sunnuntai 29. heinäkuuta 2007

Kapitalismin koneet jyräävät omia polkujaan


Suomen ilmastopoliittinen saavutus on se, että nykyään puhutaan jo seitsemännestä ydinvoimalaitoksesta.

Biokaasuun, aurinkokeräimiin, maalämpöön ja tuulivoimaan ohjaavat ratkaisut pidetään jäissä, kunnes ydinvoimapäätökset saadaan tehtyä.

Tämän jälkeen ilmeisesti huomataan, että luomuenergiassakaan ei ole mitään järkeä.

Kuka vielä uskoo, että kapitalismia voi ohjata sen omalla toiminnalla markkinoita muokaten parempaan suuntaan?

Kansalaisaktivistit yrittävät muuttaa isoja puolueita ”paremmiksi”sisältä käsin ja vihreät istuvat oikeistohallituksessa, koska uskovat että vastaukset eivät löydy vasemmisto-oikeistoakselilta.

Maltillisten muutosten vaatiminen ei ole muuta kuin sanahelinää.

Pelkkiin kulutustekoihin supistunut kansalainen on jakomielinen tekele.

Vihreiden ja anarkistien puolueettomuus on virheellistä siksi, että kierrettäessä vasemmisto sivuutetaan myös kysymys pääomasta ja kapitalismista.

Globalisaatio kun ei todellakaan tarkoita muuta kuin maapallolla yhä hurjemmin riehuvaa kapitalismia. Nykyisen rahakapitalismin päätäntämekanismeille uhrataan koko ajan suurempi osa sekä kansantaloudesta että demokratiasta.

Globalisaatiota kritisoiva liike ja kansainvälinen pääoma on ottanut ”yhteen” mielenosoituksissa. Saksassa ei esimerkiksi mitään turvallisuutta uhkaava tapahtunut mutta silti suojautui valtiovalta sotatoimin kansalaisiaan vastaan tiukemmin kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.



Ihmiskäsitys

Michael Moore etsi palkitussa dokumenttielokuvassa vastausta kysymykseen miksi amerikkalainen turvautuu niin helposti aseeseen. Dokumentin katsottuani vastaus on, omaisuus, valta ja raha. Myös köyhyys ajoi ihmisiä aseelliseen väkivaltaan.

USA:n laisen yhteiskunnan väkivalta lähteen yhteiskuntarakenteesta. Yritysjohtajan mielipide oli filmissä paljon kertova. Hänellä oli ladattu ase koko ajan huoneessaan. Pankista sai aseen ilmanmaksua, kun vain avasi tilin pankkiin. Ihminen opetettiin ihan pienestä lapsesta asti aseenkäyttämiseen. Voi melkein sanoa, että aseellinen väkivalta tulee "äidin maidon" mukana. Aseita ja patruunoita oli joka kaupassa tarjolla, kuten leipää.

Rikkaat turvaavat valtaa, omaisuuttaan aseella ja ääretön köyhyys ajoi ihmisiä aseelliseen väkivaltaan. Myös viihde on enimmäkseen aseellisen väkivallan täyttämää, jota ihmiset katsovat kotona TV:stä tai sitten elokuvissa. USA:n poliittinen johto näyttää omaa esimerkkiään kansalle aseellisesta väkivallasta IRAK:n sodalla ja terroristijahdilla.

Marxin oivallus, että ihminen on yhteiskunnallinen olio, pitää täysin paikkansa dokumenttielokuvan katsottuani.

Bushin käynnistämä terroristijahti ulkoa tulevaan uhkaan, sopii myös Mooren dokumenttielokuvan antamaan sisäiseen kuvaan maasta, jossa aseellisella voimalla turvataan omaisuutta ja valtaa.

Läpeensä väkivaltainen yhteiskunta ajaa ihmisiä aivan olemattomissakin asioissa aseelliseen väkivaltaa.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2007

Särkynyt yhteiskunta

Suomen 1990-luvun suuri lama aloitti vähittäisen kehityskulun, jonka tuloksena perustavanlaatuiset menestystekijämme ovat rapautumassa. Lamaa alkoivat hyödyntää hyvinvointivaltiota ideologisista syistä vierastavat. Suomeen oli vuosikymmenien aikana kerääntynyt runsaasti voimia, jotka pitivät hyvinvointivaltion ideaa ärsyttävänä. Ajatus kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta ei ollut kaikkien mieleen. Peruskoulu tulkittiin ”tasapäistäjäksi”. Maakuntakeskuksiin perustetut korkeakoulut arvioitiin liian pieniksi, Etelä-Suomen yliopistojen resurssien ryöstäjiksi.

Kun sosialismi romahti ja laman seurausten hoitaminen vaati paljon rahaa, aika oli kypsä vastaiskulle. Myös tutkijat tulivat avuksi. Ja ulkoiseen hallintoon lanseerattiin uudenlainen oppi, jota alettiin kutsua nimellä New Public Management. Sen perusajatuksena on tarkastella julkista sektoria kuten yrityksiä. Valtion ja kuntien organisaatioissa tulee pyrkiä henkilöstön vähennyksiin ja tehokkuutta piiskaaviin johtamisjärjestelmiin. Toimintoja on myös ulkoistettava ja yksityistettävä.

Asiaan kuului myös valtionhallinnon monien yksiköiden muuntaminen ”yrityksiksi”. Esimerkkejä tästä ovat Valtion Rautatiet sekä Posti-ja Telelaitos.

Myös vuonna 2005 tohinalla aloitettu kunta-ja palvelurakenneuudistus liittyy samaan ketjuun.

Kuntien palvelurakenteet ja itse kunnat arvioitiin tehottomiksi. Tarvitaan isompia kuntia sekä tehokkaampia ja suurempia palveluyksiköitä. Ainoastaan suuruuden logiikka voi pelastaa Suomen kilpailukyvyn ja kansalaisten hyvän elämän. Minkäänlaista tieteellistä näyttöä tämän teesin perustaksi ei ole koskaan esitetty. Suuruuden logiikan edustajat eivät ole myöskään kertoneet, minkälaisia vaikutuksia maan eri osien asukkaiden elämään halutuilla muutoksilla olisi.

Prosessi on kuitenkin käynnissä. Peruskouluja lakkautetaan ja lukioita yhdistetään mammuteiksi. Opetukseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin tarkoitettuja määrärahoja leikataan. Päätökset sanellaan ylhäältä. Etenkin kuntien työntekijöiden keskuudessa pelko on niin suurta, että kriittistä keskustelua ei uskalleta käydä. Johtavat viranhaltijat lymyävät raukkamaisesti usean hallintoportaan etäisyydellä eturintaman työntekijöistä. Talous sanelee päätökset. Politiikka on kuolemassa.

Työntekijöitä piiskataan alati vaihtuvilla kehittämishankkeilla, joiden ideaa ei kukaan osaa kertoa. Muutoksesta ja epävarmuuden lietsomisesta on tullut itsetarkoitus. Uuskieli kukkii. Rakenteellinen kehittäminen tarkoittaa leikkauksia ja neuvotteluja henkilöstön vähentämisestä. Uusi palkkausjärjestelmä tarkoittaa työntekijöiden kilpailuttamista keskenään, kyräilyn ja epäsovun kasvua sekä esimiesten mielivallan voimistumista. Yhteisöllisyys ja ilo ovat työelämästä katoamassa. Jäljelle jää selviäminen päivästä toiseen, viikonlopusta toiseen, kesälomasta toiseen. Näinkö syntyy uusia Nokioita?

Yhteiskuntaa ei nähdä kokonaisuutena, vaan erilaiset tulosyksiköt noudattavat toisistaan ja kansalaisistaan välittämättä omia logiikoitaan. Hyviä esimerkkejä tästä ovat VR ja Ratahallintokeskus, joiden johtajat ilmoittavat ylpeinä, että heidän vastuulla ei ole aluekehityksestä huolehtiminen. Kuitenkin rataverkko on rakennettu tähän maahan yhdistämään eri alueita ja takaamaan tasaveroisen liikkumisen edellytykset eri alueiden asukkaille ja yrityksille. Rataverkko ja junat ovat yhteistä omaisuutta. Mikäli VR:n ja Ratahallintokeskuksen annetaan jatkaa samaa rataa, ajavat ne alas henkilöliikenteen suuresta osasta maata. Jäljelle jää pari pohjoinen – etelä-reittiä ja ehkä Turun ja Helsingin välinen rantarata.

Mikäli Vaasan seudulla ei viimein herätä kunnolla, uhkaa henkilöliikenne loppua Vaasan radalta kymmenen vuoden kuluessa. Tämän uhkan torjumiseksi voisi Pohjanmaalta lähteä isompikin joukko kansalaisia ja päättäjiä Helsingin herroja tapaamaan. Mielellään samassa junassa.

lauantai 14. heinäkuuta 2007

Rabbe Grönblomin kieroilee laivabisneksellä

Koko valtuusto vasemmistoliitosta-kokoomukseen, ovat vastuussa verovarojen sitomisesta Grönblomin laivabisnekseen.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, vuosikausia vaasalaiset poliitikot syytivät veromarkkoja matkailupyydyksiin ja edelleen ainakin Kylpyläkiinteistö Oy:n.

Näissä asioissa ei valtuuston enemmistö ole säästölinjalla, vaan kaikki annetaan mitä pyydetään.

Vanhukset, sairaat ja koululaiset saavat sitten tyytyä vähempään.
Tyhmä ei ole se, joka pyytää vaan se, joka antaa.

Valtuusto päätti 20.3.06 jatkaa 2.4.2001 myönnettyä omavelkaista takausta Sampo Pankin RG Line Oy Ab:lle myöntämälle 504 564 €:n lainalle Casino Expressin kaupan maksuehtojen vaatiman ajan, kuitenkin enintään 30.3.2008 saakka, Casino Expressin lainojen takausten 840 940 € lisävakuutena on Rabbe Grönblomin henkilökohtainen omavelkainen takaus.

Kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti ja valtuustossa vain 4 valtuutettua vastusti. Rabbe Grönblomin omistama RG Line Oy Ab on konkreetinen esimerkki siitä miten yhteiskuntaa ja verovaroja käytetään liiketoiminnassa hyväksi.


Suurliikemies hoitaa liiketoimintaa ja siirtää vaikeudet yhteiskunnalle


Laivan ja koko ongelman on Rabbe Grönblom siirtänyt yhteiskunnalle ja viranomaisille. Hoitakoon yhteiskunta paskat, minä hoidan vain bisnestäni!

Pohjalainen antoi 14.07.07 vahvan tuen Rabbelle, lehti julistaa, että on kohtuutonta vaatia RG Lineä laivan myynnistä ja tulevista vaiheista vastuuseen. Mutta mitäpä muutakaan voisi odottaa kokoomuksen lehdeltä, joka on pääomapiirien äänitorvi.

Rabbe Grönblomin tominta on todella vastuutonta laiva-asiassa, tiedä vaikka olisi vielä myinyt laivan itselleen ja käärisi romutettavasta laivastakin rahat välistä?

Vaasan johtavat virkamiehet ovat myös vastuussa Rabben laivabisneksestä ja samoin valtuusto, joka on antanut poliittisen siunauksen asialle.