettaa. Kansan oikeutettu tyytymättömyys sataa oikeistolaisen Perussuomalainen puolueen pussiin ja vasemmiston tappioksi.

Mutta myös yksi iso asia on seuraavat presidentin vaalit, jossa nyt oikeistolla on nyt lopullisesti tavoitteena kääntää maamme ulkopolitiikka vahvasti oikeistolaiseen uomaan. Tähän ja hallituksen muodostamiseen liittyy myös vasemmiston kannatuksen painaminen vielä alemmaksi kuin se nyt jo on ja siitä pitää huolen vielä Perussuomalainen puolue oppositiossa.

Mutta se on varmaa myös, että Soini kääntää kannattajansa Kokoomuksen presidenttiehdokkaan taakse toisella äänestyskierroksella.

Tähän on siis vasemmiston hysyttely ja veljeily oikeiston kanssa vienyt tämän maan ja työväenliikkeen. Mutta näinhän siinä yleensä käy kun herrojen kanssa lähtee marjaan!

Eikö nyt olisi kansan Suomessakin noustava kaduille kuin Pohjois-Afrikassa, että korruptoitunut valtaeliitti saadaan muutettua kansanetuja ajavaksi hallitukseksi?


Entinen Vasemmistoliiton Euroopan parlamentin jäsen ja kansanedustaja Esko Seppänen kirjoitti hyvin nykyisistä hallitusneuvotteluista www.eskoseppanen.net

Kulutusyhteiskunta eli kapitalismi ja rahanvalta

Kesko avaa Vaasassa uuden ostosparatiisin Super-Marketin Sotkan-Askon tiloihin Klemetinkadun ja Korsholmanpuistikon riskeykseen. Tiloihin tulee myös muita kaupallisia yrittäjiä. Kuluttaminen on ihmiselämän tärkein asia tässä järjestelmässä ja ihmiset siinä ovat kuin päättömät kanat. Ostavat ja juoksevat tavaroiden perässä kaupasta toiseen. Elävät, harrastavat, omistamiensa tavaroiden kautta ja hakevat yhä uudelleen sisältöä ostamillaan tavaroilla ja mielikuvilla elämälleen.

Vastaavasti samaan aikaan ihan todelliset asiat ja palvelut ovat muuttumassa myös tavaroiksi.

Hyvinvointivaltion palvelut eivät toimi ja rahaa on liinvähän niiden kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Nykyinen uusliberalismi repii koko hyvinvointivaltiota hajalle. Yhteiskunnallista palvelutuotantoa muutetaan liiketoiminnaksi ja sitä kautta yksityistetään.

Nykyinen politiikka on sitä, että kunnalliset palvelut muuttuvat tararoiksi, joita ihmiset ostavat yksityisiltä palveluja tuottavilta yrityksiltä. Rahasta tulee ja on jo tullut kaiken mitta, jos vielä nykymeno saa jatkua ja toistaiseksi poliittinen vastavoima puuttuu. Mutta kansa suomessakin osoitti vaaleissa, että tyytymättömyys on kasvamassa. Mutta rahanvallan kaatamista ei yksin äänestämällä kaadeta, vaan siinä tarvitaa joukkovoimaa. Toisaalta kansantyytymättömyys nykymenolle kanavoitui rahavalle turvallisesti oikealle ja jopa äärioikealle.

Nykyisen edustuksellisen demokratia päätehtäväksi on tullut turvata rahamaailman toimintaa. Pankkeja siis tuetaan verovaroilla, että ne eivät joutuisi maksamaan keinottelusta syntyviä tappioita. EU:n on perusteilla ensin väliaikainen rahasto ja sitten ihan vakinainen rahasto, joista maksetaan ja annetaan takauksia EU:n tasolla pankeille ja keinottelijoille niiden bisneksessä syntyviä tappioita paikkaamalla.

Nämä asiat olivat myös eduskuntavaalien pääosassa. Mutta myös nyt kun uutta hallitusta kootaan on siinä myös pääosassa eurooppalaisten pankkibisneksien tukirahastot.