Suomen ilmastopoliittinen saavutus on se, että nykyään puhutaan jo seitsemännestä ydinvoimalaitoksesta.
Biokaasuun, aurinkokeräimiin, maalämpöön ja tuulivoimaan ohjaavat ratkaisut pidetään jäissä, kunnes ydinvoimapäätökset saadaan tehtyä.
Tämän jälkeen ilmeisesti huomataan, että luomuenergiassakaan ei ole mitään järkeä.
Kuka vielä uskoo, että kapitalismia voi ohjata sen omalla toiminnalla markkinoita muokaten parempaan suuntaan?
Kansalaisaktivistit yrittävät muuttaa isoja puolueita ”paremmiksi”sisältä käsin ja vihreät istuvat oikeistohallituksessa, koska uskovat että vastaukset eivät löydy vasemmisto-oikeistoakselilta.
Maltillisten muutosten vaatiminen ei ole muuta kuin sanahelinää.
Pelkkiin kulutustekoihin supistunut kansalainen on jakomielinen tekele.
Vihreiden ja anarkistien puolueettomuus on virheellistä siksi, että kierrettäessä vasemmisto sivuutetaan myös kysymys pääomasta ja kapitalismista.
Globalisaatio kun ei todellakaan tarkoita muuta kuin maapallolla yhä hurjemmin riehuvaa kapitalismia. Nykyisen rahakapitalismin päätäntämekanismeille uhrataan koko ajan suurempi osa sekä kansantaloudesta että demokratiasta.
Globalisaatiota kritisoiva liike ja kansainvälinen pääoma on ottanut ”yhteen” mielenosoituksissa. Saksassa ei esimerkiksi mitään turvallisuutta uhkaava tapahtunut mutta silti suojautui valtiovalta sotatoimin kansalaisiaan vastaan tiukemmin kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.
