lauantai 8. elokuuta 2009

SDP:n puheenjohtaja toivoo uutta talousjärjestelmää

Hänen mukaansa eurooppalaisten poliitikkojen olisi asetettava markkinataloudelle (kapitalismille) ylikansalliset säätelymekanismit.
Ylikansalliset verot ovat yksi tapa toteuttaa yhteiskunnan huonompiosaisten kannalta oikeudenmukaista politiikkaa. EU:n on otettava johtava rooli villin kapitalismin suitsemisessa. Näin oli puhunut nykyinen SDP:n puheenjohtaja Turussa.

Suomen Työväenpuolueen (SDP:n) perustava kokous pidettiin Turun työväentalossa heinäkuussa 1899. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue -nimi otettiin käyttöön vuonna 1903. Tuolloin vielä oli Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue vallankumouksellinen ja tavoitteena Forssan ohjelma, jossa tavoitteena sosialistinen Suomi.
Mutta kun sitten 1918 Suomen työväen vallankumous epäonnistui lähinnä Saksalaisen pääoman väliintutulon ja sotilaallisen avun johdosta ja näin porvaristo (oikeisto) sai estetyksi Suomen työväen vallankumouksen.

Tämän jälkeen sitten jakautui Suomen sosiaalidemokraattinen puolue oikeistoon ja vasemmistoon, jota edusti Moskovassa perustettu Suomen Kommunistinen puolue.
Eli nykyinen SDP ei ole sama kuin oli ennen 1918 ollut SDP. Nykyinen SDP on ollut kapitalistien tuki, ainakin nyt puolueen eliitin osalta. Nykyinen SDP oli jopa yhteistyössä Saksalaisten natsien kanssa 1940-1944 ja sodassa Neuvostoliittoa ja liittoutuneita vastaan.

Oikeastaan nykysuuntainen SDP on 91 vuotta. Vuoden 1944 jälkeen puolue oli jopa osaksi sotasyyllinen ja puheenjohtaja Tanneri pantiin telkien taakse. Paasion puheenjohtaja kauden alussa sitten SDP otti kurssin vasempaan ja näin pesi sotasyyllisyyden ja oikeiston tukipuolueen leiman. Sdp ja kokoomus olivat vuoden 1945 jälkeen pitkään ulkona esimerkiksi hallituksista.

Olisikin todella tärkeää selvittää vasemmiston osalta 1918-1944 välinen aika Suomessa.
Se helpottaisi nykyisen vasemmiston näköalattomuutta kun reformistinen politiikka ja konsensus kapitalismin kanssa on tullut tiensä päähän. Toivomus uudesta talousjärjestelmästä tulee viedä käytäntöön.

tiistai 4. elokuuta 2009

Neekerisanaan liittyy yleinen rasistinen ihmisten alistaminen ja hyväksi käyttö

Pohjalaisen toimittaja Riitta Koski pohti neekeri asiaa kolumnissaan 1.8.09. Hän katsoi neekerisanan ihan tavalliseksi asiaksi. Eikä toimittaja myöskään anna neekerisanalle yhteiskunnallista sisältöä, vaan että se on ihmisten erilaisiin näkemyksiin liittyvää ja sukupolvien mukana muuttuvaa.

Mielestäni aika yksinkertainen näkemys neekeriasiasta. Suomi ei ole tasa-arvoinen edelleenkään vaikkakin Pohjoismaineinen hyvinvointivaltio oli jo sillä tiellä aikapitkällä. Mutta viime vuosina on menty tasa-arvoisuuden osalta taaksepäin, oikeastaan joka suhteessa.
Suomi on edelleen luokkiin jakautunut yhteiskunta, jossa ovat vastakkain työ työläiset ja toisella puolella pääoma kapitalistit.
Työläiset elävät palkkaorjuudessa suhteessa pääomaan ja siinä mielessä erilaisessa asemassa neekereihin nähden, jotka olivat täydellisessä orjuudessa.

Ihmisillä joilla on tummaiho ja lähtöisin Afrikasta eli Neekerit on maailmanlaajuinen asia. Tummaihoisia ihmisiä aikoinaan kuskattiin laivalasteittain Afrikasta Amerikkoihin kapitalistien orjiksi, joilla ei ollut mitään muuta arvoa. Kun kapitalisti ei näitä ihmisiä enää tarvinnut tai hän oli tullut siihen tilaan, että ei enää kyennyt tuottamaan kapitalistille lisäarvoa hänet jätettiin omanonnensa nojaan heitteille.

Myös neekeriasiaan liittyy sellainen käsitys, että neekereitä voi kohdella miten tahansa, sen johdosta kun he ovat mustia ihmisiä ihonväriltään. Se on huvinsamanlainen käsitysihmisistä kuin Natseilla oli juutalaisista ja kommunisteista. Suomessa 1930 luvulla kommunistit ja Neuvostoihmiset olivat kaikkeen syypäitä ja sillä rahavalta oikeutti riktatoorisen politiikkansa.

Rahavalalla on aina ollut, jokin yleinen ismi millä oikeutetaan ihmisten alistaminen heidän tahtoonsa. ”Neekerikylä” asia on tässä ketjussa vain yksi pieni piste rahavallan historiassa.

Aikoinaan Strömbergin tehtaantyöläisille rakennetun asuin alueen talot oli maalattu mustaksi ja sitä kautta aluetta alettiin sanomaan neekerikyläksi. Oliko alueen asuntojen maalaaminen mustaksi sitten tarkoituksellista, kun siellä asui työväenluokkaan kuuluvia ihmisiä? Miten olisikaan ollut jos talot olisi maalattu punaisiksi, olisiko silloin työläisten asuttamaa kylää kutsuttu kommunistikyläksi?

Herrat ovat työläisiä nimitelleet monenlaisilla nimillä, sen mukaan mikä on milloinkin ollut luokkasuhde. Aikoinaan Vaasan Strömberkistä osa eli hellatuotanto siirrettiin Kauhajoelle sen vuoksi, että siellä ei ole kommunisteja, ovat kertoneet liesitehtaan työläiset.

Kolumninsa lopuksi Koski esittää Aaltopuistoon aluetta, joka nimettäisiin neekeripuistoksi. Olisihan se ihan hyvä, että tulevatkin sukupolvet muistaisivat miten Strömberkin työläisten asuinaluetta on yleisesti Vaasassa kutsuttu.

Itse pääsin Aaltopuistoon tutustumaan joskus 1960 luvulla, kun kävimme siellä saunomassa.
Lopuksi Aaltopuisto on ihan mukavasti erillään kaupallistuneesta Vaasan kaupunkikuvasta ja on viihtyisä asuinalue nykyään.