”Kuuban valtio vapauttaa lähes 3 000 vankia. Kuuban hallituksen mukaan vangit vapautetaan humanitaarisista syistä. Kuuban presidentti Raul Castro on vahvistanut tiedon. Vapautettavien joukossa on 86 ulkomaalaista vankia 25 eri maasta.
Kuuban viranomaisten mukaan vapautusten takana ovat vankien perheiltä ja uskonnollislta järjestöiltä tulleet pyynnöt. Vapautettavien vankien joukossa on sairaita, vanhuksia, naisia ja sellaisia vankeja, joilla ei ole pitkää rikosrekisteriä. Vakavista rikoksista tuomittuja ei vapauteta. Osa vapautettavista vangeista on tuomittu rikoksista valtion turvallisuutta vastaan.”
Näin siis ihmiset vapautuvat tekemistään rikkomuksista ja aikansa niistä kärsittyään. Heille annetaan mahdollisuus jatkaa maassaan vapaata elämäänsä.
Kuubalainen sosialismi etenee tasavarmaa kulkuaan kommunistisen puolueen johdolla.
Maan taloutta ja koko sosialistista järjestelmää uudistetaan nykyaikaiseen asentoon.
Yrittäjätkään eivät ole enää mikään pelote, joka olisi pahasta sosialismille ja kommunistiselle puolueelle. Puolue ja kansa rakentavat omalla työllään ja taloudellisella tuotollaan kuubalaista sosialismia.
Myös Kuubassa ymmärretään kapitalismin ”hyvät” puolet, oleellista on se, että maassa on isäntä, (valtio ja puolue) joka pitää talouden, yhteiskunnan ohjaksissa ja valvonnassa.
Näin siis Kuuba rakentaa 2000 luvun sosialismiaan ja turvallista elämää kansalleen.
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/12/kuuba_vapauttaa_lahes_3_000_vankia_3128232.html
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
lauantai 5. marraskuuta 2011
Nationalismi uusii myös Venäjällä imagoaan
Venäjällä riehuu myös maahanmuuttoa vastustavia oikeistopopulistisia liikkeitä. Mutta myös yleinen ajattelu on hyvin samantyyppistä maahanmuuttajista, kuin Suomessakin, eli että työvoima on liiankallista ja maahamuuttajat ovat korvaavana halpana työvoimana.
Tämän päivän Venäjällä rakennentaan todella hurjaa vauhtia eikä EU:ssa vellovasta pankki ja finanssikriisistä ole tietoakaan.
Yhteiskunnallisesta tilanteesta siis kumpuaa nationalismi niin Venäjällä kuin Suomessakin.
Mutta myös vasemmistolaisen poliittisen liikkeen heikko tominta antaa tilaa äärioikeistolle.
Tässäkin tilannetta kuvastaa Perussuomalainen puolueen tunkeutuminen ay-liikkeeseen ja työväenliikkeen perinteiselle tontille. Hallitus kokoonpano Suomessa tukee edelleen suomessa oikeistopopulistien pyrkimyksiä vallankahvaan ja uskottavaksi oppositio puolueeksi.
Mutta Venäjällä on erilainen tilanne siinä suhteen, että valtakoneistolla on tiukka ote näihin oikeistopopulisteihin ja muuhun osaa äärioikeistoa. Tämä on johtanut siihen, että nyt nämä ovat alkaneet esiintyä varovaisemmin ja vähentäneet vihapuheitaan. Näin ne pyrkivät pääsemään osaksi tunnustettua oppositiota Venäjällä. Ne ovat jopa alkaneet esiintyä demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajina. Mutta kyse on pelkästään taktisesta keinosta päästä valtapuolueiden joukkoon, kuten Suomessa on tapahtunut Perussuomalainen puolueen osalta.
Suomessa, jopa heidät olisi otettu aina hallitukseen asti mutta he kieltäytyivät kunniasta. Suomessa oikeistopopulismi kattaa jo osaksi kaikki eduskuntapuolueeet ja jopa vasemmallakin sitä esiintyy.
Pohjalaisessa oli kirjoitus näistä muotoaan muuttavista populisteista Venäjällä tänään. Siinä Slaavilaisen liiton edustaja oli sanonut, että heillä on yhteyksiä useiden maiden ja myös Suomen vastaavien ryhmien kanssa. He kannattavat lämpimästi perussuomalaisia ja pitävät yhteyksiä suomalaisiin aateveljiinsä. Oliko Timo Soini ollut viimeisellä Moskovan matkallaan juuri heitä tapaamassa?
Kirjoituksessa on lainauksia Pohjalainen lehdestä olleesta kirjoituksesta 301/2011.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Laihialainen kirjailija kirjoineen ajallisen ajan ja historiamme kulussa
Tänään lueskelín aamun Pohjalaista ja huomasin siinä kirjoituksen ison kuvan kera Laihialaisesta kirjailijasta. Ajattelin tuon kirjoituksen pohjalta, että nuo kolmekirjaa tulee saada käsiin ja lukea.
Mannisen ensimmäinen kirja kertoo tästä koko eurooppaa vaivaavasta oikeistopopulismista. Kirja sijoituu Laihialaismaisemiin ja kuvaa Suomen vuoden 1918 sisällissodan jälkeistä aikaa.
Siinä kirjassa Mannninen rinnastaa kirjan päähenkilön Johannes Smultterin massamurhaajaan Anders Behring Breivikiin, joka tappoi työläisnuoria Norjassa. Siinä siis piirtyy oikeistoradikaalinen muotokuva. Smultter on intellektuelli oikeistodarikaali, herkkä ja pohdiskeleva. Kaveri sitten päättää murhata Santeri Alkion tuon ajan pohjalaisen vasemmistoaktiivin.
Kirjassaan Manninen haluaa ennekoida sitä, että tuollainen tulee tapahtumaan ja viittaa Oslon autopommiin ja Utöyan saaren tapahtumiin.
Rotuennakkoluulot ovat päässeet purkautumaan, koska meillä ei ole käsitelty tuota asiaa. Ihmiset eivät osaa kuvitella, että joukkomittainen rasismi voisi puhjeta sivistyneessä yhteiskunnassa. Timo Soini voi esiintyä salonkikelpoisena muiden johtajien joukossa. Hän voi esiintyä hyvänä kaverina ojentamassa kolegoitaan omassa pilttuussaan. Muut hoitavat sen rasistisen retoriikan, ja se tulee hänen puolueensa hyväksi. Kuten Halla-aho ja nyt vaikka Hakkarainen mm. ja Homma foorumi netissä.
Otin tämän tähän nyt sen vuoksi esille, kun asia on niin polttavan ajankohtainen. Ja kun perä- ja etelä-Pohjanmaata vaivaa erityisen paljon rasismi ja oikeastaan kaikkia eduskuntapuolueita, niin Pohjalainen kirjailija voi antaa tähän sairauteen oikeita lääkkeitä kulttuurin kautta.
Pohjanmaalla 1930 luvulla natsismia esiintyi eniten koko Suomessa. Oli Lapuanliikettä, suojeluskuntia ja lotta-aatetta mm. Perinnettä siis on oikeistoradikalismille.
Tunnetusti juuri kulttuurinkautta oikeistopopulistit nyt pykivät valtaan koko euroopan alueella. Työn ja pääonman alueelle he eivät juuri pyri, vaikkin Soini on kaupannut työväenpuoluetta ilman sosialismia.
Kirjoitus perustuu osaksi Pohjalaisen kulttuurisivuille.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Työ ja pääoma ovat nyt konkretiaa pitkän konsensuksen jälkeen
Euroopassa ja maailmalla finnssikapitalismi painaa nyt voimalla päälle, jopa militarismiinkin tukeutuen. On todellakin hyvä, että Suomen ay-liike on noussut eurooppalaisten ay-liikkeiden rintamaan pankkipääomaa vastaan.
Osakkenomistajien maailmanlaajuiselle ahneudelle ovat euroopan ja maailman kansat pantu maksumiehiksi.
Kansallisesti ei yksin löydy voimaa pankki ja keinottelupääomaa vastaan, joten solidaarisuutta nyt tarvitaan ay-liikkeessä kansainvälisesti. Kysymysessä on viime kädessä ay-liikkeen joukkovoiman käyttö säästö -ja leikkauspolitiikan nujertamiseksi. Tällä säästö -ja leikkauspolitiikalla on kansaa painostettu alistumaan rahavallan tahtoon. Isonan asiana on maailmallakin noussut kansanliike kapitalistisen järjestelmän kaatamiseksi, koska kaikki nykyiset talousongelmat lähtevät siitä.
Toisaalta kansalaisilla on myös kasvanut tietoisuus siitä, että vaihtoehtoja löytyy kapitalismille.
Nykyiset nuoretsukupolvet omaavat laajan sivistystason, jota kautta he peilaavat vaihtoehtoja.
Maailma ei navigoi missään sumussa kuten Pohjalainen antio ymmärtää tänään. Vaan vaihtoehto löytyy kapitalismille ja se on työväenvalta. Talouskriisin vakavuutta katsotaan hyvin kapeasti, vain finssipääoman 1 prosenttin eduista käsín ja sivuun jää kansan 99 prosentin edut.
EK ajaa edelleen sitä, että se saisi suoraan työpaikoilla sanella työntekijöiden palkan ynnä muut sopimusasiat. Tässä suhteen on ay-liikkeessä luokkatietoisuus kasvanut ja EK:n huijaukset eivät nyt menen enää läpi. Myös konsensus on tullut tiensä päähän työn ja pääoman välillä. Talvisodan henki ei enää kosketa nuorta työläissukupolvea ja siihen liiittyvä Venäjä viha on madaltunut.
EK on tietämättään murentanut itsekin konsensuspohjaa hokemalla, että keskitetyt ovat historiaa ja tähän ansaan onkin osa ay-eliittiä mennyt. Myöskään vasemmistoeliitin istuminen kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa ei pure enää uuteen ay- ja työpaikkatason työläissukupolveen.
Toisaalta nyt myös ymmärretään, että verovaroista maksettavat palkankorotustenlisukkeet ja muut porkkanat kuten työnantajien veroalet osuvat omaan nilkkaan. Ne kun jatkavat sitä julkisten palvelujen leikkaamista edelleen. Tähän liittyy myös nyt hallituksen pakonomainen kuntien yhdistäminenkin.
Kysymyksessä ei siis ole nyt vain palkakorotuksien taso, vaan koko hyvinvointivaltion peruspalvelut ja niiden ylläpitoon tarvittavat verovarat. Tätä taistelua nyt käydään EU:ssakin onko pankien voitontavoittelun tukeminen tärkeämpää kuin kansalaisten taloudelliset ja sosiaaliset edut.
ABB:llä Vaasassa pääoma turvautui jopa hätätyönä teettämään normaaleja lakonalaisia töitä. Tämäkin osoitaa sen miten rahavallan ahneus ja röyhkeys on viimevuosina päässyt tuudittautumaan.
Rahavalta on tupoaikoina saanut melkein mitä vain läpi työsopimuksiin mutta nyt on tulut siinä seinä vastaan ja se on heille yllätys.
Osakkenomistajien maailmanlaajuiselle ahneudelle ovat euroopan ja maailman kansat pantu maksumiehiksi.
Kansallisesti ei yksin löydy voimaa pankki ja keinottelupääomaa vastaan, joten solidaarisuutta nyt tarvitaan ay-liikkeessä kansainvälisesti. Kysymysessä on viime kädessä ay-liikkeen joukkovoiman käyttö säästö -ja leikkauspolitiikan nujertamiseksi. Tällä säästö -ja leikkauspolitiikalla on kansaa painostettu alistumaan rahavallan tahtoon. Isonan asiana on maailmallakin noussut kansanliike kapitalistisen järjestelmän kaatamiseksi, koska kaikki nykyiset talousongelmat lähtevät siitä.
Toisaalta kansalaisilla on myös kasvanut tietoisuus siitä, että vaihtoehtoja löytyy kapitalismille.
Nykyiset nuoretsukupolvet omaavat laajan sivistystason, jota kautta he peilaavat vaihtoehtoja.
Maailma ei navigoi missään sumussa kuten Pohjalainen antio ymmärtää tänään. Vaan vaihtoehto löytyy kapitalismille ja se on työväenvalta. Talouskriisin vakavuutta katsotaan hyvin kapeasti, vain finssipääoman 1 prosenttin eduista käsín ja sivuun jää kansan 99 prosentin edut.
EK ajaa edelleen sitä, että se saisi suoraan työpaikoilla sanella työntekijöiden palkan ynnä muut sopimusasiat. Tässä suhteen on ay-liikkeessä luokkatietoisuus kasvanut ja EK:n huijaukset eivät nyt menen enää läpi. Myös konsensus on tullut tiensä päähän työn ja pääoman välillä. Talvisodan henki ei enää kosketa nuorta työläissukupolvea ja siihen liiittyvä Venäjä viha on madaltunut.
EK on tietämättään murentanut itsekin konsensuspohjaa hokemalla, että keskitetyt ovat historiaa ja tähän ansaan onkin osa ay-eliittiä mennyt. Myöskään vasemmistoeliitin istuminen kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa ei pure enää uuteen ay- ja työpaikkatason työläissukupolveen.
Toisaalta nyt myös ymmärretään, että verovaroista maksettavat palkankorotustenlisukkeet ja muut porkkanat kuten työnantajien veroalet osuvat omaan nilkkaan. Ne kun jatkavat sitä julkisten palvelujen leikkaamista edelleen. Tähän liittyy myös nyt hallituksen pakonomainen kuntien yhdistäminenkin.
Kysymyksessä ei siis ole nyt vain palkakorotuksien taso, vaan koko hyvinvointivaltion peruspalvelut ja niiden ylläpitoon tarvittavat verovarat. Tätä taistelua nyt käydään EU:ssakin onko pankien voitontavoittelun tukeminen tärkeämpää kuin kansalaisten taloudelliset ja sosiaaliset edut.
ABB:llä Vaasassa pääoma turvautui jopa hätätyönä teettämään normaaleja lakonalaisia töitä. Tämäkin osoitaa sen miten rahavallan ahneus ja röyhkeys on viimevuosina päässyt tuudittautumaan.
Rahavalta on tupoaikoina saanut melkein mitä vain läpi työsopimuksiin mutta nyt on tulut siinä seinä vastaan ja se on heille yllätys.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Suomi on hukannut yhteistyö kumppani Venäjän politiikassaan
Helsingissä maanantaiklubilla oli toimittaja ja kirjailija Hannu Taanila ottanut esille nykyisen Suomen Venäjä politiikan kovin sanoin. Hän ei näe Suomen nykyisessä ulkopolitiikassa päätä ei häntää. Hänen mukaansa Suomi on antanut kaikkein kalleinpansa pois – Venäjän. Suomella ei Euroopan uninonin myötä ole edes omaa Venäjä-politiikkaa, mikä on todella iso virhe.
Paasikivi ja eritoten Kekkonen valloittivat Venäjän. Meidän pitää ottaa Venäjä taas haltuun hyvällä ja positiivisella politiikalla.
Ongelmana on myös se, ettei nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole Paasikiven ja Kekkosen kaltaisia poliitikkoja. On vain vähälahjaisia paavolipposia ja kokoomuksen kellokkaita, joista Jyrki Katainen ansaitsee tittelin ”Reichsfuhrer” ja Alexander Stubb lempinimen ”Stubbinski”.
Taanila puhui asiaa joka pitää paikkansa, koska niin mädäntynyt on nykyinen tilannne eduskunta puolueiden osalta. Sieltä ei voi todellakaan tulla Paasikiven ja Kekkosen kaltaisa henkilöitäkään.
Pelkkiä höpönassuja!
Kun eduskuntapuolueet ovat melkein kuin samasta puusta veistettyjä on tulos politiikankin osalta on yhtä ja samaa.
Toisaalta eduskuntapuolueita vaivaan oikeistopopulismi, joka näkyi EU-velkaongelman takauksien osalta, jolle koko eurooppa melkein nauroi. Sitähän se on oikeistopopulismi, pelkkää viihdettä, jota vetää Soini ja Perussuomalainen puolue etunojassa eduskunnassa.
Kekkosen aikaan ei ollut tilaa oikeistopopulismille mutta myös vasemmiston vasemmistolainen politiikka sen esti. Vasemmisto ja keskustapuolue yhdessä Kekkosen kanssa olivat päämoottorit Venäjän ja Suomen yhteistoiminnassa.
Paasikivi ja eritoten Kekkonen valloittivat Venäjän. Meidän pitää ottaa Venäjä taas haltuun hyvällä ja positiivisella politiikalla.
Ongelmana on myös se, ettei nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole Paasikiven ja Kekkosen kaltaisia poliitikkoja. On vain vähälahjaisia paavolipposia ja kokoomuksen kellokkaita, joista Jyrki Katainen ansaitsee tittelin ”Reichsfuhrer” ja Alexander Stubb lempinimen ”Stubbinski”.
Taanila puhui asiaa joka pitää paikkansa, koska niin mädäntynyt on nykyinen tilannne eduskunta puolueiden osalta. Sieltä ei voi todellakaan tulla Paasikiven ja Kekkosen kaltaisa henkilöitäkään.
Pelkkiä höpönassuja!
Kun eduskuntapuolueet ovat melkein kuin samasta puusta veistettyjä on tulos politiikankin osalta on yhtä ja samaa.
Toisaalta eduskuntapuolueita vaivaan oikeistopopulismi, joka näkyi EU-velkaongelman takauksien osalta, jolle koko eurooppa melkein nauroi. Sitähän se on oikeistopopulismi, pelkkää viihdettä, jota vetää Soini ja Perussuomalainen puolue etunojassa eduskunnassa.
Kekkosen aikaan ei ollut tilaa oikeistopopulismille mutta myös vasemmiston vasemmistolainen politiikka sen esti. Vasemmisto ja keskustapuolue yhdessä Kekkosen kanssa olivat päämoottorit Venäjän ja Suomen yhteistoiminnassa.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Perussuomalaisten äänestäjät tyypillistä radikaalioikeiston äänestäjäkuntaa
Olisiko oikeistopopulismissa kyse siitä, että hyvässä asemassa oleva länsimainen keskiluokka sekä mukavasti toimeentuleva työväenluokan osa pyrkivät säilyttämän globalisaation paineessa etuoikeutetun asemansa.
Oikeistopopulistien kannattajilla menee maailmanlaajuisesti katsottuna – ja Perussuomalaisten kannattajilla myös maamiehiin verrattuna – taloudellisesti äärimmäisen mukavasti, mutta nyt nuo etuoikeudet näyttävät olevan uhattuina.
Länsimaiset ihmiset tuntevat globalisaation ja talouskriisin myötä entistä suurempaa epävarmuutta identtiteetinsä, työpaikkansa ja koko elämäntapansa puolesta. Tuo uhka tiivistyy kaupungilla notkuviin nuoriin maahanmuuttajamiehiin.
Globalisaatio ja kapitalismin rakennemuutoksen synnyttämä epävarmuus lietsoo oikestopopulismia – mutta se lietsoo sitä suhteellisesti hyväosaisten keskuudessa.
Näin oli myös 1930 luvulla kun maataloudessa alkoi syrjäytyä isojentilojen poikia maatiloilta, kun tilalla ei ollut tarjota heille työtä ja toimeentuloa. He olivatkin otollista joukkoa Lapuanliikkeeseen, Suojeluskuntiin ja IKL kannattajiksi. Natsismi veti heitä mukaansa ja he vihasivat vasemmistoa, kommunisteja ja Venäläisiä.
(Perussuomalaiset radikaalina oikeistopopulistisena puolueena Carl Mars, tuossa tutkimuksessa tarkasteltiin Perussuomalainen puoluetta suhteessa euroopan ja pohjoismaiden oikeistopopulistisiin puolueisiin.)
Oikeistopopulistien kannattajilla menee maailmanlaajuisesti katsottuna – ja Perussuomalaisten kannattajilla myös maamiehiin verrattuna – taloudellisesti äärimmäisen mukavasti, mutta nyt nuo etuoikeudet näyttävät olevan uhattuina.
Länsimaiset ihmiset tuntevat globalisaation ja talouskriisin myötä entistä suurempaa epävarmuutta identtiteetinsä, työpaikkansa ja koko elämäntapansa puolesta. Tuo uhka tiivistyy kaupungilla notkuviin nuoriin maahanmuuttajamiehiin.
Globalisaatio ja kapitalismin rakennemuutoksen synnyttämä epävarmuus lietsoo oikestopopulismia – mutta se lietsoo sitä suhteellisesti hyväosaisten keskuudessa.
Näin oli myös 1930 luvulla kun maataloudessa alkoi syrjäytyä isojentilojen poikia maatiloilta, kun tilalla ei ollut tarjota heille työtä ja toimeentuloa. He olivatkin otollista joukkoa Lapuanliikkeeseen, Suojeluskuntiin ja IKL kannattajiksi. Natsismi veti heitä mukaansa ja he vihasivat vasemmistoa, kommunisteja ja Venäläisiä.
(Perussuomalaiset radikaalina oikeistopopulistisena puolueena Carl Mars, tuossa tutkimuksessa tarkasteltiin Perussuomalainen puoluetta suhteessa euroopan ja pohjoismaiden oikeistopopulistisiin puolueisiin.)
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Uudensukupolven konsensuspolitiikka alkoi Suomessa
Elämme nyt Suomessa uudensukupolven konsensus aikaa, jota uusi hallitus nyt kuvastaa.
Tilanne on mitä haastavin oikeistolle vahvistaa kapitalismia, voitontavoittelua, politiikkansa vaikutusta ja sitä kautta kannatustaan.
Kun vielä huomioidaan vasemmiston nykyinen kokonaistilanne on siinä oikeistolla aikaisempaan konsensusaikaan nähden sanoisinko mahtava tilanne.
SDP, vasemmistoliitto ja ay-liiken johto ovat nyt sidottuna jälleen uuden konsensuksen ja rahavallan pelinappuloiksi.
Vanhana konsensusaikana oli vasemmistolla vielä vasemmistolainen ote yleiseen mielipiteeseen, mutta nyt se on liberalisoitu tyysti. Media on melkein kokonaan rahavallan hallussa ja sitä kautta yleinen mielipide on näin myös oikeiston käytössä. Tämä antaa melkoisia avaimia hallita ja sitoa vasemmistoa oikeistolaiseen politiikkaan.
Vanhana konsensusaikana valtaeliitin helmaan pääsi vasemmalta yhteistyökykyiset ”henkilöt” ja politiikkana oli pienempi paha, jonka nimissä puolueet toimivat ja kansaa kuritettiin luopumaan saavutetuista eduistaan.
SKP oli sen ajan uhri vasemmalta konsensuspolitiikan altarilla, kun se ei sitoutunut rahavallan konsensukseen. Tuolloin oli vielä pelastusrenkaana Neuvostoliitto, muut sosialistiset maat sekä laajayhteistyöpolitiikka, joka piti yllä vasmmistohenkistä menoa maassa. Mutta sitten vuoden 1991 jälkeen, kun Neuvostoliitto hajosi alkoi myös raju alamäki vasemmalla, joka nyt sitten huipentui uudensukupolven konsensukseen.
Nyt meno on juuri päinvastaista ja vastaavasti Etelä-Amerikka on jo kohta kokonaan vasemmistovetoinen. Pohjois-Afrikassa USA-vetoinen imperialismi ja siirtomaa valta murenee kansojen vallakumouksellisen liikkeen edessä. Mutta myös Keski-Euroopassa vasemmisto taistelee EU:n säästö- ja leikkauspolitiikaa vastaan. Vain oikeastaa Suomalainen vasemmisto on nyt yhdessä jatkamassa aikaisemman puhtaan oikeistolaisen hallituksen säästö- ja leikkauspolitiikkaa Euroopassa.
Kun kapitalismi kärsii maailmanlaajuisesta ylituotannosta eikä kasvumahdollisuuksia ole perinteisessä teollisuustuotannossa. Pääomat suuntautuvat julkisensektorin palvelutuotantoon takomaan lisäarvoa. Tämä tuo myös finassipääomalle rahoituksen kautta lisäarvoa, verovaroilla kun maksetaan pankeille korko ja luottotappiot. Josta esimerkkeinä Kreikka, Espanja, Portugali mm.
Kuntien palveluiden yksityistämistä voidaan nyt jatkaa isolla vaihteella kun vasemmistokin on siihen sidottu ja palvella näin kapitalistista riistopolitiikkaa.
Omahyväinen vasemmisto eliitti tulee nauttimaan ministerielämästään eikä siis taistele vastaan.
Vastassa eduskunnassa on oikeistopuolue keskusta, joka menetti kanatustaan rajusti viime eduskuntavaaleissa, saatuaan kurjistamispolitiikan vihat kansalta. Suomessa on nyt erikoinen mutta toisaalta nykyistä henkilökeskeistä politiikantekotapaa kuvastava parlamentti, jossa on oikeisto-oppositio ja oikeistopolitiikkaa tekevä hallitus(vahvistettu SDP:llä ja vasemmistoliitolla).
”Äärioikeistopuolue” Perussuomalaiset tulevat edelleen kasvattamaan kannatustaan ja viemään koko vasemmiston kannatusta entistä alemmaksi ja edelleen vasemmiston poliittinen asema kaventuu. Kansansilmissä tulee SDP:lle ja Vasemmistoliitolle todella vakavapaikka uskottavuuden suhteen.
Nyt maata hallitsee siis edelleen rahavalta, jonka poltiikkaa ajaa myös osa vasemmistoa. Suomen kansan elämä ei tule olemaan helppoa säästö- ja leikkauspolitiikan jatkuessa. Turvattomuus ja pelko voivat edelleen olla tulevaisuuden visioita.
Työväenliike on ollut se, joka on ajanut kansalaisten asiaa ja tuonut turvallisuutta tulevaisuuden osalta, mutta nyt liike on alistettu rahavallan palvelijaksi.
Suomen kommunistinen puolue tekee rehellistä politiikkaa edelleen tässä maassa, joten siltä osin ei kansaa ole jätetty rahavallan armoille.
Tilanne on mitä haastavin oikeistolle vahvistaa kapitalismia, voitontavoittelua, politiikkansa vaikutusta ja sitä kautta kannatustaan.
Kun vielä huomioidaan vasemmiston nykyinen kokonaistilanne on siinä oikeistolla aikaisempaan konsensusaikaan nähden sanoisinko mahtava tilanne.
SDP, vasemmistoliitto ja ay-liiken johto ovat nyt sidottuna jälleen uuden konsensuksen ja rahavallan pelinappuloiksi.
Vanhana konsensusaikana oli vasemmistolla vielä vasemmistolainen ote yleiseen mielipiteeseen, mutta nyt se on liberalisoitu tyysti. Media on melkein kokonaan rahavallan hallussa ja sitä kautta yleinen mielipide on näin myös oikeiston käytössä. Tämä antaa melkoisia avaimia hallita ja sitoa vasemmistoa oikeistolaiseen politiikkaan.
Vanhana konsensusaikana valtaeliitin helmaan pääsi vasemmalta yhteistyökykyiset ”henkilöt” ja politiikkana oli pienempi paha, jonka nimissä puolueet toimivat ja kansaa kuritettiin luopumaan saavutetuista eduistaan.
SKP oli sen ajan uhri vasemmalta konsensuspolitiikan altarilla, kun se ei sitoutunut rahavallan konsensukseen. Tuolloin oli vielä pelastusrenkaana Neuvostoliitto, muut sosialistiset maat sekä laajayhteistyöpolitiikka, joka piti yllä vasmmistohenkistä menoa maassa. Mutta sitten vuoden 1991 jälkeen, kun Neuvostoliitto hajosi alkoi myös raju alamäki vasemmalla, joka nyt sitten huipentui uudensukupolven konsensukseen.
Nyt meno on juuri päinvastaista ja vastaavasti Etelä-Amerikka on jo kohta kokonaan vasemmistovetoinen. Pohjois-Afrikassa USA-vetoinen imperialismi ja siirtomaa valta murenee kansojen vallakumouksellisen liikkeen edessä. Mutta myös Keski-Euroopassa vasemmisto taistelee EU:n säästö- ja leikkauspolitiikaa vastaan. Vain oikeastaa Suomalainen vasemmisto on nyt yhdessä jatkamassa aikaisemman puhtaan oikeistolaisen hallituksen säästö- ja leikkauspolitiikkaa Euroopassa.
Kun kapitalismi kärsii maailmanlaajuisesta ylituotannosta eikä kasvumahdollisuuksia ole perinteisessä teollisuustuotannossa. Pääomat suuntautuvat julkisensektorin palvelutuotantoon takomaan lisäarvoa. Tämä tuo myös finassipääomalle rahoituksen kautta lisäarvoa, verovaroilla kun maksetaan pankeille korko ja luottotappiot. Josta esimerkkeinä Kreikka, Espanja, Portugali mm.
Kuntien palveluiden yksityistämistä voidaan nyt jatkaa isolla vaihteella kun vasemmistokin on siihen sidottu ja palvella näin kapitalistista riistopolitiikkaa.
Omahyväinen vasemmisto eliitti tulee nauttimaan ministerielämästään eikä siis taistele vastaan.
Vastassa eduskunnassa on oikeistopuolue keskusta, joka menetti kanatustaan rajusti viime eduskuntavaaleissa, saatuaan kurjistamispolitiikan vihat kansalta. Suomessa on nyt erikoinen mutta toisaalta nykyistä henkilökeskeistä politiikantekotapaa kuvastava parlamentti, jossa on oikeisto-oppositio ja oikeistopolitiikkaa tekevä hallitus(vahvistettu SDP:llä ja vasemmistoliitolla).
”Äärioikeistopuolue” Perussuomalaiset tulevat edelleen kasvattamaan kannatustaan ja viemään koko vasemmiston kannatusta entistä alemmaksi ja edelleen vasemmiston poliittinen asema kaventuu. Kansansilmissä tulee SDP:lle ja Vasemmistoliitolle todella vakavapaikka uskottavuuden suhteen.
Nyt maata hallitsee siis edelleen rahavalta, jonka poltiikkaa ajaa myös osa vasemmistoa. Suomen kansan elämä ei tule olemaan helppoa säästö- ja leikkauspolitiikan jatkuessa. Turvattomuus ja pelko voivat edelleen olla tulevaisuuden visioita.
Työväenliike on ollut se, joka on ajanut kansalaisten asiaa ja tuonut turvallisuutta tulevaisuuden osalta, mutta nyt liike on alistettu rahavallan palvelijaksi.
Suomen kommunistinen puolue tekee rehellistä politiikkaa edelleen tässä maassa, joten siltä osin ei kansaa ole jätetty rahavallan armoille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)