Todellakin, jos Venäjällä ei olisi kukistunut Tsaarin ja sitä kautta kapitalistien valtaa, olisi edelleen Suomi jatkanut elämää Suuren Venäjän maan vallan alaisena. Olihan Tsaarin valta osa myös Suomen porvariston valtaa. Tuolloin suomalainen pääoma liikkui näiden maiden välillä vapaasti ja vasta Lokakuun vallankumous tämän katkaisi. Eli kanasalista itsenäisyyttä ajattelevan Suomalaisen porvarinkin pitäisi olla onnessaan siitä, että Venäjällä tapahtui vallankumous.
Urho Kekkonen oli tällainen kansallinen porvari, joka ymmärsi Suomalaisen kansallisen itsenäisyyden merkityksen. Kekkonen teki kaikkensa sen eteen. Kekkonen ymmärsi myös Venäjän kommunistipuolueen johtajan Vladimir Iljitsh Leninin merkityksen Suomen itsenäisyydelle. Mutta maamme silloiselle porvaristolle se ei heti kelvannut, vaan länsimaiden piti ensin maamme porvaristoa kehottaa hakemaan tunnustusta itsenäisyydelle Venäjän kommunisteilta ja Leniniltä.
Mutta yksityiselle liike-elämälle lokakuun vallankumous oli katastrofi, koska heidän koko bisnes kaatui Venäjän markkinoilla, eikä nousutkaan kuin vasta vuoden 1945 jälkeen.
Suomessa porvariston nyrkki suojeluskunnat ja lapuanliike harjoitti aina vuodesta 1918 alkaen jatkuvaa vihankylvöä SKP:tä ja muuta radikaalia vasemmistolaista toimintaa vastaan. Tuolloin SKP oli kielletty puolue ja sen varallisuus siirtyi oikeistolaistuneelle SDP:lle.
Toisaalta porvaristo jatkoi myös vihankylvöä Venäjää vastaan aina siihen asti, että se lopuksi johti sotaan Venäjää vastaan, mutta eivät saaneet ulkoista tukea kuin fasistiselta Saksalta. Tämä sota olikin viedä koko itsenäisyyden Suomelta ja olisikin vienyt, jos fasistinen Saksa olisi voittanut sotansa sivilisaatiota vastaa.
Lokakuun vallankumous toi koko maailman sorretuille vapautta kapitalismin ikeestä. Lokakuun vallankumous oli yhteiskunnallinen maanjäristys. Eikä sitä voinut kukaan välttää, eikä sitä voinut saada aikaan minkään pienen klikin vetoomuksilla.
Neuvostoliiton kaatuminen sai aikaan offensiivin historia uudelle tulkinnalle, mutta nyt se näyttää kaatuvan epäjärjestykseen, kansantalouksien ajautumiseen romahduksien partaalle ja heidän aloittamat sotansa ovat hävitty, kuten Irakin ym. vastaavien.
Lokakuun 1917 avautunut sykli ei siis ole sulkeutunut. Lokakuun painajainen palaa historian käytäviin ja koputtaa kapitalistiluokan oville. Maailmalla on merkkejä siitä, että vasemmistolainen politiikkaa palaa ja näin lokakuun vallankumous jatkuu maailmalla.
Ja Suomelle on hyvä merkki se, että on ymmärretty Leninin iso merkitys Suomen kansalliselle itsenäisyydelle maailman kansojen joukossa. Leninin patsaalle on paikka meidän suomalaisten sydämessä edelleen ja sen paikka olisi tietenkin Helsinki. Nyt onkin jo Lenin muistomerkkejä Turussa ja Tampereella, jossa toimii Lenin museokin.
lauantai 8. joulukuuta 2007
lauantai 24. marraskuuta 2007
Yhteisöllisyys vei voiton
TEHY:n työtaistelu oli menestys ja se antoi intoa yhteisölliselle etujen ajamiselle. Tehy:n työtaistelu sai aikaan sen, että nuorisoa on nyt myös alkanut kiinnostaa ay-toiminta.
Tehy:n saavuttamasta voitosta on nyt hyötyä laajasti ay-toiminnassa. Toivottavasti SAK:n herää unestaan!Tehy:n voitto on myös tyrmäys nykyiselle uusliberalistiselle säästö ja leikkauspolitiikalle. Myös julkisten palveluiden kaupallistaminen ja yksitystäminen sain osan tyrmäyksestä.
Tehy:n työtaistelussa oli uudenajan piirteitä ja se palautti työtaisteluun yhteisöllisen luonteen. Takana oli laajapohjainen yleisö, kansalaisjärjestöjen ja ainakin toimihenkilöunionin tuki.Vastoin kuntatyönantajan ja hallituksen näkemystä, Tehyn taistelemat palkankorotukset eivät aiheuta kuntien veroäyrinkorotuksia eivätkä kasvata palvelumaksuja. Palvelumaksujen korotukset olivat jo kirjattu Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmaan. Nyt sitten päästiin toteuttamiseen porvarihallituksen ohjelmassa, jossa on maksuille korotusautomaatti.
Harva muistaa, että hoitajien palkankorotuksista palautuu noin puolet valtiolle ja kunnille verotuloina.Tehy:n arvokkaan työtaistelun jälkeen jatkuu kamppailu julkisista palveluista. Kunnissa ja Vaasassakin on nyt edityisen tärkeää budjetoida terveydenhoitoon lisää rahaa.
On myös torjuttava paniikin omainen pyrkimys korottaa kunnallisveroja. Sen sijaan on painostettava valtiovaltaa antamaan enemmän valtionosuuksia kunnille.
Tehy:n saavuttamasta voitosta on nyt hyötyä laajasti ay-toiminnassa. Toivottavasti SAK:n herää unestaan!Tehy:n voitto on myös tyrmäys nykyiselle uusliberalistiselle säästö ja leikkauspolitiikalle. Myös julkisten palveluiden kaupallistaminen ja yksitystäminen sain osan tyrmäyksestä.
Tehy:n työtaistelussa oli uudenajan piirteitä ja se palautti työtaisteluun yhteisöllisen luonteen. Takana oli laajapohjainen yleisö, kansalaisjärjestöjen ja ainakin toimihenkilöunionin tuki.Vastoin kuntatyönantajan ja hallituksen näkemystä, Tehyn taistelemat palkankorotukset eivät aiheuta kuntien veroäyrinkorotuksia eivätkä kasvata palvelumaksuja. Palvelumaksujen korotukset olivat jo kirjattu Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmaan. Nyt sitten päästiin toteuttamiseen porvarihallituksen ohjelmassa, jossa on maksuille korotusautomaatti.
Harva muistaa, että hoitajien palkankorotuksista palautuu noin puolet valtiolle ja kunnille verotuloina.Tehy:n arvokkaan työtaistelun jälkeen jatkuu kamppailu julkisista palveluista. Kunnissa ja Vaasassakin on nyt edityisen tärkeää budjetoida terveydenhoitoon lisää rahaa.
On myös torjuttava paniikin omainen pyrkimys korottaa kunnallisveroja. Sen sijaan on painostettava valtiovaltaa antamaan enemmän valtionosuuksia kunnille.
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Professorilla keppikädessä
Kunta-alan palkkaongelmatkin ratkaistaisiin kuntiayhdistämällä totesi Pohjalaisessa 18.11.07 professori Routamaa, olisiko puolue kokoomus?Hän moitti edellistä Vanhasen hallitusta, että se vesitti kunta ja palvelurakenne lain, kun se antoi viidenvuoden siirtymämahdollisuuden henkilöratkaisuissa.
Samoin kielellisten oikeuksienturvaaminen mahdollistaa poiketa tavoitekuntakoosta ja viittaa ilmeisesti Mustasaareen.Hän lataakin, että porkkanoiden sijasta olisi pitänyt tarjota vain keppiä.Routamaa laskee, että niin ja niin montakuntaa kun yhdistetään, voidaan säästöillä palkata henkilökuntaa palvelutuotantoon ja verorojen alennuksiin. Hänellä on kuin himosaneeraajalla vahvat visiot siitä, miten toimintoja yhdistämällä syntyy säästöjä henkilöstön, hallinnnon ja kiinteistöjen osalta.
Routamaa leimasi eduskunnan keskustelun pakkolaista säälittäväksi suunsoitoksi. Totesi, että kuprua vastustaneet ovat nyt vaatimassa lisää rahaa elinkelvottomille kunnille! Hän moittii myös kuntalaisia elämisestä harhassa, että ovat valmiita maksamaan lisää veroja tappiollisten pikkukuntie hallinnon yläpitoon. Hän jopa paheksuu kuntien autonomisuutta! Tuntuu, että professorilla on epäselvää kuntaloudesta, mikä osuus kuuluu kuntien kustantaa ja mikä valtion. Valtio säätää erilaiset kuntien palvelutuotantoa koskevat lait ja antaa niihin myös rahoituksen valtionosuuksien kautta.
Ala-arvoisesti hän toteaa, että harvat omillaan toimeentulevat kunnat joutuvat elättämään elinkelvottomia pikkukuntia ja Vaasakin vuosittain 11 miljoonalla eurolla. Routamaa unohti kirjoituksessaan mainita, että kunnat ovat vuosittain joutuneet säästämään palvelutuotannostaan resursseja ja samaan aikaan on Vatiovalta myös pienentänyt tulonsiirtoja kunnille. Työkaluna tässä on ollut alibudjetointi.
Routamaan kuten muidenkin suurituloisten mielestä pitäisi laskea veroja ostovoiman lisäämiseksi, kuin nostaa palkkoja. Tämä on ollut TUPO:n yksi elementti, että osan palkankorotuksista ovat työläiset itse kustantaneet veroalennuksen tai jonkin muun reformin kautta. Mutta nyt yritykset tekevät liiketoimintaa ympäri maapalloa, kasvattaen voittojaan matalammilla palkoilla ja muilla pienemmillä kuluilla. Se tuki mitä pääoma on saanut vuosikymmeniä TUPO:n kautta ei enää riitä.
Uusliberalistinen politiikka on juuri sitä, että haetaan säästöjä valtion, kuntien palvelutuotannosta, jotka sitten annnetaan verojen keventämisenä suurituloisille tai tukena elinkeinoelämälle kuten nyt Vaasassa oli aikomus antaa tukea RG-linelle.
Päätavoitteena on pääomalla luoda kuntamarkkinat isompien kuntayksiköiden kautta, jopa ulkomaista pääomaa odotetaan näille markkinoille.
Samoin kielellisten oikeuksienturvaaminen mahdollistaa poiketa tavoitekuntakoosta ja viittaa ilmeisesti Mustasaareen.Hän lataakin, että porkkanoiden sijasta olisi pitänyt tarjota vain keppiä.Routamaa laskee, että niin ja niin montakuntaa kun yhdistetään, voidaan säästöillä palkata henkilökuntaa palvelutuotantoon ja verorojen alennuksiin. Hänellä on kuin himosaneeraajalla vahvat visiot siitä, miten toimintoja yhdistämällä syntyy säästöjä henkilöstön, hallinnnon ja kiinteistöjen osalta.
Routamaa leimasi eduskunnan keskustelun pakkolaista säälittäväksi suunsoitoksi. Totesi, että kuprua vastustaneet ovat nyt vaatimassa lisää rahaa elinkelvottomille kunnille! Hän moittii myös kuntalaisia elämisestä harhassa, että ovat valmiita maksamaan lisää veroja tappiollisten pikkukuntie hallinnon yläpitoon. Hän jopa paheksuu kuntien autonomisuutta! Tuntuu, että professorilla on epäselvää kuntaloudesta, mikä osuus kuuluu kuntien kustantaa ja mikä valtion. Valtio säätää erilaiset kuntien palvelutuotantoa koskevat lait ja antaa niihin myös rahoituksen valtionosuuksien kautta.
Ala-arvoisesti hän toteaa, että harvat omillaan toimeentulevat kunnat joutuvat elättämään elinkelvottomia pikkukuntia ja Vaasakin vuosittain 11 miljoonalla eurolla. Routamaa unohti kirjoituksessaan mainita, että kunnat ovat vuosittain joutuneet säästämään palvelutuotannostaan resursseja ja samaan aikaan on Vatiovalta myös pienentänyt tulonsiirtoja kunnille. Työkaluna tässä on ollut alibudjetointi.
Routamaan kuten muidenkin suurituloisten mielestä pitäisi laskea veroja ostovoiman lisäämiseksi, kuin nostaa palkkoja. Tämä on ollut TUPO:n yksi elementti, että osan palkankorotuksista ovat työläiset itse kustantaneet veroalennuksen tai jonkin muun reformin kautta. Mutta nyt yritykset tekevät liiketoimintaa ympäri maapalloa, kasvattaen voittojaan matalammilla palkoilla ja muilla pienemmillä kuluilla. Se tuki mitä pääoma on saanut vuosikymmeniä TUPO:n kautta ei enää riitä.
Uusliberalistinen politiikka on juuri sitä, että haetaan säästöjä valtion, kuntien palvelutuotannosta, jotka sitten annnetaan verojen keventämisenä suurituloisille tai tukena elinkeinoelämälle kuten nyt Vaasassa oli aikomus antaa tukea RG-linelle.
Päätavoitteena on pääomalla luoda kuntamarkkinat isompien kuntayksiköiden kautta, jopa ulkomaista pääomaa odotetaan näille markkinoille.
sunnuntai 11. marraskuuta 2007
Elinkeinoelämä tyytyväinen liittokierrokseen
Elinkeinoelämän johtaja Leif Fagernäs oli tyytyväinen Pohjalaisessa liittokierrokseen, vaikka oli ”kallis”. Mutta saivat aikaan rakennemuutoksia ja näiden johdosta oli halua maksaa.
Pääomapiireillä oli tahto saada aikaan kilpailua työmarkkinoilla ja se nyt osaksi onnistui. Tavoitteena on uusliberalistiset toiminnot, eriyttää tes-sopimuksia sisällöltään ja päästä työpaikkohtaisiin sopimuskäytäntöihin.
Fagernäsin mielestä ei toista samankaltaista liittokierrosta tulla tekemään. Eipä tietenkään se ei kuulu nykyiseen ismiin uusliberalismiin, jossa haetaan sitä tilaa, jossa työnantaja ja työntekijä suoraan sopivat työehdoista.Työnantajilla on tavoitteena murskata taisteleva ay-liike lopullisesti! Siinä ne ovatkin jo onnistuneet, mikä näkyy TEHY:n tilanteessa, jossa he ovat yksin muun ay-liike ja SAK:n seisoessa sivussa hiljaa.Toisaalta ay-liikkeessä valtaapitävällä SDP:llä on pallohukassa, kun ovat vuosia olleet osa valtaeliittiä ja hallituksessa harjoittamassa ihan nykyisenkin hallituksen kaltaista uusliberalistista politiikkaa.
Heillä näyttää olevan suuria vaikeuksia irrottautua uusliberalismista ja lähteä ajamaan kannattajiensa etujen mukaista vasemmistolaista yhteiskuntapolitiikkaa.
Pääomapiireillä oli tahto saada aikaan kilpailua työmarkkinoilla ja se nyt osaksi onnistui. Tavoitteena on uusliberalistiset toiminnot, eriyttää tes-sopimuksia sisällöltään ja päästä työpaikkohtaisiin sopimuskäytäntöihin.
Fagernäsin mielestä ei toista samankaltaista liittokierrosta tulla tekemään. Eipä tietenkään se ei kuulu nykyiseen ismiin uusliberalismiin, jossa haetaan sitä tilaa, jossa työnantaja ja työntekijä suoraan sopivat työehdoista.Työnantajilla on tavoitteena murskata taisteleva ay-liike lopullisesti! Siinä ne ovatkin jo onnistuneet, mikä näkyy TEHY:n tilanteessa, jossa he ovat yksin muun ay-liike ja SAK:n seisoessa sivussa hiljaa.Toisaalta ay-liikkeessä valtaapitävällä SDP:llä on pallohukassa, kun ovat vuosia olleet osa valtaeliittiä ja hallituksessa harjoittamassa ihan nykyisenkin hallituksen kaltaista uusliberalistista politiikkaa.
Heillä näyttää olevan suuria vaikeuksia irrottautua uusliberalismista ja lähteä ajamaan kannattajiensa etujen mukaista vasemmistolaista yhteiskuntapolitiikkaa.
torstai 8. marraskuuta 2007
Ihmisen hyvinvointi
Jokelan tapahtumat ovat järkyttävä kokemus, erityisesti niille ihmisille, jotka sen nyt joutuivat omakohtaisesti kokemaan.
Mutta tämä tapahtuma muistuttaa meitä siitä, että mihin suuntaan tämä maa on kehittynyt. Jo vuosikymmen on politiikkana ollut, että jokainen on omanonnensa seppä.
On todella kiire kääntää politiikka tässä maassa jälleen yhteisölliseen suuntaan.
Uusliberalistinen politiikka on hajottanut jo hyvälle mallille päässeen yhteisöllisyyden tästä maasta.
Nyt on lisättävä resursseja hyvinvointivaltion palauttamiseen ennen vuotta 1990 olleelle tasolle.
On päästävä irti politiikasta, joka ajaa ihmiset omanonnensa nojaan, me ihmiset tarvitsemme jokainen toinen toistamme.
Erityisesti TV, muu kaupallinen viihde, kasvattaa nuorisoa väkivaltaiseen ja itsekeskeiseen suuntaan. On tosi TV:tä, jotka perustuvat todellisiin väkivaltaisiin tapahtumiin ym. vastaava.
Näitä katsellaan päivästä toiseen, niin kyllä siinä ihmismieli menee sekaisin.
Tähän yhteiskuntaa on luotava todellista turvallisuutta ja varmuutta elämisen mahdollisuuksista kaikille ihmisille.
Viime aikoina on julkisuudessa painotettu aivan liikaa Natoa ym. vastaavaa militarismia, joka toisi turvallisuutta. Laihialla taksvärkissä kerättiin rahaa reserviläisjärjestölle, joka sitten antaisi turvallisuus koulutusta kouluissa. Tämä on aivan vääränlaista turvallisuutta, josta meillä on tässäkin maassa kokemusta.
Raha on kaiken toiminnan lähtökohtana. On käännettävä ajatusmaailma toisin päin ja otetaan ihminen, koululainen, opettajat ja heidän työolosuhteen ensimmäiseksi.
Poistetaan kouluista turha ”kilpailu” ja annetaan opettajille resursseja tehdä koulustaan ja luokastaan hyvä yhteisöllinen paikka, jossa on turvallista opiskella.
Koulut ja koulutus ovat olleet viime vuosina jatkuvassa myllerryksessä, kun resursseja on jatkuvasti leikattu. Tämäkin on tuonut turvattomuutta kouluihin, eikä opettajilla ole ollut aikaa oppilaille. Opettajia on työllistetty virastotöillä.
Kun nyt Vaasassa on saatu toisen asteen koulutus yhdenlautakunnan alle on johtavalla rehtorilla Timo Kantokarilla vielä laajemmat keskittämissuunnitelmat, että Pohjanmaan liitto voisi järjestää koko alueen koulutuksen. Hän lisäsi vielä Vaasalaisessa Mega media lehdessä viikolla 44, että sitten voitaisiin edelleen karsia koulujen päällekkäisyydet pois ja ylijäämät tulisivat tehokkaampaan käyttöön. Tarkoittiko hän, että veronalennuksia rikkaille, kuten nyt? Tai tukena suurelle rahalle.
Tämä on juuri sitä nykyistä politiikkaa keskitetään, että saadaan taloudellista tulosta säästöjen ja leikkauksien kautta.
Vähät siis välitetään siitä miten oppilaat ja opettajat voivat. Tämä meno on saatava katkaistua.
Mielenterveyspalveluja tarvitaan silloin, kun kouluyhteisössä on ongelmia.
Eikä ihmisen kehittyminen ole yhtä suoraa putkea, vaan siinä on aina erilaisia kasvukipuja ja vaiheita. Niihin on oltava oppilaalla mahdollisuus saada kodistaan ja koulustaan apua, kun sitä tarvitsee.
Silloin kun kouluyhteisö on hyvässä kunnossa, ovat myös oppilaat ja opettajat.
Mitä järkeä on siinä, että kaikkien on elettävä jatkuvassa kulutuksen oravapyörässä? Mitä tarkoitetaan vihanilmapiirillä? Onhan se ihan oikein, että opitaan ”vihaamaan” sotaa ja taloudellista väkivaltaa tunnetasolla.
Se on selvää, että mediat jättävät jälkensä ihmismieleen. Eihän esim. MTV ja muut kaupalliset mediat olekaan muuta kuin sotaa, väkivaltaa ja itsekkyyttä.
Porvarillinen ja erityisesti kaupallinen viihde ja kulttuuri ovat todella tuhoisaa ihmismielelle.
Turvallinen yhteiskunta löytyy yhteisöllisyyden kautta.
maanantai 29. lokakuuta 2007
Suurliikemiehen moraali oli nollassa
Yle:n MOT ohjelma 29.10.07 oli hyvä ja parhaasta päästä tutkivaa toimitustyötä. Jo olisi todella omituista, jos edelleen Vaasan valtuusto 5.11.07 kokouksessaan päättää jatkaa Rabben Grönblomin laivabisneksen tukemista Vaasalaisten veromarkoilla.
Rabbe ei ottanut minkäänlaista vastuuta Casino Expressenin myynnistä romutettavaksi alkeellisiin työolosuhteisiin. Voi todeta MOT ohjelman jälkeen, että Rabbe käy kauppaa rikollisten kanssa, jotka romuttavat myrkyllisiä aineita sisältäviä vanhoja laivoja ja ihmisten terveydelle vaarallisissa olosuhteissa.
Rabbella on vastuu siitä, että C Expressenin ostajat ovat rehellisellä ja laillisella asialla! Tässä on nyt kysymys aivan eri luokan asiasta kuin henkilö auto.
Rabben laivabisnes on saanut viiden vuoden aikana yhteiskunnan verotukea 6,5 miljoonaa euroa ja sen lisäksi vielä EU:n tukea 4,5 miljoonaa euroa.
Rabbe oli autuaan tietämätön saamistaan verotuista ohjelmassa. Pieniä summia on vaikea muistaa, mutta kun on kysymys miljoonista euroista on muistaminen varmaankin helpompaa.
Olisihan Rabbe voinut jo hänen uskottavuutensa kannalta, olla rehellisempi ohjelmassa.
MOT ohjelmassa paistoa läpi, että hän yritti väistää liiketoimintaansa koskevat kysymykset.
Vaasalaisten valtuutettujen sinisilmäisyys on ollut Rabben laivabisneksen suhteen uskomatonta!
Nyt pitäisi jo viimein olla selvää vaasalaisille valtuutetuille, kenen asioita Vaasan korkein virkamiesjohto hoitaa.
sunnuntai 21. lokakuuta 2007
Taistelu työehdoista jatkuu
Nokian pomo Jorma Ollila jatkoi TUPO keskustelua TEHY:n lakouhan siivittämänä lauantaina aamu TV:ssä.
Ollila totesi, että TUPO on menneestä ajasta säätelytaloudesta, eikä sovi tähän aikaan. Eli ei uusliberalistiseen aikaan, jota nyt koko kapitalistisessa maailmassa eletään. Kaikkien taloudellisten toimintojen sekä tuotannon, että kaikkien siihen sidoksissa olevien toimintojen on kuljettava markkinoiden mukaan, myös palkkojen. Myös julkinen sektori pakotetaan toimimaan markkinamekanismin mukaisesti. Kuten Ollilakin totesi, että julkisella sektorilla palkkoja voidaan maksaa sen mukaan mitä kasvu ja tuottavuus kasvaa.
Valtaeliitin tavoitteena on työehtosopimusten osalta liittokohtaiset sopimukset, joissa palkat eriytyvät kasvun ja tuottavuuden mukaan. Tavoitteena on kilpailun lisääminen palkkatason ja työehtojen eriytymisen kautta.
Tämä aika on suotuisa pääomaeliitille ajaa sopimukset liittokohtaisiksi ja aina suoraan työpaikka ja työntekijä kohtaisesti. Syy on siinä että ay-liike ja oikeastaan koko vasemmistolla on nyt pallohukassa, he seuraavat sivusta mitä työehtojen osalta nyt tapahtuu. Aktiivisuus on nollassa ja sen ovatkin pääomapiirit huomioineet.
Silloin kun vasemmisto ja koko työväenliike on vahva ja aktiivinen toimija, sopivat tietenkin keskitetyt pääomapiireille paremmin, niillä voidaan palkat ja muut työehdot pitää ylhäältä ohjaten alhaisena tai sopivana.
Kapitalismissa TUPO:lla kahlitaan vasemmistoeliitti itse pitämään yhteiskuntarauhaa yllä. TUPO:lla on edustuksellista demokratiaa ohjattu ylhäältä, alatasot liitot ja ammattiosastot on sopeutettu jo jossain sovittuihin työehtoihin. Myös kansanedustajat ja eduskunta on TUPO:lla työnnetty sivurooliin. Näin on työpaikkatason aktiviteetti ajettu alas.
Kapitalistisessa valtiossa kuten Suomi on valtiovallalla jopa lakiinkin perustuva tehtävä, auttaa esimerkiksi suuryrityksiä kun heillä tulee taloudellisia vaikeuksia. Esimerkkinä pankkikriisi, jossa pankit vapautettiin velvoitteistaan ja saivat jatkaa puhtaalta pöydältä bisnestään.
Paikallinen esimerkki RG-linen tapaus kun kunta tukee yksityistä yritystä, että se ei ajutuisi konkurssiin. Näitä löytyy muistakin kunnista. Mutta näiden ehtona on aina poliittinen päätös.
Uusliberalismin aikana on tullut pääomalle kansainvälinen mahdollisuus siirtää tuotantoa sinne missä työehdot ja yhteiskunnalliset velvoitteet ovat edullisimmat voitontavoittelulle.
Tässä tilanteessa pääomalla on jopa edullisempaa siirtää tuotantoa ulkomaille ja saada ilman valtionveromarkkoja isompia voittoja. Tässä mielessäkään eivät Ollilat ja kumppanit kaipaile TUPO:en perään.
Sosiaalidemokraattinen liike on maailmanlaajuisesti kriisissä, johtuen siitä, että sosiaalisille reformeille ei nyt ole tilausta uusliberalistisen politiikan ja pääoman toimiessa kansainvälisillä kentillä.
Muutos nykymenoon tapahtuu kun poliittinen akseli kääntyy vasemmalle.
Ollila totesi, että TUPO on menneestä ajasta säätelytaloudesta, eikä sovi tähän aikaan. Eli ei uusliberalistiseen aikaan, jota nyt koko kapitalistisessa maailmassa eletään. Kaikkien taloudellisten toimintojen sekä tuotannon, että kaikkien siihen sidoksissa olevien toimintojen on kuljettava markkinoiden mukaan, myös palkkojen. Myös julkinen sektori pakotetaan toimimaan markkinamekanismin mukaisesti. Kuten Ollilakin totesi, että julkisella sektorilla palkkoja voidaan maksaa sen mukaan mitä kasvu ja tuottavuus kasvaa.
Valtaeliitin tavoitteena on työehtosopimusten osalta liittokohtaiset sopimukset, joissa palkat eriytyvät kasvun ja tuottavuuden mukaan. Tavoitteena on kilpailun lisääminen palkkatason ja työehtojen eriytymisen kautta.
Tämä aika on suotuisa pääomaeliitille ajaa sopimukset liittokohtaisiksi ja aina suoraan työpaikka ja työntekijä kohtaisesti. Syy on siinä että ay-liike ja oikeastaan koko vasemmistolla on nyt pallohukassa, he seuraavat sivusta mitä työehtojen osalta nyt tapahtuu. Aktiivisuus on nollassa ja sen ovatkin pääomapiirit huomioineet.
Silloin kun vasemmisto ja koko työväenliike on vahva ja aktiivinen toimija, sopivat tietenkin keskitetyt pääomapiireille paremmin, niillä voidaan palkat ja muut työehdot pitää ylhäältä ohjaten alhaisena tai sopivana.
Kapitalismissa TUPO:lla kahlitaan vasemmistoeliitti itse pitämään yhteiskuntarauhaa yllä. TUPO:lla on edustuksellista demokratiaa ohjattu ylhäältä, alatasot liitot ja ammattiosastot on sopeutettu jo jossain sovittuihin työehtoihin. Myös kansanedustajat ja eduskunta on TUPO:lla työnnetty sivurooliin. Näin on työpaikkatason aktiviteetti ajettu alas.
Kapitalistisessa valtiossa kuten Suomi on valtiovallalla jopa lakiinkin perustuva tehtävä, auttaa esimerkiksi suuryrityksiä kun heillä tulee taloudellisia vaikeuksia. Esimerkkinä pankkikriisi, jossa pankit vapautettiin velvoitteistaan ja saivat jatkaa puhtaalta pöydältä bisnestään.
Paikallinen esimerkki RG-linen tapaus kun kunta tukee yksityistä yritystä, että se ei ajutuisi konkurssiin. Näitä löytyy muistakin kunnista. Mutta näiden ehtona on aina poliittinen päätös.
Uusliberalismin aikana on tullut pääomalle kansainvälinen mahdollisuus siirtää tuotantoa sinne missä työehdot ja yhteiskunnalliset velvoitteet ovat edullisimmat voitontavoittelulle.
Tässä tilanteessa pääomalla on jopa edullisempaa siirtää tuotantoa ulkomaille ja saada ilman valtionveromarkkoja isompia voittoja. Tässä mielessäkään eivät Ollilat ja kumppanit kaipaile TUPO:en perään.
Sosiaalidemokraattinen liike on maailmanlaajuisesti kriisissä, johtuen siitä, että sosiaalisille reformeille ei nyt ole tilausta uusliberalistisen politiikan ja pääoman toimiessa kansainvälisillä kentillä.
Muutos nykymenoon tapahtuu kun poliittinen akseli kääntyy vasemmalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)