Kuten hän jo kirjoituksen alussa Pohjalaisessa 23.5 mainitseekin kulttuurin, minkä uusoikeisto on nyt ottanut kyyttipojaksi populismissaan. Populismi ei perustu luokkanäkökulmaan, vaan se on puhtaasti tunnepohjainen aate ja siinä mielessä turmiollinen malli demokratiaksi.
Populistinen demokratia se vasta kummajainen on ja kai se perustuu siihen kuka kovite huutaa! Tästä käy hyvin malliksi Veikko Vennamo ja jälkeläiset. Vennamo vihasi yli kaiken keskustaa ja Kekkosta, mutta myös vasemmisto sai hänen vihan ja erityisesti kommunistit.
Populismi on mitä kansainvälisin ilmiö, jota nämä nykyiset uusfasistit tulkitsevat juuri ovelasti jokaisen maan kulttuurin kautta. Sitäkautta peittävät todelliset aikeensa.
Saarakkala jopa esittää, että populismi ei ole vaarallinen ilmiö politiikassa. Se on todella vaarallinen ilmiö, josta esimerkinä on nimenomaan natsivalta Saksassa ja osaksi jopa suomessa 1930-1945. Saarakkala ottaa populismin vastakohdaksi elitismin. Mikä kuvaakin hyvin tätä ihmisvihaan perustuvaa äärioikeistolaistaliikettä.
Tässä ajassa on vaarallisen paljon vastaavaa, kuin oli kapitalismin talouskriisissä 1930-luvulla.
Rahapääomalla on nyt globaalivalta, mitä sillä ei tuolloin vielä ollut niin laajassa mielessä, kuin nyt 2000 luvulla. Mutta se ero on, että tuolloin rahapääomasta tehtiin "syyllinen" kapitalismin kriisiin erityisesti Saksassa, jossa natsit nostivat juutalaiset sitä kautta vihankohteeksi. Juutalaiset kun omistivat pankkeja, kauppoja ja käyttivät rahanvaltaa.
Näin saatiin sitten koko Saksan kansa tukemaan natsivaltaa mikä oli populismia mitä suurimmassa määrin.
Toisaalta natsit nauttivat Saksalaisen teollisuuspääoman tukea. Natsit sitten järjestivätkin ilmaista orjatyövoimaa ympäri eurooppaa työntekijöiksi hikipajoihin.
Toinen vihan kohde oli kommunistit ja koko vasemmistolainen työväenliike. Myös uusoikeiston vihankohde on nykyään kommunistit, ay-liike ja radikaalinen poliittinen vasemmisto.
Ammatiliitoja vastaan käydään kovaa hajotustaistelua sopimustoiminnan osalta.
Onkin todella hyvä miettiä sitä tilannetta mikä oli Suomessakin 1945 jälkeen, jolloin kansan syvätahto oli, että ei koskaan saa päästää vastaavaa ihmisvihaa valloilleen maailmassa.
