Elämme nyt Suomessa uudensukupolven konsensus aikaa, jota uusi hallitus nyt kuvastaa.
Tilanne on mitä haastavin oikeistolle vahvistaa kapitalismia, voitontavoittelua, politiikkansa vaikutusta ja sitä kautta kannatustaan.
Kun vielä huomioidaan vasemmiston nykyinen kokonaistilanne on siinä oikeistolla aikaisempaan konsensusaikaan nähden sanoisinko mahtava tilanne.
SDP, vasemmistoliitto ja ay-liiken johto ovat nyt sidottuna jälleen uuden konsensuksen ja rahavallan pelinappuloiksi.
Vanhana konsensusaikana oli vasemmistolla vielä vasemmistolainen ote yleiseen mielipiteeseen, mutta nyt se on liberalisoitu tyysti. Media on melkein kokonaan rahavallan hallussa ja sitä kautta yleinen mielipide on näin myös oikeiston käytössä. Tämä antaa melkoisia avaimia hallita ja sitoa vasemmistoa oikeistolaiseen politiikkaan.
Vanhana konsensusaikana valtaeliitin helmaan pääsi vasemmalta yhteistyökykyiset ”henkilöt” ja politiikkana oli pienempi paha, jonka nimissä puolueet toimivat ja kansaa kuritettiin luopumaan saavutetuista eduistaan.
SKP oli sen ajan uhri vasemmalta konsensuspolitiikan altarilla, kun se ei sitoutunut rahavallan konsensukseen. Tuolloin oli vielä pelastusrenkaana Neuvostoliitto, muut sosialistiset maat sekä laajayhteistyöpolitiikka, joka piti yllä vasmmistohenkistä menoa maassa. Mutta sitten vuoden 1991 jälkeen, kun Neuvostoliitto hajosi alkoi myös raju alamäki vasemmalla, joka nyt sitten huipentui uudensukupolven konsensukseen.
Nyt meno on juuri päinvastaista ja vastaavasti Etelä-Amerikka on jo kohta kokonaan vasemmistovetoinen. Pohjois-Afrikassa USA-vetoinen imperialismi ja siirtomaa valta murenee kansojen vallakumouksellisen liikkeen edessä. Mutta myös Keski-Euroopassa vasemmisto taistelee EU:n säästö- ja leikkauspolitiikaa vastaan. Vain oikeastaa Suomalainen vasemmisto on nyt yhdessä jatkamassa aikaisemman puhtaan oikeistolaisen hallituksen säästö- ja leikkauspolitiikkaa Euroopassa.
Kun kapitalismi kärsii maailmanlaajuisesta ylituotannosta eikä kasvumahdollisuuksia ole perinteisessä teollisuustuotannossa. Pääomat suuntautuvat julkisensektorin palvelutuotantoon takomaan lisäarvoa. Tämä tuo myös finassipääomalle rahoituksen kautta lisäarvoa, verovaroilla kun maksetaan pankeille korko ja luottotappiot. Josta esimerkkeinä Kreikka, Espanja, Portugali mm.
Kuntien palveluiden yksityistämistä voidaan nyt jatkaa isolla vaihteella kun vasemmistokin on siihen sidottu ja palvella näin kapitalistista riistopolitiikkaa.
Omahyväinen vasemmisto eliitti tulee nauttimaan ministerielämästään eikä siis taistele vastaan.
Vastassa eduskunnassa on oikeistopuolue keskusta, joka menetti kanatustaan rajusti viime eduskuntavaaleissa, saatuaan kurjistamispolitiikan vihat kansalta. Suomessa on nyt erikoinen mutta toisaalta nykyistä henkilökeskeistä politiikantekotapaa kuvastava parlamentti, jossa on oikeisto-oppositio ja oikeistopolitiikkaa tekevä hallitus(vahvistettu SDP:llä ja vasemmistoliitolla).
”Äärioikeistopuolue” Perussuomalaiset tulevat edelleen kasvattamaan kannatustaan ja viemään koko vasemmiston kannatusta entistä alemmaksi ja edelleen vasemmiston poliittinen asema kaventuu. Kansansilmissä tulee SDP:lle ja Vasemmistoliitolle todella vakavapaikka uskottavuuden suhteen.
Nyt maata hallitsee siis edelleen rahavalta, jonka poltiikkaa ajaa myös osa vasemmistoa. Suomen kansan elämä ei tule olemaan helppoa säästö- ja leikkauspolitiikan jatkuessa. Turvattomuus ja pelko voivat edelleen olla tulevaisuuden visioita.
Työväenliike on ollut se, joka on ajanut kansalaisten asiaa ja tuonut turvallisuutta tulevaisuuden osalta, mutta nyt liike on alistettu rahavallan palvelijaksi.
Suomen kommunistinen puolue tekee rehellistä politiikkaa edelleen tässä maassa, joten siltä osin ei kansaa ole jätetty rahavallan armoille.