Eurooppalainen ilmiö, kansat kuin orjalauma vailla todellista turvaa

Yhteiskunnallinen tilanne kasvattaa edelleen Perussuomalaisten kannatusta ja sama ilmiö kautta euroopan. Viimeksi Ruotsissa äärioikeistolainen ruotsindemokraatit, jolle kanavoitu turvanhakeminen. Mutta osoite on väärä.

Samasta yhteiskunnallisesta tilanteesta nousi fasismikin 1930 luvulla. Tuolloin natsit vihapolitiikan kautta nousivat valtaan ja jossa pohjana oli kansan syvä tyytymättömyys harjoitettuun politiikkaan.

Kun ei ole todellista vaihtoehtoa olemassa, nousee yhteiskunnallisessa ilmapiirissä viha kaikkea erilaisuutta vastaan, joista tehdään syyllisiä yhteiskunnan yleiseen huonoon tilaan.

Nythän on se tilanne, jota esim. oikestopuolueiden politiikka kuvastaa, purkamisella julkisensektorin tuottamat hyvinvointipalvelut. Joka jatkuu yksityistämisellä julkisensektorin palvelutuotanto yksityiseksi ja maksulliseksi.

Yhteiskunnassa on melkoinen turvattomuuden tila, johon vasemmisto ei ole kyennyt vastaamaan. Vasemmisto on ollut se turvaverkko, johon työläiskansa on voinut luottaa. Onhan liike aikoinaan perustettu juuri heitä varten.

Vasemmisto on ollut Kekkosen poismenoon ja vuoteen 1990 asti se turva, johon kansa on voinut luotaa. Kun sitä ei ole köyhiä puolustamassa on politiikan areenan vallanut uusliberalismi ja koko oikeisto. Vielä jopa SDP eliitti myötäilee oikeistoa tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Tässä yhteydessä tulee muistaa tilanne Suomessa 1945 kun vannottiin, että ei koskaan enää sotaa eikä natsismia tähän maahan. Tuolloin kaikki natsimieliset järjestötkin lakkautettiin. Vasemmisto ja myöhemmin tuli mukaan Kekkosen johtama keskusta olivat se poliittinen voima, joka alkoi maatamme rakentamaan kokonaisvaltaisesti hyvinvointivaltion suuntaan.

Historia siis meitä muistuttaa sekä hyvästä, että myös pahasta. Mihin suuntaan sitten maamme lähtee on avaimet nyt vasemmistolaisella työväenliikkeellä.

Oikeisto ja vasemmisto vaaleissa

Ruotsissa on ihan oikeasti vaaleissa vastakkain vasemmisto ja oikeisto. Siellä myös äänestetään puoluetta ei siis henkilöä kuten suomessa. Näin tulee vaaleissa selvä jako työhön (työläinen) ja pääomaan (kapitalisti) esille. Työläisten edunvalvoja on poliittisella tasolla vasemmisto, ay-liike ja koko työväenliike.

Taas kapitalistien edunvalvoja on oikeisto ja koko rahavallan organisaatio. Mutta kapitalistien etuja ajaa myös valtiovalta, joka on kapitalistisen yhteiskunnan selkäranka. Valtiovallan valtavälineitä ovat myös lääninhallinto ja kunnallinen organisaatio. Näiden kaikkien elinten poliittisesta vallasta käydään vaalit yhtä aikaa Ruotsissa.

Ruotsi on kapitalistinen maa kuten Suomi. Näin ollen oikeistolaisuus näkyy esimerkiksi mediassa ja totta kai rahavalta, myös sitä kautta keskustelua ohjaa etujensa mukaisesti yhteiskunnassa. Toisaalta yleisessä mielipiteessä myös Ruotsissa korostuu henkilökeskeisyys ja sitä kautta puolueet jäävät taustalle.

Toisaalta omien kokemuksien kautta Ruotsissa käydään aivan erilaista keskustelua politiikassa kuin suomessa. Ruotsissa käydään myös vaalien välillä poliittista keskustelua, eikä sisältö ole kokoomuslaista ”asiantuntija” keskustelua, joka sopii kaikille.

Konsensus politiikka oli sitä mitä suurimmassa määrin. Se oli rahavallan taitava
prosessi, jolla vasemmistosta noukittiin yhteistyökykyiset henkilöt valtaeliittiin. Mutta samalla myös koko työväenliike alkoi toimia väärinpäin, siis ylhäältä alaspäin. Mikä on murentanut hajalle yhteisöllisentoiminnan koko työväenliikkeestä. Jäsenet ja kannattajat ovat vetäytyneet tai jääneet pois liikkeen toiminnasta ja tilaisuuksista.

Ruotsissa on sosiaalidemokraattinen puolue ollut vallassa pitkään ja sitä kautta sille on käynyt samoin kuin suomalaisille vasemmistopuolueille. Siitä on sitä kautta muodostunut elitistinen puolue, joka on kasvanut erilleen aatteistaan, ideologiastaan, jäsenistään ja kannattajistaan.

Myönteistä on nyt se, että nyt heille kelpaa koko vasemmiston ja vihreiden yhteistyö.

Vasemmistoa ei siis voi hallita eikä ylläpitää oikeistolaisittain. Sitä ei voi ylläpitää siten, että se on vain valtaeliitin vallan väline, jota äänestetään vaaleissa. Vasemmisto on kapitalistisen valtaeliitin vastavoima kapitalistisissa yhteiskunnissa, kuten ovat Suomi ja Ruotsi. Tähän tehtävään ovat aikoinaan työläiset koko liikkeen perustaneet.

Vasemmistolaisen liikkeen henki ja toiminnan sisältö tulee olla työläiset (toimihenkilöt) ja koskettaa heitä koko elinkaaren ajan.