Yhteiskunnallinen tilanne kasvattaa edelleen Perussuomalaisten kannatusta ja sama ilmiö kautta euroopan. Viimeksi Ruotsissa äärioikeistolainen ruotsindemokraatit, jolle kanavoitu turvanhakeminen. Mutta osoite on väärä.
Samasta yhteiskunnallisesta tilanteesta nousi fasismikin 1930 luvulla. Tuolloin natsit vihapolitiikan kautta nousivat valtaan ja jossa pohjana oli kansan syvä tyytymättömyys harjoitettuun politiikkaan.
Kun ei ole todellista vaihtoehtoa olemassa, nousee yhteiskunnallisessa ilmapiirissä viha kaikkea erilaisuutta vastaan, joista tehdään syyllisiä yhteiskunnan yleiseen huonoon tilaan.
Nythän on se tilanne, jota esim. oikestopuolueiden politiikka kuvastaa, purkamisella julkisensektorin tuottamat hyvinvointipalvelut. Joka jatkuu yksityistämisellä julkisensektorin palvelutuotanto yksityiseksi ja maksulliseksi.
Yhteiskunnassa on melkoinen turvattomuuden tila, johon vasemmisto ei ole kyennyt vastaamaan. Vasemmisto on ollut se turvaverkko, johon työläiskansa on voinut luottaa. Onhan liike aikoinaan perustettu juuri heitä varten.
Vasemmisto on ollut Kekkosen poismenoon ja vuoteen 1990 asti se turva, johon kansa on voinut luotaa. Kun sitä ei ole köyhiä puolustamassa on politiikan areenan vallanut uusliberalismi ja koko oikeisto. Vielä jopa SDP eliitti myötäilee oikeistoa tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa.
Tässä yhteydessä tulee muistaa tilanne Suomessa 1945 kun vannottiin, että ei koskaan enää sotaa eikä natsismia tähän maahan. Tuolloin kaikki natsimieliset järjestötkin lakkautettiin. Vasemmisto ja myöhemmin tuli mukaan Kekkosen johtama keskusta olivat se poliittinen voima, joka alkoi maatamme rakentamaan kokonaisvaltaisesti hyvinvointivaltion suuntaan.
Historia siis meitä muistuttaa sekä hyvästä, että myös pahasta. Mihin suuntaan sitten maamme lähtee on avaimet nyt vasemmistolaisella työväenliikkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti