Suomessa on nyt valtaeliitti ja valtapuolueet syvässä korruptiossa

Missään muussa maassa ei olisi vastaava vaalirahasotku mahdollista elää julkisuudessa kuukausia ilman, että se johtaisi rakenteellisiin muutoksiin ja puolueiden osalta uusiin vaaleihin, kuin pienessä Suomessa.

Sotku on yksi tulos suomalaisesta konsensuksesta, jossa valtaeliitti suojelee toinen toistaan, kaikki kun ovat samassa sopassa.

Hallituskaan ei kaadu vaikka keskustan puheenjohtaja on korviaan myöten vaalirahasopassa ja nyt jopa puolue on haastettu oikeuteen.

Hallitus ja kansanedustajat voivat siis tehdä melkein mitä vain tässä järjestelmässä, kun heillä on vaalikauden kattava mandaatti äänestäjiltä.

Mutta kaikki näyttää kulminoituvan henkilökeskeisyyteen tässäkin asiassa eli jokainen kansaedustaja vastaa vain itsensä osalta. Näin vältetään koko järjestelmän valheellisuus ja vastuu.

Puolueet ovat siellä taustalla jossain. Mutta en usko, että oikeiston kaksi isointa puoluetta keskusta ja kokoomus, tästä nyt selviää ilman joutumista vastuuseen. Onhan esimerkiksi RAY avustusten virtaaminen näiden puolueiden vaalirahoitukseen aikamoinen rikos.

Viime eduskuntavaaleissa ollut SAK vaalimainos, joka aiheutti paheksuntaa, ei ollut ollenkaan väärässä, jos ajatellaan nykyistä vaalirahasotkua.
Nyt nämä SAK mainoksessa lihapatojen ääressä aterioivat herrat rypevät, jopa sosiaalisesti heikossa-asemassa olevilta (RAY:n avustus) ihmisiltä otetussa vaalirahasopassa partojaan myöten.

Se toisaalta, että erityisesti oikeiston pääpuolue kokoomus nauttii suomalaisten kapitalistien runsasta taloudellista tukea ei ole uusi asia.

AY-liikkeen tuki vasemmistopuolueille mahdollistaa osallistumisen vaaleihin vasemmistopuolueille, se vain pitäisi kohdistua tasaisemmin, jokaiselle vasemmistopuolueelle. Ay-liike on työväenliike ja myös vasemmistolainen.

Tässäkin pitää muistaa, että elämme kapitalismissa, joka jakautuu työhön ja pääomaan edelleen, emme elä vielä sosialismissa.

Suomi on juuri pienen kokonsa osalta otollinen maa korruptiolle, kaveri kun ei kaveriansa petä.

Nykyinen meno kaipaa sitä sotien jälkeistä oikeudenmukaista vasemmistoa nyt esiin!

Ei ollut ensimmäinen kerta kun vasemmisto hyväksyi Vaasassa palveluiden leikkauksen

Porvari hallituksen paikallinen säästöesitys ja palveluiden leikkaus 3 miljoonalla eurolla loppuvuoden osalta meni läpi kaupunginhallituksessa. Pro-Vaasan edustaja esitti hylkäämistä, mutta ei saanut kannatusta ja näin hänen esitys raukesi. Kaupunginvaltuusto käsittelee 32 työntekijän täyttämättä jättämisen 12.10.

SDP:n puolue hallituksen ohje ei toteutunut Vaasassa kunnanvaltuutetuille, ohjeen mukaan sosiaalidemokraatit eivät ryhdy kunnissa tekemään leikkauksia hallituspuolueiden puolesta.

Ainakin KH:ssa SDP:n edustajat hyväksyivät 3 miljoonan euron leikkauksen ja valtuustossa nähdään sitten 12.10 miten äänestävät siellä.

Mutta myös vasemmistoliiton edustaja oli KH:ssa äänestänyt 3 miljoonan euron leikkauksen puolesta.

Valtakunnallista kehotusta oppositiopolitiikasta eivät SDP:n eivätkä myöskään vasemmistoliiton valtuutetut ottaneet huomioon ja näin sai oikeisto vasemmiston tuen leikkauspolitiikalle. Mutta myös vihreät olivat hallituksen ajaman leikkauslinjan takana.

Vasemmiston sanojen ja tekojen uskottavuutta mitattiin nyt KH:ssa ja 12.10 valtuustossa.

KH:n puheenjohtajan haastattelussa Pohjanmaan Radiossa tuli hyvin esille perustelut. Ne olivat juuri yleiset ja hän viittasi myös maailmanlaajuiseen lamaan. Vähemmän hän puhui itse Vaasan kaupungin taloudesta, joka ei ole niin huono, että pitäisi noudattaa porvarihallituksen leikkauslinjaa.

Punaisten lippujen alla oikeistolaisittain tulkittuna

Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museolla on näyttely Punaste Lippude All 17.9-22.11.09 välisen ajan, näyttely kertoo Viron lähimenneisyydestä 1930 luvulta vuoteen 1970 saakka.

Näyttelyn teemat käsittelevät toista maailmansotaa, uuden Neuvosto-Viron rakentamista, mutta oikeastaan koko näyttelyn pääpaino on vastarintaliike Neuvostojärjestelmää vastaan. Näyttelyn taideteokset ovat melkein kaikki juuri tuosta näkökulmasta valittuja.
Näyttelyssä NKP:n pääsihteeristä Josef Stalinista tehdään mörkö, jolla leimataan koko Neuvostojärjestelmä suureksi pahaksi.

Itse näyttelyn taideteoksille, jotka ovat ihan huikean hyviä, ei anneta mitään arvoa, ”ne kun ovat pelkää propagandaan vailla todellisuuden pohjaa”. Sosialistinen realismi manataan pelkäksi propagandaksi, vailla todellisuuden pohjaa, mikä on näyttelystä ulos julistettu sanoma.
Esittelijä totesi, että taiteilijat ovat ”pakosta” tehneet näyttelyssä esillä olevia taideteoksia.

Itse taideteoksissa kansalaiset hymyilevä ja ovat onnellisia. Tehtaissa, maataloudessa, kouluissa opiskellaan ja tehdään innolla töitä uuden sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän parhaaksi.
Taideteoksissa ei lietsota vihaa ihmisten välille, eikä sotaa toisia kansoja vastaan. Kuvista huokuu rauhan aate voimakkaana.

Stalin on myös taideteoksissa esillä kommunistisen puolueen pääsihteerinä ja hänestä tehdään kaiken pahan alku ja toimeenpanija. Tämä tuli hyvin esiin näyttelyn avajaisissa ja myöhemmin estelykierroksella museolla. Näyttelystä on rakennettu poliittinen väline Neuvostojärjestelmää ja sosialismin vastaan.
Näyttelyssä ei tuoda esiin toista osapuolta, joka tuolloin valtaa piti eli Viron kommunistista puoluetta ja sitä laaja kansalaisliikettä mikä ylläpiti Viron Neuvostojärjestelmää.

Ja kun näyttelyn taustalla on Virolaiset oikeistolaiset tahot yhtenä osapuolena, sillä myös yritetään vääristää historiaa sekä propagoidaan Venäläisiä vastaan laajemminkin.

Vaasan kaupunki osallistuu tämän näyttelyn kautta yhtenä järjestäjänä historian väärentämiseen ja Venäjänvastaiseen propaganda sotaan, mikä on menossa erityisesti Virossa, jossa ihannoidaan jopa Hitleriä ja fasismia.

Neuvostoaika oli työtä yhteiseksi ja koko kansan hyväksi, mikä on hyvä näkökulma tämän ajan kapitalismiin, jolloin työtä tehdään rahavallan hyväksi.
Neuvostovalta oli työväenliikkeen ja vasemmiston valtaa, kun taas kapitalismi on porvariston ja oikeiston valtaa. Nämä perusasiat pitää muistaa kun historiaa ja menevää aikaa tarkastellaan taiteessakin.

Onko oikeistolaistunut ay-eliitti muuttunut ahneeksi saalistajaksi

Ay-liike sijoittaa huomattavan osan varoistaan ulkomaille. Aamulehden selvityksen mukaan yhdeksällä suurella ammattiliitolla on lähes 140 miljoonan euron verran arvopaperisijoituksia ulkomailla.
AY-liikkeen talous näyttä olevan kunnossa. Työväenliikkeen ideologia ja punainen aate on hukassa ay-valtaeliitiltä. Nyt puuttuu ay-toiminnasta työväenhenki ja tilalle on tullut ahneuden henki.

Tätä menoa tekee valtaeliitti ay-liikkeestä yhden yksityisen finanssipääoman tukijalan. Samoin sijoitustoiminta, vien työtä jäsenistön edunvalvonnasta. Ammattiyhdistysliike on aikoinaan perustettu taistelevaksi työpaikkojen työläisten edunvalvonta organisaatioksi.

Toisaalta sijoitustoiminta kuvastaa hyvin nykyisen valtaeliitin totaalista vieraantumista alkuperäisestä tehtävästä, valvoa ja parantaa työläisten etuja.

On todella huolestuttavaa, että uusliberalismi vaivaa myös ay-eliittiä. Kun samaan aikaan irtisanomisilla ja lomautuksilla painava yksityinen pääoma käy työläisten kimppuun työpaikoilla.
Työnantajat luovat työpaikoille pelon ilmapiirin, jolla sitten pakotetaan työläiset luopumaan osasta palkkaa ja muista saavuttamistaan eduista pääoman voitontavoittelun eteen.

Ay-eliitti tukee sijoitustoiminnallaan myös tuota ahneuden häpeämätöntä riistoa, jonka kohteena ovat ay-liikkeen jäsenet työssään.

Nyt pitää ylimääräiset rahat sijoittaa työpaikoille ammattiosastoihin, että voidaan suoraan työpaikoille saadaan päätoimisia työläisten edunvalvojia ja ammattiosastojen toimintaan lisää puhtia.
Häpeämätön työläisten heitteillejättö on ay-liikkeen osalta saatava loppumaan.

Kansallisuuksiensorto politiikkaa

Kapitalistit ja pikkuporvarit kannattavat kansallisuussorronpolitiikkaa, mikä on itsevaltiuden ja Tsaarinvallan aikaista perintöä. Tällä porvaristo suojelee luokkaetuoikeuksiaan, erottaakseen eri kansallisuuksien työläiset toisistaan. Kansallisuussorto on poistettavissa kapitalistisessa yhteiskunnassa demokraattisen valtiojärjestelmän vallitessa, joka turvaa kaikkien kansakuntien ja kielten täydellisen tasa-arvoisuuden.

Työväenliikkeen tulee hylätä niin sanottu kansallinen kulttuuriautonomia. Kuten esimerkiksi koulutoimen yms. ottamista pois valtionhoidosta ja sen antamista kansallisten elinten hoidettavaksi.
Tämä on juuri mullistanutkin koulutointa jo vuosikymmen ajan. Oikeastaan jo hyvällä alullaan ollut yhtenäinen hyvinvointivaltio on niiltä osin pirstaloitunut.

Kansallinen kulttuuriautonomia erottaa keinotekoisesti toisistaan samalla paikkakunnalla asuvat ja vieläpä samoissa tehtaissa työskentelevät työläiset, tähän taikka tuohon ”kansalliseen kulttuuriin” kuulumisen mukaan, tämä sitoo työläisten yhteyttä porvariston kulttuuriin, kun työväenliikkeen tehtävä on koko maailman proletariaatin kansainvälisen kulttuurin lujittaminen.
Balttienmaiden tilanne on tältä osin kuvaava, Virossa toimii oikein kielipoliisi valvoen venäläisten Vironkilientaitoa.

Työväenluokat edut kun edellyttävät juuri päinvastaista, siihen päästään kaikkien kansallisuuksien työläisten yhdistymisellä yhteisiin työväen järjestöihin mm. poliittisiin, ammatillisiin ja sivistyksellisiin.

Kansallisuuksiin kuuluvien työläisten yhdistyminen yhteisiin järjestöihin antaa työväenliikkeelle mahdollisuuden käydä voitokasta taistelua kansainvälistä pääomaa ja porvarillista nationalismia vastaan.

Nyt täällä vasanseudulla on nostettu suomen ja ruotsinkielisten kulttuuriasiat vastakkain ja se on selvä, että se hajottaa työväenliikettä paikallisesti. Se tietenkin on edullista porvaristolle ja tukee niiden sotaista kulttuuria.

Myös maahanmuuttajien vastaisuus kumpuaa juuri kansallisesta kulttuuriautonomiasta.

Hallitukseen kaipuu vaivaa edelleen SDP:tä

SDP kaipailee hallitusvallankamareihin. SDP:llä onkin ollut vaikeuksia tehdä todellista vasemmistolaista oppositio politiikkaa. Onhan puolue kuulunut maan valtaeliittiin vuosia, sekä ollut mukana toteuttamassa uusliberalistista oikeistolaista politiikkaa.

TV:n MOT ohjelmassa tulikin hyvin esiin, miten Suomen rikkaat ovat rikastuneet vuodesta 1993 alkaen. Pääomatulot eriytettiin muista tuloista ja sitä kautta maan ökyrikkaat ovat rikastuneet hurjasti.
SDP puheenjohtaja ei tyrmää ajatusta, että SDP menisi oikeistolaisten kanssa hallitukseen, mutta toteaa sen haastavaksi. Aika omituista kun ajattelee sitä, että ovat olleet useassa hallituksessa toteuttamassa oikeistolaista politiikkaa.

Urpilaisen mielestä SDP:n ja vihreiden varaan rakennettu hallituspohja vastaisi parhaiten hänen omia arvojaan.

”Punavihreä koalitio on pitemmän aikavälin tavoite. Uskon, että se olisi sellainen koalitio, jolla arvot ja ideologiat olisivat lähellä toisiaan, hän sanoo”.

Urpilaisella on kapea vasemmisto, kun hän kuvaa punavihreyttä, kun siihen näyttää mahtuvan vain SDP. Toisaalta se kylläkin kuvaan jo aikaisemmin hänen julistamaa keskustalaisuutta. Urpilainen kun ei ainakaan julkisuudessa visioi vasemmistopolitiikan puolesta.

Vasemmiston ja vihreiden hallituskuviot hän työntää hamaan tulevaisuuteen. Urpilaisen visiot ovat tyypillisiä ylätason valtaeliitin visioita valtapelissä.

SDP:n puheenjohtaja toivoo uutta talousjärjestelmää

Hänen mukaansa eurooppalaisten poliitikkojen olisi asetettava markkinataloudelle (kapitalismille) ylikansalliset säätelymekanismit.
Ylikansalliset verot ovat yksi tapa toteuttaa yhteiskunnan huonompiosaisten kannalta oikeudenmukaista politiikkaa. EU:n on otettava johtava rooli villin kapitalismin suitsemisessa. Näin oli puhunut nykyinen SDP:n puheenjohtaja Turussa.

Suomen Työväenpuolueen (SDP:n) perustava kokous pidettiin Turun työväentalossa heinäkuussa 1899. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue -nimi otettiin käyttöön vuonna 1903. Tuolloin vielä oli Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue vallankumouksellinen ja tavoitteena Forssan ohjelma, jossa tavoitteena sosialistinen Suomi.
Mutta kun sitten 1918 Suomen työväen vallankumous epäonnistui lähinnä Saksalaisen pääoman väliintutulon ja sotilaallisen avun johdosta ja näin porvaristo (oikeisto) sai estetyksi Suomen työväen vallankumouksen.

Tämän jälkeen sitten jakautui Suomen sosiaalidemokraattinen puolue oikeistoon ja vasemmistoon, jota edusti Moskovassa perustettu Suomen Kommunistinen puolue.
Eli nykyinen SDP ei ole sama kuin oli ennen 1918 ollut SDP. Nykyinen SDP on ollut kapitalistien tuki, ainakin nyt puolueen eliitin osalta. Nykyinen SDP oli jopa yhteistyössä Saksalaisten natsien kanssa 1940-1944 ja sodassa Neuvostoliittoa ja liittoutuneita vastaan.

Oikeastaan nykysuuntainen SDP on 91 vuotta. Vuoden 1944 jälkeen puolue oli jopa osaksi sotasyyllinen ja puheenjohtaja Tanneri pantiin telkien taakse. Paasion puheenjohtaja kauden alussa sitten SDP otti kurssin vasempaan ja näin pesi sotasyyllisyyden ja oikeiston tukipuolueen leiman. Sdp ja kokoomus olivat vuoden 1945 jälkeen pitkään ulkona esimerkiksi hallituksista.

Olisikin todella tärkeää selvittää vasemmiston osalta 1918-1944 välinen aika Suomessa.
Se helpottaisi nykyisen vasemmiston näköalattomuutta kun reformistinen politiikka ja konsensus kapitalismin kanssa on tullut tiensä päähän. Toivomus uudesta talousjärjestelmästä tulee viedä käytäntöön.