Neekerisanaan liittyy yleinen rasistinen ihmisten alistaminen ja hyväksi käyttö

Pohjalaisen toimittaja Riitta Koski pohti neekeri asiaa kolumnissaan 1.8.09. Hän katsoi neekerisanan ihan tavalliseksi asiaksi. Eikä toimittaja myöskään anna neekerisanalle yhteiskunnallista sisältöä, vaan että se on ihmisten erilaisiin näkemyksiin liittyvää ja sukupolvien mukana muuttuvaa.

Mielestäni aika yksinkertainen näkemys neekeriasiasta. Suomi ei ole tasa-arvoinen edelleenkään vaikkakin Pohjoismaineinen hyvinvointivaltio oli jo sillä tiellä aikapitkällä. Mutta viime vuosina on menty tasa-arvoisuuden osalta taaksepäin, oikeastaan joka suhteessa.
Suomi on edelleen luokkiin jakautunut yhteiskunta, jossa ovat vastakkain työ työläiset ja toisella puolella pääoma kapitalistit.
Työläiset elävät palkkaorjuudessa suhteessa pääomaan ja siinä mielessä erilaisessa asemassa neekereihin nähden, jotka olivat täydellisessä orjuudessa.

Ihmisillä joilla on tummaiho ja lähtöisin Afrikasta eli Neekerit on maailmanlaajuinen asia. Tummaihoisia ihmisiä aikoinaan kuskattiin laivalasteittain Afrikasta Amerikkoihin kapitalistien orjiksi, joilla ei ollut mitään muuta arvoa. Kun kapitalisti ei näitä ihmisiä enää tarvinnut tai hän oli tullut siihen tilaan, että ei enää kyennyt tuottamaan kapitalistille lisäarvoa hänet jätettiin omanonnensa nojaan heitteille.

Myös neekeriasiaan liittyy sellainen käsitys, että neekereitä voi kohdella miten tahansa, sen johdosta kun he ovat mustia ihmisiä ihonväriltään. Se on huvinsamanlainen käsitysihmisistä kuin Natseilla oli juutalaisista ja kommunisteista. Suomessa 1930 luvulla kommunistit ja Neuvostoihmiset olivat kaikkeen syypäitä ja sillä rahavalta oikeutti riktatoorisen politiikkansa.

Rahavalalla on aina ollut, jokin yleinen ismi millä oikeutetaan ihmisten alistaminen heidän tahtoonsa. ”Neekerikylä” asia on tässä ketjussa vain yksi pieni piste rahavallan historiassa.

Aikoinaan Strömbergin tehtaantyöläisille rakennetun asuin alueen talot oli maalattu mustaksi ja sitä kautta aluetta alettiin sanomaan neekerikyläksi. Oliko alueen asuntojen maalaaminen mustaksi sitten tarkoituksellista, kun siellä asui työväenluokkaan kuuluvia ihmisiä? Miten olisikaan ollut jos talot olisi maalattu punaisiksi, olisiko silloin työläisten asuttamaa kylää kutsuttu kommunistikyläksi?

Herrat ovat työläisiä nimitelleet monenlaisilla nimillä, sen mukaan mikä on milloinkin ollut luokkasuhde. Aikoinaan Vaasan Strömberkistä osa eli hellatuotanto siirrettiin Kauhajoelle sen vuoksi, että siellä ei ole kommunisteja, ovat kertoneet liesitehtaan työläiset.

Kolumninsa lopuksi Koski esittää Aaltopuistoon aluetta, joka nimettäisiin neekeripuistoksi. Olisihan se ihan hyvä, että tulevatkin sukupolvet muistaisivat miten Strömberkin työläisten asuinaluetta on yleisesti Vaasassa kutsuttu.

Itse pääsin Aaltopuistoon tutustumaan joskus 1960 luvulla, kun kävimme siellä saunomassa.
Lopuksi Aaltopuisto on ihan mukavasti erillään kaupallistuneesta Vaasan kaupunkikuvasta ja on viihtyisä asuinalue nykyään.

Vihreäpuolue on nyt valjastettu oikeistopolitiikan veturiksi

Vihreät ovat juuri siinä tilanteessa missä SDP on ollut mukana vuodesta 1991 alkaen. Eli tekemässä oikeistolaista politiikkaa, joka on tuhonnut vuoden 1945 jälkeen rakentuneen hyvinvointivaltion.

Toisaalta kun SDP hylkäsi vasemmistolaisen työväenpolitiikan antoi se myös potkua vihreän liikkeen syntymiselle. Oikeistolaisessa politiikassa mukana olo on myös tehnyt SDP:n nykyisen oppositioaseman vaikeaksi, se kun ei nyt kykenen oikeistolaitumisensa johdosta tekemään vasemmistolaista politiikkaa. Sanoihan puheenjohtaja Jutta Urpilainen SDP:n olevan keskustaan lukeutuva puolue, ei siis vasemmalle.

SDP ja muutamassa hallituksessa mukana ollut vasemmistoliitto antoivat oikeistiolaista politiikkaa toteuttavalle hallitukselle punaisen värin.
Nyt taas vihreäpuolue antaa vihreää väriä nykyiselle hallitukselle, onhan ympäristöasiat ykkösasioita pulue-eliitin retoriikassa, kun ilmastomuutoskin painaa päälle.
Vihreänliikkeen tulee aikoinan käymään kuten nyt on käynyt SDP:lle, jota kokoomus ja oikeistolainen valtaeliitti ei enää tarvitse politiikkansa toteuttamisessa.

Vihreiden tilanne tulee olemaan toinen silloin kun se on käynyt tarpeettomaksi oikeistolaiselle valtaeliitille. Myös silloin kun vasemmisto lähtee kokonaisvaltaisen vasemmistopolitiikan tielle putoaa vihreäpuolue myös poliittiselta kartalta ja ”vihreät” asiantuntijat jatkavat tärkeää leipätyötään.

Työttömyys tulee nyt olemaan todella vaikea yhtälö, johtuen vasemmiston nykyisestä tilanteesta.
Kun nyt pitäisi nousta joukkotoimintaan nykyistä riistopolitiikkaa vastaan, niin se ei siihen nyt kertakaikkiaan kykene ja SDP:n eliitti ”odottaa” nyt vain pääsyä takaisin hallitukseen.

Viime aikoina on keskusteltu parlamentarismin ja puolueiden rappiosta. Politiikassa kun nyt ei ole enää politiikkaa. Puolueet ovat henkilöitä ja asiantuntijoita. Mieto ja Stupp ym.
Vihreäliike on myös asiantuntijoista koostuva liike, joka ei omaa kokonaisvaltaista ideologiaa kuten vasemmistopuolueet, silloin hyvinä aikoina.

Asiantuntijat korvanneet puolueet

Verkkouutisissa http://www.verkkouutiset.fi/index.php kokoomuslaisen kansanedustajan arvio on oikea, "että Ydinvoiman vastustamisesta liikkeelle lähtenyt ympäristöpuolue ottaa askeleitaan ”yleispuolueena”. Eduskunnan salissa vihreät ovat puolustaneet hallituksen linjauksia”. Tämä on hyvin kuvaa arvio siitä, mihin soppaan vihreäliike on myös murenemassa.

Vihreäpuolue koostuu juuri näistä asiantuntijoista, joilla ei ole kokonaisvaltaista ideolgiaa eikä aatetta. Mutta ovat todella tärkeiden ympäristöasioiden asintuntijoita.

Aikoinaan SKP hajosi tähän porvarillisen maan hallituspolitiikkaan, josta tuli tärkeämpi asia tuolloin puolueelle kuin SKP:n ohjelma ja ideologia.  Koko puolueen toiminnan keskipisteeksi tuli kapitalistisen maan hallituksen ohjelma. Tämä johti siihen, että puolueen oma toiminta kuihtui ja jäsenistön mukanaolo hiipui turhautumiseen.
Lopuksi koko puolue hajosi kahtia ja puolueen sisällä olevan valtaeliitin riitelyyn hallituspolitiikasta.
Tämä oli sitä aikaa kun se pienempi paha alkoi nakertaa hiljalleen hyvinvointisuomen perustaa. Se pienipaha oli sitä kun työläistenetuja alettiin supistaa ja muuttaa heidän itsensä maksettaviksi. Kuten nyt vaikka lapsilisämaksut, jotka poistettiin työnantajilta. Kapitalistisen maan hallituksessa olosta kiisteltiin silloin kovaa SKP:ssä.
Mutta sama tilanne on ollut ja on edelleen myös SDP:ssä.

Nyt ilmeisesti se tulee repimään myös vihreää puoluetta, mutta ei niin rajusti kuin vasemmistoa.

OECD esittää pukkia kaalimaan vartijaksi

Kapitalististen maiden taloudellinen yhteistyöjärjestö (OECD) arvostelee Venäjän valtion vahvaa asemaa Venäjän talouden ohjauksesta. Mutta ei puhu mitään Kiinan Valtion vastavasta ohjauksesta.
Venäjän valtio myös ohjaa ja valvoo yksityisiä yrityksiä Venäjällä. Se onkin positiivinen syy siihen, että Venäjän eikä Kiinan taloutta ole yksityinen finanssikeinottelu päässyt sekoittamaan.

Venäjän, että Kiinan talous jatkaa kasvuaan ja juuri Valtion vahvanohjauksen ansiosta.

OECD suosittaa, jopa Venäjälle yksityistämisen aloittamista uudelleen ja markkinoiden avaamista valvomattomalle yksityiselle pääomalle.

OECD kiinnittää huomiota korruptioon Venäjällä. Mutta mistä mahtoikaan alkaa nykyinen kapitalistisen maailman talouden kriisi? Se ei alkanut Valtiovallan sääntelystä ja ohjauksesta, vaan sen purkamisesta. Yksityinen pääoma kävi tuolloin ahnetta keinotteluaan arvopareilla, joiden arvot hävisivät taivaan tuuliin. Tästäkään ei OECD mainitse katsauksessaan mitään.

Nykyinen kapitalistisen talouden konkurssi puhuu aivan päinvastaista kuin OECD valtion valvonnasta ja ohjauksesta.

Pohjalaisen päätoimittaja yhteiskunnallista medialaitosta yksityistämässä

Pohjalaisen päätoimittaja Aarno Ahosniemi 5.7. kolumnissaan Ylen kimpussa. Ahosniemi elää edelleen uusliberalismin lumoissa ja on leipänsä ja ideologiansa puolesta kaupallisen median asialla. Ahosniemen vuodatus oli tyypillistä roskalehdistön kaupallista Jungerin yksityiselämän penkomista ja sen käyttämistä yhteiskunnan ohjaamaa ja omistamaa Yleä vastaan.

Ahosniemi muuttaisi kokonaan ylen hallinnon ”yksittäisten” asiantuntijoiden hoidettavaksi eli sitä kautta yksityistäisi koko yhteiskunnan omistaman ja hallinnoiman YLEn.

Henkilöpolitiikkaa on se, jolla oikeisto murentaa puoluepolitiikan ja kollektiivisuuden vasemmalta.
Samoin se sopii hyvin yksityistämisen politiikkaan.

Ihan niin kuin toimii Pohjalainenkin ”sitoutumattomana” ulospäin mutta kokoomuksen oikeistolaista politiikkaa käytännössä totuttavana mediana.

Silloin jo kelpaisi verovaratkin ylen rahoitukseen kun sitä hoitaisivat yksityiset asiantuntijat eikä poliittisesti valitut kansanedustajat.

Ahosniemi jatkaa juoruiluaan kirjoituksessaan, että keväällä 2007 olisi hallitusneuvotteluissa sovittu ylen toimitusjohtajan Jungerin erottamisesta. Samalla hän jatkaa, että Ylessä siirrytään epäpoliittisiin johtajanimityksiin ja näin syrjäytetään poliittista valtaa käyttävä kansanedustuslaitos.

Tähän Ahosniemen "ei" poliittiseen propagandaan perustuu kokoomuksen nykyinen poliittinen kannatus vaaleissakin. Mutta toisaalta myös vasemmiston alamäki on osa sitä, koska he ovat menneet mukaan ei poliittiseen konsensuspolitiikkaan. Josta esimerkkejä löytyy paljon jopa vasemmiston lehdistöstä osa on lakkautettu. Vasemmistoliiton Harri Moisio sanoi eräässä tilaisuudessa, että Pohjalainen kelpaa hänelle kun oli keskustelussa aiheena paikallisen vasemmistolaisen lehden uudelleen perustaminen.

Nyt hän sitten kirjoitteleekin kolumnejaan Pohjalaisessa ja sitä kautta kasvattaa kokoomuksen kannatusta ja pienentää tietenkin vasemmiston.

Todellakin taitavaa luokkaerojen hävittämisen politiikkaa oikeiston pääpuolueelta kokoomukselta.

Miten vasemmistolaisuus määritellään 2009

Vasemmistolaisuus voidaan laajassa merkityksessä määritellä alistussuhteiden vastustamiseksi (pyrkimysvasemmistolaisuus) tai purkamiseksi (vaikutusvasemmistolaisuus).

Vastaavasti oikeistolaisuus puolustaa tai rakentaa alistussuhteita valtansa pysyttämiseksi ja uusimiseksi. Oikeistolaisilla on tämän ajan suomessa vahva ote siihen mistä yhteiskunassa keskustellaan, miten ihmiset elävät ja miten sitten rakenteita uusitaan.

Molemmat ovat pääoman liikkeen välttämättömiä momentteja: alistussuhteiden vastustajat purkaa vanhentuneita ja oikeistolaisuus puolustaa ja rakentaa uusia-alistussuhteita eli ajanmukaistaa alistussuhteita.

”Ensimmäinen”, liberaali vasemmisto korvasi säätymäisiä ja persoonallisia alistussuhteita muodollisilla kansalaisuussuhteilla. Anarkisoivat pyrkimykset realisoituvat kapitalististen markkinoiden anarkian ekspansiossa. Tämä aika kuvaa 1900 luvun alkuaikaa sen loppumista vuoteen 1944.

Sotien jälkeen alkoi kova taistelu vallasta kun oikeisto oli hävinnyt sotansa ja pelkäsi kovasti vasemmistoa ja sosialismia. ”Toinen”, sosiaalireformistinen vasemmisto alkoi korvata markkinoilla muodostuvia alistussuhteita sosiaalikansalaisuudella. Sosialisoivat pyrkimykset toteutuvat kapitalistisen sosiaalibyrokratian ekspansiona. Kuten hyvinvointivaltiona, joka on konkreettinen esimerkki ja tupotoiminta oli siinä keskeinen väline.

Kun sitten tultiin 1990 luvulle alkoi poliittinen suunta kääntyä oikealle ja myös vasemmisto alkoi oikeistolaistua. Sosiaalikansalaisuus alkoi rapautua uusliberalistisen politiikan kautta. Alettiin korostaa ihmistä itseään oman elämänsä herrana. Yksityistyminen on lyönyt läpi koko yhteiskuntarakenteen. Sosiaalikansalaisuus on pirstoutunut ja ihmiset elävät kulutuksen ja kaupallisuuden altistuttamina.

Tämän päivä Pohjalaisessa kerrottiin, että suomeenkin ollaan perustamassa Amerikan malliin asuinkeskuksiin tavaravarastoja. Näihin tavarahotelleihin voivat ihmiset varastoida kulutustavaroitaan, jotka eivät enää mahdu kotiloihin. Ihmisen vieraantuminen itsestään ja luonnosta on sanoin kuvaamattoman raju.

Miten tästä nyt sitten ponnistetaan eteen päin on toinen asia, mutta pääoman alistussuhteesta irtaantumiseen tarvitaan kokonaisvaltaista vasemmistolaista liikettä.

SUOMEN TYÖVÄEN URHEILULIITTO

TUL juhlii kohta 90 vuotista taivaltaa kapitalistisessa Suomessa. Takana ovat sankarilliset taistelut TUL:n itsenäisyyden puolesta. Välillä olivat punaiset liput kielletty ja oli jopa marssittu pelkkien tankojen perässä. Mutta TYÖVÄEN URHELULIITTOA ei lannistettu. TUL:n osalta myös vuosi 1944 oli vapauttava, kun oikeiston fasistinen sota päättyi tappioon toi maamme työväenliikkeelle demorattiset oikeudet. Siitä alkoi TUL:n ennennäkemätön nousu. Mutta hiljalleen oikeisto pääsi irti sotasyyllisyydestään, alkoi valtataistelu ja TUL:n syrjintä. TUL:n urheilijoita estettiin osallistumasta jopa olympialaisiin.

Olen ollut myös TUL:n ja Vaasan Toverien jäsenenä pitkään ja olen edelleen. Osallistuin useisiin TUL:n liittojuhliin ja piiritason juhliin. Ne tapahtumat olivat todella mieleenpainuvia, työväenhenkinen ja ruumiillinen kulttuuri liikutti työväenihmisiä lapsista aikuisiin. Punaliput liehuivat ja taistelulaulut raikuivat. Se oli sitä työväenliikkeen yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.
Saavutin myös itse useita piirinmestaruuksia maasto- ja ratajuoksussa.

Mutta sitten tultiin vuoteen 1993. Tuosta vuodesta alkoi työväen urheiluliiton sulattaminen oikeistolaiseen urheiluliikkeeseen. Tuo 1990 luvun alku oli koko vasemmiston osalta se ajankohta kun koko vasemmistolaisen liikkeen toiminta alkoi hiipumaan ja sulautumaan oikeistolaiseen politiikkaan. Maanhallituksessa istuivat sulassa sovussa ja samaa uusliberalistista politiikkaa toteuttaen oikeisto ja vasemmisto. Lehdistö supistui kuten Pohjanmaan Kansa ja Kansan Ääni lakkautettiin mm. Työväenliikkeen liiketoiminta myös rapautui ja siirtyi yksityiselle pääomalle.

TUL luopui itsenäisestä huippu-urheilun koulutus- ja valmennustoiminnastaan. Liiton seurat ohjattiin oikeistolaisiin erikoisliittoihin.

Nyt ollaankin siinä tilanteessa, että TUL:n johtajat kävelevät keisarin uusissa vaatteissa, huomaamatta, että vaatteita ei enää olekaan.

Vasemmiston mukana olo oikeistolaisessa politiikassa on johtanut pirstoutuneeseen työväenliikkeeseen, joka on vielä kaiken lisäksi vieraantunut työväestöstä ja heidän elinoloistaan.

Nyt sitten EU-vaalit osoitti missä surkeassa tilanteessa on koko vasemmistolainen työväenliike.
Suomen kansa on menettänyt toivonsa nykyiseen vasemmistoon, jopa 60 prosenttia ei ollenkaan äänestänyt.

Nyt pitää ehdottomasti työväenliikkeestä tehdä kokonaisvaltainen liike ja sitä kautta nousta jälleen isännäksi tähän kapitalistiseen Suomeen. Vasemmistolainen työväenliike on työläisten tuki ja turva pääoman riistopolitiikkaa vastaan. Kokonaisvaltaiselta työväenliikkeeltä puuttuu vasemmistolainen ohjelma vaihtoehdoksi nykyiselle oikeistolaiselle kurjistamispolitiikalle ja sen saattaminen käytännön toiminnaksi. Kokonaisvaltaisentoiminnan kautta kosketuspinta tulee kasvamaan koko kansaan ja tietenkin kannatus prosentit nousevat vaaleissa vasemmiston osalta.

Toiminnassa on paikka kaikille työväenjärjestöille SDP, vasemmistoliitto, SKP, STP, ay-liike ja kulttuuria ja liikuntatoimintaa ylläpitävät järjestöt.

Maamme kansa ei kaipaa oikeistolaista työväenpuoluetta

Kun vasemmalla otetaan tavoitteeksi työläisten etujen ajaminen niin se ei juurikaan tule aiheuttamaan erimielisyyttä vasemmiston sisällä. Mutta jos lähdetään jatkamaan vallitsevan oikeistopolitiikkaa syömällä työläisten etuja, niin silloin  nousee hajottavat tekijät esille.

Suomessakin on runsaasti kokemusta siltä ajalta kun yhteistyökykyiset vasemmistolaiset pääsivät aina hallitukseen asti ja ministeriksi. Näistä pitää nyt ottaa opiksi vasemmalla!

Työväenliike ei tarvitse oikeistolaista työväenpuoluetta, siitä pitäisi nyt jo olla näyttöä mihin se johtaa. Se johtaa koko työväenliikkeen tuhoon!

Toisaalta nyt ei ole aika yhteiselle puolueelle vasemmiston sisällä, vaan nyt on tarve poliittisesta yhteistyöstä oikeistoa vastaan. Puolueita yhdistämällä ei paranneta käytännön poliittista toimintaa vasemmalla.

Työttömät lomautetut ja maamme köyhät kaipaa todellista puolustajaa. Työväenliike on kokonaisvaltainen liike työtätekevän kansan etujen ajamisessa. Eikä työväenliike ole elitistinen liike, joka hoitelee vain hyväosaisten asioita.

Vaasassa ilmestyvässä kokoomuslaisessa Pohjalainen lehdessä oli viittaus vasemmistoliiton Harri Moision eduskuntavaalin äänimäärään ja nyt vasemmistoliiton EU-vaalien tulokseen.
Eduskuntavaaleissa oli Moisio ääniharava, mutta EU-vaaleissa vasemmistoliiton kannatus romahti.

Tässä on nyt esimerkki siitä, mihin henkilökeskeinen politiikkaa johtaa! Puolue, ideologia ja aate tulee olla ensisijainen. Se on myös äänestäjälle selvempää, ihan kuin aikoinaan vaaleissa, kun vetäisi punaisen viivan niin tiesi, että ääni menee työväenpuolueelle.

Nyt on poliittisen yhteistyön aika vasemmalla, jossa koko vasemmisto mukana vaihtoehdoksi vuosikymmeniä vallinneelle oikeistolaiselle menolle tässä maassa. Hyvinvointivaltion palautus operaatio!

Kaikki puolueet vasemmalla olisivat tietenkin itsenäisinä puolueina edelleen.

Yhteistoiminta tarkoittaisi tulonjaon muuttamista työn hyväksi. Kuntien, valtion hyvinvointipalvelujen laadun ja saatavuuden parantamista. Militarisoitumisen ja luonnonsaastuttamisen radikaalia vähentämistä.

Koulutuspolitiikan kaupallistamisen ja yksityistämisen lopettamista...

On siis palautettava työkansa ”isännäksi” tähän Suomi nimiseen valtioon.