Kansallisuuksiensorto politiikkaa

Kapitalistit ja pikkuporvarit kannattavat kansallisuussorronpolitiikkaa, mikä on itsevaltiuden ja Tsaarinvallan aikaista perintöä. Tällä porvaristo suojelee luokkaetuoikeuksiaan, erottaakseen eri kansallisuuksien työläiset toisistaan. Kansallisuussorto on poistettavissa kapitalistisessa yhteiskunnassa demokraattisen valtiojärjestelmän vallitessa, joka turvaa kaikkien kansakuntien ja kielten täydellisen tasa-arvoisuuden.

Työväenliikkeen tulee hylätä niin sanottu kansallinen kulttuuriautonomia. Kuten esimerkiksi koulutoimen yms. ottamista pois valtionhoidosta ja sen antamista kansallisten elinten hoidettavaksi.
Tämä on juuri mullistanutkin koulutointa jo vuosikymmen ajan. Oikeastaan jo hyvällä alullaan ollut yhtenäinen hyvinvointivaltio on niiltä osin pirstaloitunut.

Kansallinen kulttuuriautonomia erottaa keinotekoisesti toisistaan samalla paikkakunnalla asuvat ja vieläpä samoissa tehtaissa työskentelevät työläiset, tähän taikka tuohon ”kansalliseen kulttuuriin” kuulumisen mukaan, tämä sitoo työläisten yhteyttä porvariston kulttuuriin, kun työväenliikkeen tehtävä on koko maailman proletariaatin kansainvälisen kulttuurin lujittaminen.
Balttienmaiden tilanne on tältä osin kuvaava, Virossa toimii oikein kielipoliisi valvoen venäläisten Vironkilientaitoa.

Työväenluokat edut kun edellyttävät juuri päinvastaista, siihen päästään kaikkien kansallisuuksien työläisten yhdistymisellä yhteisiin työväen järjestöihin mm. poliittisiin, ammatillisiin ja sivistyksellisiin.

Kansallisuuksiin kuuluvien työläisten yhdistyminen yhteisiin järjestöihin antaa työväenliikkeelle mahdollisuuden käydä voitokasta taistelua kansainvälistä pääomaa ja porvarillista nationalismia vastaan.

Nyt täällä vasanseudulla on nostettu suomen ja ruotsinkielisten kulttuuriasiat vastakkain ja se on selvä, että se hajottaa työväenliikettä paikallisesti. Se tietenkin on edullista porvaristolle ja tukee niiden sotaista kulttuuria.

Myös maahanmuuttajien vastaisuus kumpuaa juuri kansallisesta kulttuuriautonomiasta.

Hallitukseen kaipuu vaivaa edelleen SDP:tä

SDP kaipailee hallitusvallankamareihin. SDP:llä onkin ollut vaikeuksia tehdä todellista vasemmistolaista oppositio politiikkaa. Onhan puolue kuulunut maan valtaeliittiin vuosia, sekä ollut mukana toteuttamassa uusliberalistista oikeistolaista politiikkaa.

TV:n MOT ohjelmassa tulikin hyvin esiin, miten Suomen rikkaat ovat rikastuneet vuodesta 1993 alkaen. Pääomatulot eriytettiin muista tuloista ja sitä kautta maan ökyrikkaat ovat rikastuneet hurjasti.
SDP puheenjohtaja ei tyrmää ajatusta, että SDP menisi oikeistolaisten kanssa hallitukseen, mutta toteaa sen haastavaksi. Aika omituista kun ajattelee sitä, että ovat olleet useassa hallituksessa toteuttamassa oikeistolaista politiikkaa.

Urpilaisen mielestä SDP:n ja vihreiden varaan rakennettu hallituspohja vastaisi parhaiten hänen omia arvojaan.

”Punavihreä koalitio on pitemmän aikavälin tavoite. Uskon, että se olisi sellainen koalitio, jolla arvot ja ideologiat olisivat lähellä toisiaan, hän sanoo”.

Urpilaisella on kapea vasemmisto, kun hän kuvaa punavihreyttä, kun siihen näyttää mahtuvan vain SDP. Toisaalta se kylläkin kuvaan jo aikaisemmin hänen julistamaa keskustalaisuutta. Urpilainen kun ei ainakaan julkisuudessa visioi vasemmistopolitiikan puolesta.

Vasemmiston ja vihreiden hallituskuviot hän työntää hamaan tulevaisuuteen. Urpilaisen visiot ovat tyypillisiä ylätason valtaeliitin visioita valtapelissä.

SDP:n puheenjohtaja toivoo uutta talousjärjestelmää

Hänen mukaansa eurooppalaisten poliitikkojen olisi asetettava markkinataloudelle (kapitalismille) ylikansalliset säätelymekanismit.
Ylikansalliset verot ovat yksi tapa toteuttaa yhteiskunnan huonompiosaisten kannalta oikeudenmukaista politiikkaa. EU:n on otettava johtava rooli villin kapitalismin suitsemisessa. Näin oli puhunut nykyinen SDP:n puheenjohtaja Turussa.

Suomen Työväenpuolueen (SDP:n) perustava kokous pidettiin Turun työväentalossa heinäkuussa 1899. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue -nimi otettiin käyttöön vuonna 1903. Tuolloin vielä oli Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue vallankumouksellinen ja tavoitteena Forssan ohjelma, jossa tavoitteena sosialistinen Suomi.
Mutta kun sitten 1918 Suomen työväen vallankumous epäonnistui lähinnä Saksalaisen pääoman väliintutulon ja sotilaallisen avun johdosta ja näin porvaristo (oikeisto) sai estetyksi Suomen työväen vallankumouksen.

Tämän jälkeen sitten jakautui Suomen sosiaalidemokraattinen puolue oikeistoon ja vasemmistoon, jota edusti Moskovassa perustettu Suomen Kommunistinen puolue.
Eli nykyinen SDP ei ole sama kuin oli ennen 1918 ollut SDP. Nykyinen SDP on ollut kapitalistien tuki, ainakin nyt puolueen eliitin osalta. Nykyinen SDP oli jopa yhteistyössä Saksalaisten natsien kanssa 1940-1944 ja sodassa Neuvostoliittoa ja liittoutuneita vastaan.

Oikeastaan nykysuuntainen SDP on 91 vuotta. Vuoden 1944 jälkeen puolue oli jopa osaksi sotasyyllinen ja puheenjohtaja Tanneri pantiin telkien taakse. Paasion puheenjohtaja kauden alussa sitten SDP otti kurssin vasempaan ja näin pesi sotasyyllisyyden ja oikeiston tukipuolueen leiman. Sdp ja kokoomus olivat vuoden 1945 jälkeen pitkään ulkona esimerkiksi hallituksista.

Olisikin todella tärkeää selvittää vasemmiston osalta 1918-1944 välinen aika Suomessa.
Se helpottaisi nykyisen vasemmiston näköalattomuutta kun reformistinen politiikka ja konsensus kapitalismin kanssa on tullut tiensä päähän. Toivomus uudesta talousjärjestelmästä tulee viedä käytäntöön.

Neekerisanaan liittyy yleinen rasistinen ihmisten alistaminen ja hyväksi käyttö

Pohjalaisen toimittaja Riitta Koski pohti neekeri asiaa kolumnissaan 1.8.09. Hän katsoi neekerisanan ihan tavalliseksi asiaksi. Eikä toimittaja myöskään anna neekerisanalle yhteiskunnallista sisältöä, vaan että se on ihmisten erilaisiin näkemyksiin liittyvää ja sukupolvien mukana muuttuvaa.

Mielestäni aika yksinkertainen näkemys neekeriasiasta. Suomi ei ole tasa-arvoinen edelleenkään vaikkakin Pohjoismaineinen hyvinvointivaltio oli jo sillä tiellä aikapitkällä. Mutta viime vuosina on menty tasa-arvoisuuden osalta taaksepäin, oikeastaan joka suhteessa.
Suomi on edelleen luokkiin jakautunut yhteiskunta, jossa ovat vastakkain työ työläiset ja toisella puolella pääoma kapitalistit.
Työläiset elävät palkkaorjuudessa suhteessa pääomaan ja siinä mielessä erilaisessa asemassa neekereihin nähden, jotka olivat täydellisessä orjuudessa.

Ihmisillä joilla on tummaiho ja lähtöisin Afrikasta eli Neekerit on maailmanlaajuinen asia. Tummaihoisia ihmisiä aikoinaan kuskattiin laivalasteittain Afrikasta Amerikkoihin kapitalistien orjiksi, joilla ei ollut mitään muuta arvoa. Kun kapitalisti ei näitä ihmisiä enää tarvinnut tai hän oli tullut siihen tilaan, että ei enää kyennyt tuottamaan kapitalistille lisäarvoa hänet jätettiin omanonnensa nojaan heitteille.

Myös neekeriasiaan liittyy sellainen käsitys, että neekereitä voi kohdella miten tahansa, sen johdosta kun he ovat mustia ihmisiä ihonväriltään. Se on huvinsamanlainen käsitysihmisistä kuin Natseilla oli juutalaisista ja kommunisteista. Suomessa 1930 luvulla kommunistit ja Neuvostoihmiset olivat kaikkeen syypäitä ja sillä rahavalta oikeutti riktatoorisen politiikkansa.

Rahavalalla on aina ollut, jokin yleinen ismi millä oikeutetaan ihmisten alistaminen heidän tahtoonsa. ”Neekerikylä” asia on tässä ketjussa vain yksi pieni piste rahavallan historiassa.

Aikoinaan Strömbergin tehtaantyöläisille rakennetun asuin alueen talot oli maalattu mustaksi ja sitä kautta aluetta alettiin sanomaan neekerikyläksi. Oliko alueen asuntojen maalaaminen mustaksi sitten tarkoituksellista, kun siellä asui työväenluokkaan kuuluvia ihmisiä? Miten olisikaan ollut jos talot olisi maalattu punaisiksi, olisiko silloin työläisten asuttamaa kylää kutsuttu kommunistikyläksi?

Herrat ovat työläisiä nimitelleet monenlaisilla nimillä, sen mukaan mikä on milloinkin ollut luokkasuhde. Aikoinaan Vaasan Strömberkistä osa eli hellatuotanto siirrettiin Kauhajoelle sen vuoksi, että siellä ei ole kommunisteja, ovat kertoneet liesitehtaan työläiset.

Kolumninsa lopuksi Koski esittää Aaltopuistoon aluetta, joka nimettäisiin neekeripuistoksi. Olisihan se ihan hyvä, että tulevatkin sukupolvet muistaisivat miten Strömberkin työläisten asuinaluetta on yleisesti Vaasassa kutsuttu.

Itse pääsin Aaltopuistoon tutustumaan joskus 1960 luvulla, kun kävimme siellä saunomassa.
Lopuksi Aaltopuisto on ihan mukavasti erillään kaupallistuneesta Vaasan kaupunkikuvasta ja on viihtyisä asuinalue nykyään.

Vihreäpuolue on nyt valjastettu oikeistopolitiikan veturiksi

Vihreät ovat juuri siinä tilanteessa missä SDP on ollut mukana vuodesta 1991 alkaen. Eli tekemässä oikeistolaista politiikkaa, joka on tuhonnut vuoden 1945 jälkeen rakentuneen hyvinvointivaltion.

Toisaalta kun SDP hylkäsi vasemmistolaisen työväenpolitiikan antoi se myös potkua vihreän liikkeen syntymiselle. Oikeistolaisessa politiikassa mukana olo on myös tehnyt SDP:n nykyisen oppositioaseman vaikeaksi, se kun ei nyt kykenen oikeistolaitumisensa johdosta tekemään vasemmistolaista politiikkaa. Sanoihan puheenjohtaja Jutta Urpilainen SDP:n olevan keskustaan lukeutuva puolue, ei siis vasemmalle.

SDP ja muutamassa hallituksessa mukana ollut vasemmistoliitto antoivat oikeistiolaista politiikkaa toteuttavalle hallitukselle punaisen värin.
Nyt taas vihreäpuolue antaa vihreää väriä nykyiselle hallitukselle, onhan ympäristöasiat ykkösasioita pulue-eliitin retoriikassa, kun ilmastomuutoskin painaa päälle.
Vihreänliikkeen tulee aikoinan käymään kuten nyt on käynyt SDP:lle, jota kokoomus ja oikeistolainen valtaeliitti ei enää tarvitse politiikkansa toteuttamisessa.

Vihreiden tilanne tulee olemaan toinen silloin kun se on käynyt tarpeettomaksi oikeistolaiselle valtaeliitille. Myös silloin kun vasemmisto lähtee kokonaisvaltaisen vasemmistopolitiikan tielle putoaa vihreäpuolue myös poliittiselta kartalta ja ”vihreät” asiantuntijat jatkavat tärkeää leipätyötään.

Työttömyys tulee nyt olemaan todella vaikea yhtälö, johtuen vasemmiston nykyisestä tilanteesta.
Kun nyt pitäisi nousta joukkotoimintaan nykyistä riistopolitiikkaa vastaan, niin se ei siihen nyt kertakaikkiaan kykene ja SDP:n eliitti ”odottaa” nyt vain pääsyä takaisin hallitukseen.

Viime aikoina on keskusteltu parlamentarismin ja puolueiden rappiosta. Politiikassa kun nyt ei ole enää politiikkaa. Puolueet ovat henkilöitä ja asiantuntijoita. Mieto ja Stupp ym.
Vihreäliike on myös asiantuntijoista koostuva liike, joka ei omaa kokonaisvaltaista ideologiaa kuten vasemmistopuolueet, silloin hyvinä aikoina.

Asiantuntijat korvanneet puolueet

Verkkouutisissa http://www.verkkouutiset.fi/index.php kokoomuslaisen kansanedustajan arvio on oikea, "että Ydinvoiman vastustamisesta liikkeelle lähtenyt ympäristöpuolue ottaa askeleitaan ”yleispuolueena”. Eduskunnan salissa vihreät ovat puolustaneet hallituksen linjauksia”. Tämä on hyvin kuvaa arvio siitä, mihin soppaan vihreäliike on myös murenemassa.

Vihreäpuolue koostuu juuri näistä asiantuntijoista, joilla ei ole kokonaisvaltaista ideolgiaa eikä aatetta. Mutta ovat todella tärkeiden ympäristöasioiden asintuntijoita.

Aikoinaan SKP hajosi tähän porvarillisen maan hallituspolitiikkaan, josta tuli tärkeämpi asia tuolloin puolueelle kuin SKP:n ohjelma ja ideologia.  Koko puolueen toiminnan keskipisteeksi tuli kapitalistisen maan hallituksen ohjelma. Tämä johti siihen, että puolueen oma toiminta kuihtui ja jäsenistön mukanaolo hiipui turhautumiseen.
Lopuksi koko puolue hajosi kahtia ja puolueen sisällä olevan valtaeliitin riitelyyn hallituspolitiikasta.
Tämä oli sitä aikaa kun se pienempi paha alkoi nakertaa hiljalleen hyvinvointisuomen perustaa. Se pienipaha oli sitä kun työläistenetuja alettiin supistaa ja muuttaa heidän itsensä maksettaviksi. Kuten nyt vaikka lapsilisämaksut, jotka poistettiin työnantajilta. Kapitalistisen maan hallituksessa olosta kiisteltiin silloin kovaa SKP:ssä.
Mutta sama tilanne on ollut ja on edelleen myös SDP:ssä.

Nyt ilmeisesti se tulee repimään myös vihreää puoluetta, mutta ei niin rajusti kuin vasemmistoa.

OECD esittää pukkia kaalimaan vartijaksi

Kapitalististen maiden taloudellinen yhteistyöjärjestö (OECD) arvostelee Venäjän valtion vahvaa asemaa Venäjän talouden ohjauksesta. Mutta ei puhu mitään Kiinan Valtion vastavasta ohjauksesta.
Venäjän valtio myös ohjaa ja valvoo yksityisiä yrityksiä Venäjällä. Se onkin positiivinen syy siihen, että Venäjän eikä Kiinan taloutta ole yksityinen finanssikeinottelu päässyt sekoittamaan.

Venäjän, että Kiinan talous jatkaa kasvuaan ja juuri Valtion vahvanohjauksen ansiosta.

OECD suosittaa, jopa Venäjälle yksityistämisen aloittamista uudelleen ja markkinoiden avaamista valvomattomalle yksityiselle pääomalle.

OECD kiinnittää huomiota korruptioon Venäjällä. Mutta mistä mahtoikaan alkaa nykyinen kapitalistisen maailman talouden kriisi? Se ei alkanut Valtiovallan sääntelystä ja ohjauksesta, vaan sen purkamisesta. Yksityinen pääoma kävi tuolloin ahnetta keinotteluaan arvopareilla, joiden arvot hävisivät taivaan tuuliin. Tästäkään ei OECD mainitse katsauksessaan mitään.

Nykyinen kapitalistisen talouden konkurssi puhuu aivan päinvastaista kuin OECD valtion valvonnasta ja ohjauksesta.

Pohjalaisen päätoimittaja yhteiskunnallista medialaitosta yksityistämässä

Pohjalaisen päätoimittaja Aarno Ahosniemi 5.7. kolumnissaan Ylen kimpussa. Ahosniemi elää edelleen uusliberalismin lumoissa ja on leipänsä ja ideologiansa puolesta kaupallisen median asialla. Ahosniemen vuodatus oli tyypillistä roskalehdistön kaupallista Jungerin yksityiselämän penkomista ja sen käyttämistä yhteiskunnan ohjaamaa ja omistamaa Yleä vastaan.

Ahosniemi muuttaisi kokonaan ylen hallinnon ”yksittäisten” asiantuntijoiden hoidettavaksi eli sitä kautta yksityistäisi koko yhteiskunnan omistaman ja hallinnoiman YLEn.

Henkilöpolitiikkaa on se, jolla oikeisto murentaa puoluepolitiikan ja kollektiivisuuden vasemmalta.
Samoin se sopii hyvin yksityistämisen politiikkaan.

Ihan niin kuin toimii Pohjalainenkin ”sitoutumattomana” ulospäin mutta kokoomuksen oikeistolaista politiikkaa käytännössä totuttavana mediana.

Silloin jo kelpaisi verovaratkin ylen rahoitukseen kun sitä hoitaisivat yksityiset asiantuntijat eikä poliittisesti valitut kansanedustajat.

Ahosniemi jatkaa juoruiluaan kirjoituksessaan, että keväällä 2007 olisi hallitusneuvotteluissa sovittu ylen toimitusjohtajan Jungerin erottamisesta. Samalla hän jatkaa, että Ylessä siirrytään epäpoliittisiin johtajanimityksiin ja näin syrjäytetään poliittista valtaa käyttävä kansanedustuslaitos.

Tähän Ahosniemen "ei" poliittiseen propagandaan perustuu kokoomuksen nykyinen poliittinen kannatus vaaleissakin. Mutta toisaalta myös vasemmiston alamäki on osa sitä, koska he ovat menneet mukaan ei poliittiseen konsensuspolitiikkaan. Josta esimerkkejä löytyy paljon jopa vasemmiston lehdistöstä osa on lakkautettu. Vasemmistoliiton Harri Moisio sanoi eräässä tilaisuudessa, että Pohjalainen kelpaa hänelle kun oli keskustelussa aiheena paikallisen vasemmistolaisen lehden uudelleen perustaminen.

Nyt hän sitten kirjoitteleekin kolumnejaan Pohjalaisessa ja sitä kautta kasvattaa kokoomuksen kannatusta ja pienentää tietenkin vasemmiston.

Todellakin taitavaa luokkaerojen hävittämisen politiikkaa oikeiston pääpuolueelta kokoomukselta.