Vaalirahoitus sotkut ovat hyvin kuvaannollinen tilanne siitä, kun puolueet ovat irtaantuneet jäsenistöstään. Tilanne puolueissa on kääntynyt nurin päin. Puolue-eliitti asettaan itse itselleen tavoitteet ja ohjelmat. Rahoituksen se hankkii muualta kuin jäsenistöltään.
Puolue-eliitit elävät omaa elämäänsä, jossa tärkein asia on säilyttää omat elitistiset kuvionsa.
Kun jäsenistö on saanut tarpeekseen jatkuvista katteettomista lupauksista on jäsenistö jättäytynyt sivuun maksumiehen roolistaan.
Tämän aukon ovat sitten rahamiehet oivaltaneet. Porvaristo on tukenut niitä poliitikkoja, jotka ovat olleet kiinnostuneita ajamaan rahamiesten asioita ja yhteistyötä heidän kanssaan.
Tästä toiminnasta on kaikkein pahin asia se, että porvaristo on saanut vasemmiston hajalle.
SKP kokonaisena puolueena saatiin hajalle. Hajottavana tekijänä oli juuri se, että vasemmisto alkoi ajamaan oikeistolaista politiikkaa, joka sitten aiheutti sisäistä eripuraa vasemmalla.
Muistan hyvin sen ajan kun tulin 1977 mukaan suomalaiseen politiikkaan. Silloin kuulutettiin yhteistyökykyisiä tovereita ja että on osattava tehdä kompromisseja. Samoin pienemmän pahan politiikka oli teema, jolla hyväksytettiin heikennyksiä peruspalveluihin.
On pitkänajan tulosta nykyinen tilanne puolue-eliitissä. Puolueisiin vaikutti myös sosialismin ja erityisesti Neuvostoliiton kaatuminen. Vasemmisto kaatui tämän jälkeen porvariston syliin ja menetti uskonsa ideologiaansa.
Mitä heikompi on puolueella yhteys jäsenistöön, sitä helpompi on harjoittaa lahjontaa ja ottaa lahjuksia vastaan. Myös henkilöpolitiikka helpottaa lahjontaa ja lahjuksien vastaan ottamista.
Keskustapuolue on myös menettänyt perinteisen kannattajakuntansa maanviljelijät ja sitä kautta puolueen rahoitusta on paikattu pääomapiirien kautta.
Oikeistopuolueiden saamat vaalituet eivät ole mikään ihme, koska yritykset ja suuriraha ovat kautta aikain rahoittaneet oikeistopuolueita.
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Uomaansa hakeva vasemmistolaisuus sai mahdollisuuden
Vielä uomaansa hakeva uusi vasemmistolaisuuden nousu sai mahdollisuuden nousta haastamaan uusliberalismia Suomessa.
Onko nyt viimein SDP:ssä Lipposen ja Heinäsenkin edustama oikeistolaisuus tältä osin historiaa? Nyt siihen näyttää ainakin henkilötasolla olevan mahdollisuudet. Nyt vain olisi se tärkein eli poliittinen puoli saatava reilusti vasemmalle.
Sdp johtoon nousi Jutta Urpilainen, joka aikoinaan oli vahvasti vasemmistolaisen Erkki Tuomiojan tukijoukoissa. Oikeistolaiset olivat aika heikoilla puheenjohtaja valinnassa. Tuomiojan linjaa edustavia oli kolme ehdokasta ja yksi heistä sitten valittiin. Mia-Petra Kumpula-Natri, joka edustaa puhtaasti Lipposlaista oikeistoa, jäi kauas taakse.
Nyt on koko vasemmiston lähdettävä yhteiseen taistoon suomalaista uusliberalismia vastaan.
Se tarkoittaa hyvinvointipalvelujen tuottamisen palauttamista kuntien hoidettavaksi ja laitettava jarrut yksityistämiselle. Se tarkoittaa myös kunnallisen demokratian palauttamista kuntalaisille ja luottamushenkilöille. Jo riittää virkavaltainen ja konsulttien johtama kuntien alasajo ja markkinoistaminen.
Onko nyt viimein SDP:ssä Lipposen ja Heinäsenkin edustama oikeistolaisuus tältä osin historiaa? Nyt siihen näyttää ainakin henkilötasolla olevan mahdollisuudet. Nyt vain olisi se tärkein eli poliittinen puoli saatava reilusti vasemmalle.
Sdp johtoon nousi Jutta Urpilainen, joka aikoinaan oli vahvasti vasemmistolaisen Erkki Tuomiojan tukijoukoissa. Oikeistolaiset olivat aika heikoilla puheenjohtaja valinnassa. Tuomiojan linjaa edustavia oli kolme ehdokasta ja yksi heistä sitten valittiin. Mia-Petra Kumpula-Natri, joka edustaa puhtaasti Lipposlaista oikeistoa, jäi kauas taakse.
Nyt on koko vasemmiston lähdettävä yhteiseen taistoon suomalaista uusliberalismia vastaan.
Se tarkoittaa hyvinvointipalvelujen tuottamisen palauttamista kuntien hoidettavaksi ja laitettava jarrut yksityistämiselle. Se tarkoittaa myös kunnallisen demokratian palauttamista kuntalaisille ja luottamushenkilöille. Jo riittää virkavaltainen ja konsulttien johtama kuntien alasajo ja markkinoistaminen.
Suomen historian kipupisteet
On aika tuoda suomalaisen historian kipupisteet esiin. Euroopassa on näiltä osin tapahtunut paljon myönteistä. Viimeksi Espanjassa valtiovalta tuomitsi fasistisen Frangonajan tapahtumat.
Suomalaisen historian yksi kipupiste on vuoden 1918 tapahtumat. Toinen on liitto fasistisen Saksan kanssa. Nuo ajanjaksot 1918-1944 olivat puhdasta porvariston terroria työtätekevää kansaa kohtaan.
Tammisaareen muistotapahtumassa 14.6.08 avataan vuoden 1918 kipupistettä. Tähän tilaisuuteen osallistuu Presidenttimme Tarja Halonen.
Tammisaaren tilaisuutta edeltää punalippujen muodostama historiallinen kulkue joukkohaudalle.
Tammisaaressa esiintyy Riihimäen työväenyhdistyksen soittokunta, tervehdyspuheen pitää SAK:n Rautatieläisten liiton puheenjohtaja Mauri Lunden, työväenlaulujen esittää Reijo Frank ja tasavallan presidentti Tarja Halonen puhuu.
Tämän jälkeen Työväen puolueet ja ammatilliset keskusjärjestöt laskevat seppeleet.
Suomalaisen historian yksi kipupiste on vuoden 1918 tapahtumat. Toinen on liitto fasistisen Saksan kanssa. Nuo ajanjaksot 1918-1944 olivat puhdasta porvariston terroria työtätekevää kansaa kohtaan.
Tammisaareen muistotapahtumassa 14.6.08 avataan vuoden 1918 kipupistettä. Tähän tilaisuuteen osallistuu Presidenttimme Tarja Halonen.
Tammisaaren tilaisuutta edeltää punalippujen muodostama historiallinen kulkue joukkohaudalle.
Tammisaaressa esiintyy Riihimäen työväenyhdistyksen soittokunta, tervehdyspuheen pitää SAK:n Rautatieläisten liiton puheenjohtaja Mauri Lunden, työväenlaulujen esittää Reijo Frank ja tasavallan presidentti Tarja Halonen puhuu.
Tämän jälkeen Työväen puolueet ja ammatilliset keskusjärjestöt laskevat seppeleet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)