lauantai 15. syyskuuta 2007

Yhteisöllisyys on lääkejohtajavaltaisuuteen

Perjantaina 14.9 Pohjalaisessa oli erään Vaasalaisen vaikuttajan puheenvuoro, jonka otsikko jo kertoi kaiken ”Vaasa minun kotini”.

Vain todella itsekäs ja omahyväinen henkilö näkee yhteiskunnalliset asiat noin kapeasta näkökulmasta.

Esimerkiksi mistä mahtaa johtua ihmisten ja oikeastaan koko tämän hetken yhteiskunnassa valitseva näköalattomuus ja ”valitusvimma”, joka on yksityisten ihmisten ja erilaisten yhdenasian liikkeiden toivotonta huutoa nykymenoa vastaan.

Tämän ajan yleinen ja iso puute on, että ei ole sellaista suurta liikettä, aatetta, ideologiaa, joka veisi yhteiskunnallisia peruspalveluja, laatua ja saatavuutta eteenpäin. Vielä kun asioitamme hoitavat sellaiset henkilöt, josta hyvin kuvaava oli Vaasalaisen vaikuttajan omahyväinen ajattelu, joka on hyvin yleistä valtaeliitillä.

Politiikka on kokoajan henkilöllistynyt ja se syö vasemmistolaiselta joukkoliikkeeltä pohjaa pois.

Porvaripuolueet ovat aina olleet vain henkilöitä ja koko oikeistolainen ajattelukin lähtee siitä.

Nykyisenkin uusliberalismin ajatus on, että jokainen on oman onnensa seppä!

Vaasalaisen vaikuttajan pitäisi mennä tutustumaan niiden ihmisten elämään, jotka elävät työttömänä, köyhyydessä tai vakavan sairauden murtamina. Tai sitten niiden ihmisten elämään, jotka jonottavat pääsyä sosiaalitoimistoon, terveysasemille. Vaasakin on huolestuttavalla tavalla jakautumassa hyvin pärjääviin ja huonosti pärjääviin kansalaisiin.

Siitä olen samaa mieltä, että organisaatio on hyvä Vaasan kaupungissa, eikä sitä tarvitse yhdistää Mustasaareen. Mutta se ei riitä, jos poliittisella puolella ei ole antaa eväitä virkakoneistolle.

Niin sanotusti demokratiasta puuttuu kansanhenki!

Äänestäjien tahdon mukainen demokratia ei nyt toimi. Vaasakin jakautuu niihin, jotka elävät omalla työllä ja niihin jotka elävät toisentyöllä, omistavat valtavia pääomia ja tuotantolaitoksia.

Löytyykö Vaasan valtuustosta jakoa oikeistoon ja vasemmistoon käytännön politiikan tasolla?

Samaa säästö- ja leikkauspolitiikkaa ovat ajaneet jo vuosia, koko valtuusto.

Me elämme edelleen kapitalismissa, jossa rahavallalla on vahva ote ja vahvistunut politiikassa. Johtuen siitä, että työväenliikekin on järjestötasolla sitä tukemassa.

Ei löydy äänestäjien tahdon ja hengenmukaista demokratiaa Vaasastakaan. Rahavalta on piskuinen osa äänestäjäkuntaa. Niitä Vaasalaisia on paljon, jotka eivät omista muuta kuin oman ruumiinsa. Kuuluuko heidän tahto nyt valtuustossa?

Tätä kuvaamani tilaa vasten pitää ajatella tyytymättömyyttä ja turhautumista, sillä on yhteiskunnallinen pohja.


Kansandemokratia vie pois johtajavaltaisuudesta

Tämä kehitys jatkuu edelleen VL:n osalta, kauhea tarve olla yhteistyökykyinen, että pääsee maan hallitukseen. Johtajavaltaisuus on syönyt vasemmistolaiselta liikkeeltä työväenhengen ja liike on kasvanut erilleen työläisistä.

Puolueet toimivat samankaltaisesti vai se onko puolue oppositiossa vai hallituksessa erottaa ja erot näkyvät lähinnä retoriikan osalta. Puolueiden ohjelmat ovat melkein saman sisältöisiä kokoomuksesta vasemmistoliittoon.

Samanlainen tilanne on parlamentarismin osalta myös paikallistasolla kunnanvaltuustoissa.

Äänestäjien kannalta on vaikeaa kun ei ole heidän kannaltaan todellista vaihtoehtoa, joka veisi heidän asiaa muutenkin eteenpäin kuin vain puhumalla ja tekisi esityksiä palveluiden parantamisesta sekä laadun että saatavuuden osalta.

On tietenkin tärkeää, että vasemmistolaisella liikkeellä on päteviä ammattimaisia ja taitoisia johtajia, jotka vievät yhteisöllisesti liikettä kokonaisuutena eteenpäin.

Näin tullaan siihen että äänestämällä on voi ihan todellisesti kansalainen vaikuttaa hyvinvointivaltion ja kunnan asioihin.

Ei kommentteja: