Laihialainen kirjailija kirjoineen ajallisen ajan ja historiamme kulussa

Tänään lueskelín aamun Pohjalaista ja huomasin siinä kirjoituksen ison kuvan kera Laihialaisesta kirjailijasta. Ajattelin tuon kirjoituksen pohjalta, että nuo kolmekirjaa tulee saada käsiin ja lukea. Mannisen ensimmäinen kirja kertoo tästä koko eurooppaa vaivaavasta oikeistopopulismista. Kirja sijoituu Laihialaismaisemiin ja kuvaa Suomen vuoden 1918 sisällissodan jälkeistä aikaa. Siinä kirjassa Mannninen rinnastaa kirjan päähenkilön Johannes Smultterin massamurhaajaan Anders Behring Breivikiin, joka tappoi työläisnuoria Norjassa. Siinä siis piirtyy oikeistoradikaalinen muotokuva. Smultter on intellektuelli oikeistodarikaali, herkkä ja pohdiskeleva. Kaveri sitten päättää murhata Santeri Alkion tuon ajan pohjalaisen vasemmistoaktiivin. Kirjassaan Manninen haluaa ennekoida sitä, että tuollainen tulee tapahtumaan ja viittaa Oslon autopommiin ja Utöyan saaren tapahtumiin. Rotuennakkoluulot ovat päässeet purkautumaan, koska meillä ei ole käsitelty tuota asiaa. Ihmiset eivät osaa kuvitella, että joukkomittainen rasismi voisi puhjeta sivistyneessä yhteiskunnassa. Timo Soini voi esiintyä salonkikelpoisena muiden johtajien joukossa. Hän voi esiintyä hyvänä kaverina ojentamassa kolegoitaan omassa pilttuussaan. Muut hoitavat sen rasistisen retoriikan, ja se tulee hänen puolueensa hyväksi. Kuten Halla-aho ja nyt vaikka Hakkarainen mm. ja Homma foorumi netissä. Otin tämän tähän nyt sen vuoksi esille, kun asia on niin polttavan ajankohtainen. Ja kun perä- ja etelä-Pohjanmaata vaivaa erityisen paljon rasismi ja oikeastaan kaikkia eduskuntapuolueita, niin Pohjalainen kirjailija voi antaa tähän sairauteen oikeita lääkkeitä kulttuurin kautta. Pohjanmaalla 1930 luvulla natsismia esiintyi eniten koko Suomessa. Oli Lapuanliikettä, suojeluskuntia ja lotta-aatetta mm. Perinnettä siis on oikeistoradikalismille. Tunnetusti juuri kulttuurinkautta oikeistopopulistit nyt pykivät valtaan koko euroopan alueella. Työn ja pääonman alueelle he eivät juuri pyri, vaikkin Soini on kaupannut työväenpuoluetta ilman sosialismia. Kirjoitus perustuu osaksi Pohjalaisen kulttuurisivuille.

Työ ja pääoma ovat nyt konkretiaa pitkän konsensuksen jälkeen

Euroopassa ja maailmalla finnssikapitalismi painaa nyt voimalla päälle, jopa militarismiinkin tukeutuen. On todellakin hyvä, että Suomen ay-liike on noussut eurooppalaisten ay-liikkeiden rintamaan pankkipääomaa vastaan.
Osakkenomistajien maailmanlaajuiselle ahneudelle ovat euroopan ja maailman kansat pantu maksumiehiksi.

Kansallisesti ei yksin löydy voimaa pankki ja keinottelupääomaa vastaan, joten solidaarisuutta nyt tarvitaan ay-liikkeessä kansainvälisesti. Kysymysessä on viime kädessä ay-liikkeen joukkovoiman käyttö säästö -ja leikkauspolitiikan nujertamiseksi. Tällä säästö -ja leikkauspolitiikalla on kansaa painostettu alistumaan rahavallan tahtoon. Isonan asiana on maailmallakin noussut kansanliike kapitalistisen järjestelmän kaatamiseksi, koska kaikki nykyiset talousongelmat lähtevät siitä.

Toisaalta kansalaisilla on myös kasvanut tietoisuus siitä, että vaihtoehtoja löytyy kapitalismille.
Nykyiset nuoretsukupolvet omaavat laajan sivistystason, jota kautta he peilaavat vaihtoehtoja.

Maailma ei navigoi missään sumussa kuten Pohjalainen antio ymmärtää tänään. Vaan vaihtoehto löytyy kapitalismille ja se on työväenvalta. Talouskriisin vakavuutta katsotaan hyvin kapeasti, vain finssipääoman 1 prosenttin eduista käsín ja sivuun jää kansan 99 prosentin edut.

EK ajaa edelleen sitä, että se saisi suoraan työpaikoilla sanella työntekijöiden palkan ynnä muut sopimusasiat. Tässä suhteen on ay-liikkeessä luokkatietoisuus kasvanut ja EK:n huijaukset eivät nyt menen enää läpi. Myös konsensus on tullut tiensä päähän työn ja pääoman välillä. Talvisodan henki ei enää kosketa nuorta työläissukupolvea ja siihen liiittyvä Venäjä viha on madaltunut.

EK on tietämättään murentanut itsekin konsensuspohjaa hokemalla, että keskitetyt ovat historiaa ja tähän ansaan onkin osa ay-eliittiä mennyt. Myöskään vasemmistoeliitin istuminen kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa ei pure enää uuteen ay- ja työpaikkatason työläissukupolveen.

Toisaalta nyt myös ymmärretään, että verovaroista maksettavat palkankorotustenlisukkeet ja muut porkkanat kuten työnantajien veroalet osuvat omaan nilkkaan. Ne kun jatkavat sitä julkisten palvelujen leikkaamista edelleen. Tähän liittyy myös nyt hallituksen pakonomainen kuntien yhdistäminenkin.

Kysymyksessä ei siis ole nyt vain palkakorotuksien taso, vaan koko hyvinvointivaltion peruspalvelut ja niiden ylläpitoon tarvittavat verovarat. Tätä taistelua nyt käydään EU:ssakin onko pankien voitontavoittelun tukeminen tärkeämpää kuin kansalaisten taloudelliset ja sosiaaliset edut.

ABB:llä Vaasassa pääoma turvautui jopa hätätyönä teettämään normaaleja lakonalaisia töitä. Tämäkin osoitaa sen miten rahavallan ahneus ja röyhkeys on viimevuosina päässyt tuudittautumaan.
Rahavalta on tupoaikoina saanut melkein mitä vain läpi työsopimuksiin mutta nyt on tulut siinä seinä vastaan ja se on heille yllätys.

Suomi on hukannut yhteistyö kumppani Venäjän politiikassaan

Helsingissä maanantaiklubilla oli toimittaja ja kirjailija Hannu Taanila ottanut esille nykyisen Suomen Venäjä politiikan kovin sanoin. Hän ei näe Suomen nykyisessä ulkopolitiikassa päätä ei häntää. Hänen mukaansa Suomi on antanut kaikkein kalleinpansa pois – Venäjän. Suomella ei Euroopan uninonin myötä ole edes omaa Venäjä-politiikkaa, mikä on todella iso virhe.

Paasikivi ja eritoten Kekkonen valloittivat Venäjän. Meidän pitää ottaa Venäjä taas haltuun hyvällä ja positiivisella politiikalla.

Ongelmana on myös se, ettei nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole Paasikiven ja Kekkosen kaltaisia poliitikkoja. On vain vähälahjaisia paavolipposia ja kokoomuksen kellokkaita, joista Jyrki Katainen ansaitsee tittelin ”Reichsfuhrer” ja Alexander Stubb lempinimen ”Stubbinski”.

Taanila puhui asiaa joka pitää paikkansa, koska niin mädäntynyt on nykyinen tilannne eduskunta puolueiden osalta. Sieltä ei voi todellakaan tulla Paasikiven ja Kekkosen kaltaisa henkilöitäkään.
Pelkkiä höpönassuja!
Kun eduskuntapuolueet ovat melkein kuin samasta puusta veistettyjä on tulos politiikankin osalta on yhtä ja samaa.
Toisaalta eduskuntapuolueita vaivaan oikeistopopulismi, joka näkyi EU-velkaongelman takauksien osalta, jolle koko eurooppa melkein nauroi. Sitähän se on oikeistopopulismi, pelkkää viihdettä, jota vetää Soini ja Perussuomalainen puolue etunojassa eduskunnassa.

Kekkosen aikaan ei ollut tilaa oikeistopopulismille mutta myös vasemmiston vasemmistolainen politiikka sen esti. Vasemmisto ja keskustapuolue yhdessä Kekkosen kanssa olivat päämoottorit Venäjän ja Suomen yhteistoiminnassa.

Perussuomalaisten äänestäjät tyypillistä radikaalioikeiston äänestäjäkuntaa

Olisiko oikeistopopulismissa kyse siitä, että hyvässä asemassa oleva länsimainen keskiluokka sekä mukavasti toimeentuleva työväenluokan osa pyrkivät säilyttämän globalisaation paineessa etuoikeutetun asemansa.
Oikeistopopulistien kannattajilla menee maailmanlaajuisesti katsottuna – ja Perussuomalaisten kannattajilla myös maamiehiin verrattuna – taloudellisesti äärimmäisen mukavasti, mutta nyt nuo etuoikeudet näyttävät olevan uhattuina.
Länsimaiset ihmiset tuntevat globalisaation ja talouskriisin myötä entistä suurempaa epävarmuutta identtiteetinsä, työpaikkansa ja koko elämäntapansa puolesta. Tuo uhka tiivistyy kaupungilla notkuviin nuoriin maahanmuuttajamiehiin.
Globalisaatio ja kapitalismin rakennemuutoksen synnyttämä epävarmuus lietsoo oikestopopulismia – mutta se lietsoo sitä suhteellisesti hyväosaisten keskuudessa.

Näin oli myös 1930 luvulla kun maataloudessa alkoi syrjäytyä isojentilojen poikia maatiloilta, kun tilalla ei ollut tarjota heille työtä ja toimeentuloa. He olivatkin otollista joukkoa Lapuanliikkeeseen, Suojeluskuntiin ja IKL kannattajiksi. Natsismi veti heitä mukaansa ja he vihasivat vasemmistoa, kommunisteja ja Venäläisiä.

(Perussuomalaiset radikaalina oikeistopopulistisena puolueena Carl Mars, tuossa tutkimuksessa tarkasteltiin Perussuomalainen puoluetta suhteessa euroopan ja pohjoismaiden oikeistopopulistisiin puolueisiin.)