Ei luokkataistelua, vaan erilaista riitelyä yksilötasolla

Professori Kari Uusikylällä oli riidan aiheita lukijoille Pohjalaisen kolumnissaan ja aiheina Niinistö, Seinäjoki ja golbalisaatio.

Uusikylälle näyttää olevan ”riitelyä” erilaiset mielipiteet ja kansalaisten totuuden etsiminen. Haikaileeko hän konsenssus aikaa ja samanmielisten porukkaa? Se oli sitä aikaa, kun vain yhteistyökykyiset pääsivät valtaeliitin seuraan ja päättämään maan asioista.

Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että kansalaiset ovat kokonaan jättäytyneet edustuksellisesta demokratiasta sivuun. Politiikasta on tullut yksilöiden välistä riitelyä ja omaneduntavoittelua.

Ei siis mitään vakavaa taloudessa, vaan pelkkää yksilötason riitelyä! Taitaa Uusikylä olla oikeassa!

 

Uusikylä hakee syyllisiä koulujen huonoon tilaan opettajista

Arvon professori Kari Uusikylä kirjoitti kolumnissaan 30.1.10 opetustyöstä. Prosfessori jälleen kerran keskittyy yksilötasolle kouluopetuksessa ja koko koulujärjestelmässä. Professori oli saanut aiheen kirjoitukseen lehtikirjoituksesta, jossa opettaja oli kuvannut työtään huusin tyhjennykseksi.

Uusikylä ei vahingossakaan tuo esiin kirjoituksissaan nykyistä tilanne kouluissa ja kunnissa. Siellä kun on vuodesta toiseen leikattu resursseja opetuksesta ja opetusryhmät ovat jatkaneet kasvuaan.

Nyt sitten keksittiin uusi välinen säästämiseen Parashanke, jolla kuntia ja kaupunkeja yhdistetään ja sitä kautta sitten myös kouluja ajetaan edelleen ahtaammalle ja jopa lakkauteaan.
Kouluihin on myös tuotu oikeistolainen ideologia ja bisnesajattelu, kuten että oppilaat ovat koulujen asiakkaita(ihmisiä)ja niin edelleen.

Mielestäni Uusikylän kolumni Pohjalaisessa oli törkeää opettajien arvokkaan työn mustamaalaamista ja aliarvioimista. Ei ole opettajien vika kun koulujärjestelmä on ajettu ahdinkoon jatkuvien säästöjen kautta.

Hänen tulisi hakea syyllisiä nykyisestä valtaeliitistä, joka politiikallaan on nykyisen tilanteen saanut aikaan kouluissa.

Ruotsissa liitto oikeistoa vastaan

Ruotsissa valmistaudutaan syksyn valtiopäivävaaleihin. Äänestäjillä on nyt kaksi selvää hallitusvaihtoehtoa, kun sosiaalidemokraatit lähtevät vaaleihin ensimmäistä kertaa liitossa vihreiden ja vasemmistopuolueen kanssa. Punavihreä oppositio on tämänhetkisten mittausten mukaan selvässä johdossa vaalikamppailussa.

Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Mona Sahlin johtaa kolmen puolueen oppositiorintamaa. Punavihreä liittoutuma aikoo voittaa vaalit kolmella teemalla:
Ensimmäisenä on kysymys työstä, eriarvoisuudesta ja siitä, valitaanko veronkevennykset vai hyvinvointiyhteiskunta.

Nyt on ensimmäinen kerta, kun sosialidemokraatit ovat valmiita esittämään hallitusvaihtoehdon, jossa on mukana muitakin, eli vihreät ja Vasemmistopuolue. Kolmikko on hionut särmiään kuluneen porvarillisen hallituskauden aikana.

Punavihreät ovat nousussa monessa maassa ympäri Eurooppaa, entä Suomessa? Täällä on harrastettu oikeistolaista konsensuspolitikkaa jo vuosikymmeniä.

Ruotsidemokraatit vaa'ankieleen
Vaalikamppailun alussa on jo oppositiolla pienoinen etumatka ja se tarkoittaa hallituksen vaihdosta. Vaarana oikealla on, että koko hallituskuvion saattaa kuitenkin muuttaa siirtolaisvastainen Ruotsidemokraatit, joka näyttää nousevan vaa'ankieliasemaan syksyn vaaleissa. Punavihreät eivät aio olla missään tekemisissä Ruotsidemokraattien kanssa.
- Ei koskaan, ei missään, ei milloinkaan, oli jopa Mona Sahlin sanonut.
Ruotsidemokraattien siirtolaispuheet ovat jo koventaneet keskustelua. Se on Mona Sahlinin mukaan tuonut vaarallisia, muukalaisvastaisia linjauksia monen eurooppalaisen sisarpuolueenkin linjauksiin. Siihen ei Sahlinin mukaan Ruotsissa lähdetä.

Ruotsin punavihreä oppositio aikoo esittää selkeän vaihtoehdon porvarihallitukselle. Se on vasta muotoutumassa ja vaalitaistelusta tulee kiivas.
Ruotsissa on aito vasemmisto ja oikeisto jako. Äänestäjienkin on helppo ottaa vaaleissa kantaa eli kuvainnollisesti vetämällä punavihreä viiva!

Säästöpolitiikan uusi johtaminen

Kilpailullinen ja itsellinen logo kertoo jo paljon itse asiansisällöstä. Vuonna 1991 alkoi kuntien toiminta muuttumaan yritysmaailman oppien mukaan. Kunnat siirtyivät konsernikirjanpitoon ja tulosajatteluun.
Alkoi joka vuotuinen säästöjen etsiminen ja sitä kautta julkisensektorin tuloksen ja rahanteko. Kuntien palveluja tuottavat yksiköt muuttuivat tytäryhtiöiksi.
Alettiin myös maksaa kunnan kiinteistöyhtiölle omista tiloista vuokraa, koska se osa tulosajattelua.

Vaikka ei vielä ollut tätä nykyistä kapitalismin talouskriisiä ja taloudessa meni lujaa etsittiin silti säästöjä ja sitä kautta tulosta.

Talous nousi päällimmäiseksi asiaksi vuoden 1991 jälkeen kun uusliberalismi työntyi maahamme julkisensektorin toiminnassa. Kunnallisten palveluiden käyttäjistä tuli asiakkaita ei enää ihmisiä. Tämä kuvaa oikein hyvin vieraantumisen astetta, siitä hyvinvointiyhteiskunnan peruasioihin kuluvasta tehtävästä järjestää ja tuottaa kansalaisille oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia palveluja.

Kun nyt sitten on Valtiolle tullut rahaa ovista ja ikkunoista on verotusta muutettu isotuloisten ja suuryritysten eduksi.

Säästöpolitiikan uusi johtaminen
Mutta kunnissa alkoi nousta kapinaa jatkuvien säästöjen etsimisessä ja toisaalta seinän eteen tuleminen leikkauspolitiikassa, joten tarvittiin uudenlaista bisnesjohtamista.
Tähän keksittiin valtiovallantaholta tämä Parashanke, johon liittyi porkkanarahakin houkutukseksi kunnille tulla mukaan uuteen säästöpolitiikkaan hallintorakenteiden kautta. Kysymys on säästöpolitiikassa uudesta askeleesta ja siirtyminen kunnantasolta laajemmalle, kuten Vaasan seutu.

Tässä paraspolitiikassa on keskeistä yhdistää kuntia ja kuntien palvelutuotantoa. Toisena tulee ostopalvelut ja yksityistäminen. Kuntien asukkaista ei juurikaan puhuta vaan rakenteista ja rahasta.

Mutta ei tekniset palveluorganisaatiot sinänsä tuo säästöjä, vaan yhdistettyjen kuntarakenteiden päällekkäisten työtehtävien poistaminen. Yhdistettyjen kuntien palveluiden tuottaminen keskitetään isoihin yksiköihin.
Se johtaa siihen, että kunnat tuottavat palvelunsa pienemmällä työntekijä määrällä tai sitten ostavat ne yksityiseltä palveluja tuottavalta kapitalistilta, jolloin kunta ei tarvitse omaa tuotanto henkilökuntaa siihen ollenkaan.
Toisaalta yksityiselle maksetaan ostetut palvelut verovaroista, jotka siirtyvät yksityisen bisneksen kiertoon ja osakkeenomistajille. Tämäkin on tulojen siirtoa yhteiskunnalta yksityiselle pääomalle.

Hyvinvointiyhteiskunnan alasajon katkaisemiseen ei nyt näytä löytyvän poliittista voimaa vasemmalta eli kunnanasukkaiden on nyt noustava kapinaan.
Ei ole asukkaiden etu, että palveluiden laatu ja saatavuus on omasta rahapussista kiinni ja kun vielä samaan aikaan heikennetään kunnallisten palveluiden saatavuutta ja laatua.

Leniniläinen ja vasemmistolainen politiikka on nousemassa arvoonsa

Lenin nousee päivä päivältä arvoon arvaamattomaan. Leninin ajatuksena oli vallankumouksellisessa tilanteessa, että Vasemmisto tarvitsee uutta politiikan tyyliä ja pelistrategia silmää.

Antonio Gramsci jakoi Vankilavihoissaan voima ja valtasuhteet kahteen eri käyttömuotoon: valtiokoneistoon perinteisessä mielessä ja hegemoniaan eli kansalaisyhteiskuntaan.
-valtiovalta tarvitsee sekä pakkokeinoja että moraalis eetistä tukea, ”aseita ja uskontoa”.
Valtio on siis hallitusvallan ja kansalaisyhteiskunnan dialektinen ykseys.

Gramscin mukaan poliittisuus sisältyy kaikkeen. Tämän johdosta on tärkeää vasemmistolle toimia poliittisesti koko yhteiskunnassa muutenkin kuin vain vaaleissa, jotka ovat vain peni osa poliittista toimintaa.
Puolue on Gramscille organisoiva ja kasvatuksellinen, moraalinen ja kulttuurinen toimija, jonka tehtävä on suunnata ja rakentaa uusia hegemonioita.

Asioista on siis otettava itse selvää on punainenlanka nykyisessä kapitalismin kriisissäkin.

Lenin oli radikaali ja vallankumouksellinen kommunisti. Nykyisin valta nähdään hahmottomana ideologiana tai kaavamaisina valtasuhteina. Tämä ei oikeastaan kerro mitään, eikä anna eväitä poliittisille johtopäätöksille.

Pitäisi todella alkaa pohtia mitä se valta todella on nykyoloissa.

Lenin pohti myös paikallisia ilmiöitä, jotka nivoutuvat kokonaisuuteen. Subjektiivinen tekijä kasvaa ympärillä olevan todellisuuden mukaan ja tähän tulee tietoisesti vasemmiston pyrkiä vaikuttamaan.

Koska vain ja ainoastaan työväenliikkeen joukkovoimalla voidaan kapitalismi kaataa ja siirtyä työväenliikkeen etujen mukaiseen yhteiskuntaan.

Vasemmisto eteni maamme ylioppilaskunnissa

Muutama esimerkki opiskelevan vasemmiston etenemisestä. Vasemmiston eteneminen oli merkki siitä, että oikeistohegemonian aika alkaa olla ohitse. Jyväskylässä oli vihreä vasemmisto tuplannut paikkamääränsä. Helsingissä oli myös vasemmisto lisännyt paikkamääräänsä yhdellä. Tampereella taas vasemmistosta tuli isoin ryhmä. Turussa Åbo Akademia vihreä vasemmisto jatkaa kolmella paikalla.

Vasemmisto olisi voinut kerätä isommankin potin. Ihmisille ei ole vielä ihan kokonaan selvinnyt yhteys talouslaman ja oikeistopolitiikan suhteen, mutta suunta on ihan hyvä.

Toisaalta myös opiskelijoita vaivaa asioihin nähden voimattomuuden tunne, kuten koko vasemmistoa. Mutta korkeakoululaitosta ravisteleva uusi yliopisto laki on avannut ja nostanut vastarintaa. Samoin Sata-komitean linjaukset opintotuen suhteen ovat nostaneet vastarintaa nykyistä oikeistolaista yhteiskuntapolitiikkaa vastaan.

Optimismia herättää nykyisen oikeistohegemonian selvä taittuminen.

Opiskelijoiden keskuudessa on oikeiston valta-asema nyt taittumassa ja sen osoitti yliopistokuntien vaalit. Esimerkiksi Helsingissä yliopistolla oli kokoomus valinnut vaalitunnuksekseen”Sitoutunut oikeisto", tällä oikeisto yrittää peesata sitoutumattoman vasemmiston tunnuksia. Myös kokoomuksen verkkokampanja Vaikuta paremmin on selvästi reagointia radikaalia punavihreän vasemmiston toimintakulttuuria vastaan.

Mutta faktaa on, että toisaalta vihreät menestyivät selvästi aikaisempaa huonommin, mikä onkin jonkin moinen yllätys. Taustalla vaikuttaa selkeästi vihreiden kivinen hallitustaival, jonka aikana puolue on tehnyt oikeistolaista politiikkaa ja jättänyt ympäristöarvotkin vähemmälle.

Kykypuolue kokoomuksen katkeruus valta-aseman taittumisesta näkyi Jyväskylässä. Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja opiskelevien oikeistolaisten politiikassa mukana oleva Hennariikka Andersson purki katkeruuttaan Facebookissaan, miten ”täällä vihreiden vassarip*skojen hautausmaalla on turha työnsä tulosta korjata”.

Andersson oli myöhemmin pyytänyt anteeksi sanomisiaan.

Vain vasemmistolainen politiikka tulee kääntämään nykyisen oikeistolaisen yhteiskuntapolitiikan sotien jälkeiseen vasemmistolaiseen optimismiin.

Näin Helsingissä ja sama tahti myös Vaasassa

Helsingissä toistetaan kuten Vaasassakin 90 luvun virheitä karsitaan palveluja ja työpaikkoja kun samaan aikaan niitä tarvittaisiin. Näiden kaupunkien johdossa on kokoomus, joten ei ole ihme kun linja on samansuuntainen.
Hesan valtuustossa toisaalta aivan "uusi" asetelma kun Demarit ja kommunistit vastustaa kokoomuksen leikkauslinjaa. Sen sijaan vasemmistoliitto, vihreät ja perussuomalaiset lähtivät porvarien budjettilinjan takuumiehiksi.

Helsingin kassaan on tulossa 830 miljoonaa euroa ja pieni osa siitä jo kattaisi 75 miljoonan euron menoleikkaukset. Helsingin energia laitos tekee tänäkin vuonna voittoa 250 miljoonaa. Vaasassa taas Vaasan Sähkö takoo tulosta kaupungin kassaan. Eli selvästi on kysymys poliittisesta valinnasta leikkauksien osalta.

Yksityistäminen etenee Hesassa Atendo MedOneltan tahdissa kuten Vaasassakin, ikäihmisten palvelujen osalta.

Valtuutetuista vihreiden Tapio Osala on ainoa, joka on hyvin selvittänyt, että leikkauksissa Vaasan osalta ei ole kysymys taloudesta, vaan kuten Helsingissäkin poliittisesta valinnasta.

Surkeaa on seurata Vaasalaisen vasemmiston luokatonta politiikkaa. Vasemmisto puolueiden kollektiivinen toiminta on täysin hukassa.

Valtuutetut ja puolueet eivät löydä nykyisen tulosajattelun kautta vaihtoehtoa nykyiselle säästöpolitiikalle, vaan sen ulkopuolelta ja vain Osala on sen ymmärtänyt.

Toivotaan, että Tapio jaksaa taistella oikean vaihtoehdon eteen, muutenhan tilanne olisi kuten armeijassa, jossa johtaja huutaa, että tästä eteen päin vaikka henki menisi.