Yleistä tietoja Skandinavian maiden historiasta 1930–1940
Ennen toista maailmansotaa yhteiskunnallinen tilanne oli Pohjoismaissa hyvin samanlainen.
Työväen taloja poltettiin ja suljettiin. Työläisten palkkoja alennettiin ja lakkoja kiellettiin lailla.
Työttömyys oli korkea 1930 ja elettiin yleistä maailman laajuista talouskriisiä.
Mutta erikoista oli vain se, että muissa Pohjoismaissa (ei Suomessa) vasemmistopuolueet tekivät mittavia reformeja työläisten elinolojen parantamiseksi, samaan aikaan, kun poliittinen ilmapiiri kiristyi. Esimerkiksi 1938 Ruotsalaiset työläiset saivat 12 päivän palkallisen loman, Tanskassa 1937 sama, Norjassa 9 päivän, maatalous työläisille, merimiehille ja myyjille 8 tunnin työpäivä ym.
Muissa Pohjoismaissa vasemmistopuolueet parlamentaarisen enemmistönsä turvin käyttivät valtiovallan rahoja talouskriisin helpottamiseen. Esimerkiksi Ruotsissa teollisuustuotanto kasvoi vuodesta 1930 vuoteen 1939 jopa 60 %. Ruotsissa oli tuolloin alle kymmenen prosenttia työttömänä. Eli jo tuolloin alkoivat rakentaa Pohjoismaista hyvinvointi mallia!
Pohjoismaissa oli kaikissa fasistiset liikkeet ja puolueet. Tanskassa oli vastaava tilanne kuin Suomessa. Siellä 1939 vaaleissa fasistinen puolue pääsi ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa parlamenttiin 3 paikkaa suurkäräjille. Myös puoli fasistinen Vapaa Kansan puolue sai vaaleissa 5 paikkaa. Suomessa toimi vastaavia fasistisia liikkeitä kuten Lapuanliike, IKL, Suojeluskunnat, Lotta-liike ym.
Tanskassa Vapaa Kansanpuolue käytti hyväkseen suurviljelijöiden tyytymättömyyttä kuten Suomessa Lapuanliike, joka sitten muuttui IKL:n.
Pohjoismaissa vasemmistopuolueet kehottivat tukemaan Neuvostoliiton ehdotuksia kollektiivisesta turvallisuuspolitiikasta sekä lujittamaan ja demokratisoimaan oman maan armeijaa.
Mutta Pohjoismaiden hallitukset pelkäsivät jo Saksaa ja tasapainoilivat länsimaiden ja erityisesti Englannin suuntaa. Englanti oli tuolloin tärkeä kauppakumppani kaikille pohjoismaille.
Tanska kuten Suomi olivat saksalaisystävällisiä. Kesällä 1939 Tanska suostui solmimaan Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Ruotsi oli tuolloin kaikkein itsenäisin toimissaan.
Suurin virhe oli se, että Pohjoismaat muut paitsi Suomi, julistautuivat fasismin uhan suhteen puolueettomiksi. Vähän sama asia kuin Saksassa, jossa juutalaiset aluksi suhtautuivat vastaavalla tavalla fasisteihin ja niihin raakuuksiin mitä Natsit tekivät juutalaisille. Mutta alkoivat sitten myöhemmin taistella vastaan.
Suomen poliittinen johto ei ollut puolueeton, vaan oli Natsi-Saksan liittolainen, ystävä.
Maailmasodan alkuun osunut Neuvostoliiton ja Suomen välinen aseellinen yhteenotto päästi irti äärimmäisen antikommunistisen hysterian kaikissa Pohjoismaissa.
Ruotsissa Luulajan kaupungissa fasistit polttivat maaliskuussa 1940 lehtitalon, jossa viisi ihmistä kuoli. Oikeudessa paljastuivat murhapolttajien yhteydet paikalliseen sotilaskomentajaan.
Suomessa oli jo kommunistinen puolue kielletty ja aktiiviset jäsenet olivat vankilassa.
Ennen toista maailmansotaa yhteiskunnallinen tilanne oli Pohjoismaissa hyvin samanlainen.
Työväen taloja poltettiin ja suljettiin. Työläisten palkkoja alennettiin ja lakkoja kiellettiin lailla.
Työttömyys oli korkea 1930 ja elettiin yleistä maailman laajuista talouskriisiä.
Mutta erikoista oli vain se, että muissa Pohjoismaissa (ei Suomessa) vasemmistopuolueet tekivät mittavia reformeja työläisten elinolojen parantamiseksi, samaan aikaan, kun poliittinen ilmapiiri kiristyi. Esimerkiksi 1938 Ruotsalaiset työläiset saivat 12 päivän palkallisen loman, Tanskassa 1937 sama, Norjassa 9 päivän, maatalous työläisille, merimiehille ja myyjille 8 tunnin työpäivä ym.
Muissa Pohjoismaissa vasemmistopuolueet parlamentaarisen enemmistönsä turvin käyttivät valtiovallan rahoja talouskriisin helpottamiseen. Esimerkiksi Ruotsissa teollisuustuotanto kasvoi vuodesta 1930 vuoteen 1939 jopa 60 %. Ruotsissa oli tuolloin alle kymmenen prosenttia työttömänä. Eli jo tuolloin alkoivat rakentaa Pohjoismaista hyvinvointi mallia!
Pohjoismaissa oli kaikissa fasistiset liikkeet ja puolueet. Tanskassa oli vastaava tilanne kuin Suomessa. Siellä 1939 vaaleissa fasistinen puolue pääsi ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa parlamenttiin 3 paikkaa suurkäräjille. Myös puoli fasistinen Vapaa Kansan puolue sai vaaleissa 5 paikkaa. Suomessa toimi vastaavia fasistisia liikkeitä kuten Lapuanliike, IKL, Suojeluskunnat, Lotta-liike ym.
Tanskassa Vapaa Kansanpuolue käytti hyväkseen suurviljelijöiden tyytymättömyyttä kuten Suomessa Lapuanliike, joka sitten muuttui IKL:n.
Pohjoismaissa vasemmistopuolueet kehottivat tukemaan Neuvostoliiton ehdotuksia kollektiivisesta turvallisuuspolitiikasta sekä lujittamaan ja demokratisoimaan oman maan armeijaa.
Mutta Pohjoismaiden hallitukset pelkäsivät jo Saksaa ja tasapainoilivat länsimaiden ja erityisesti Englannin suuntaa. Englanti oli tuolloin tärkeä kauppakumppani kaikille pohjoismaille.
Tanska kuten Suomi olivat saksalaisystävällisiä. Kesällä 1939 Tanska suostui solmimaan Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Ruotsi oli tuolloin kaikkein itsenäisin toimissaan.
Suurin virhe oli se, että Pohjoismaat muut paitsi Suomi, julistautuivat fasismin uhan suhteen puolueettomiksi. Vähän sama asia kuin Saksassa, jossa juutalaiset aluksi suhtautuivat vastaavalla tavalla fasisteihin ja niihin raakuuksiin mitä Natsit tekivät juutalaisille. Mutta alkoivat sitten myöhemmin taistella vastaan.
Suomen poliittinen johto ei ollut puolueeton, vaan oli Natsi-Saksan liittolainen, ystävä.
Maailmasodan alkuun osunut Neuvostoliiton ja Suomen välinen aseellinen yhteenotto päästi irti äärimmäisen antikommunistisen hysterian kaikissa Pohjoismaissa.
Ruotsissa Luulajan kaupungissa fasistit polttivat maaliskuussa 1940 lehtitalon, jossa viisi ihmistä kuoli. Oikeudessa paljastuivat murhapolttajien yhteydet paikalliseen sotilaskomentajaan.
Suomessa oli jo kommunistinen puolue kielletty ja aktiiviset jäsenet olivat vankilassa.
