Jutta Urpilaisen SDP:n tilasta on jopa kokoomuksen Vaasalainen Pohjalainen lehti huolissaan! Onhan nykyjohtoinen SDP ollut pitkään hallituksessa tekemässä kokoomuslaista politiikkaa!
Urpilainen linjasi puolueensa keskustaan eli oikeistolaisten joukkoon. Vaikeaa on tästä näkökulmasta ajaa työttömien ja työttömyyden uhanalaisten asiaa.
Toisaalta SDP:n tilanne kuvaa sitä, kuinka vahvasti on puolue sidoksissa kapitalistiseen valtaeliittiin. Puolue-eliitin sidos SDP:n jäsenistöön on jo ajat sitten katkennut.
Sosiaalidemokratia yrittää peitellä mukautumistaan uusliberalismiin ja muuntumistaan imperialismin tukipylvääksi. Se tavoittele myöhäistä paluuta keynesiläiseen sääntelyyn, jolla ei kuitenkaan kajota vallan ja omistuksen luokkaluonteeseen ja jolla nimenomaan pyritään torjumaan vallankumouksellisten vaihtoehtojen voimistumista työntekijöiden ja kansojen hyväksi.
SDP, jopa esitti menneellä viikolla pääomalle palkkatukea verovaroista. Samoin SDP:ssä on sairaanloinen kaipuu tupopöytiin. Juuri Tupojen kautta kehittyi nykyinen elitistinen ay-liike, joka johti jäsenistön syrjäytymiseen ay-liikkeen tavoiteasettelussa ja päätöksenteossa.
Pohjalaisessa SAK:n johtaja Lauri Lyly antaisi ammattiosastoille lisää "kunniaa", kun sen ovat vieneet luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut. Mutta ay-liikkeen jäsenistä työläisistä hän ei puhunut mitään. Tämäkin kuvastaa SAK:n johtoroikan vieraantumista ay-liikkeen ruohonjuuritasosta. Lylystä ollaan tekemässä Lauri Ihalaiselle seuraajaa. Lyly on kuin tehty nykyiselle SAK:lle, mutta ei tietenkään jäsenvaltaiselle ay-liikkeelle.
Vaihtoehto löytyy nykymenolle vasemmalta
Uusliberalismin vararikko ei ole ainoastaan kapitalismin nykyisen johtotavan, vaan myös itse kapitalismin vararikko. Meidän pitää luottaa vasemmistolaisen työväenliikkeen ideoiden paremmuuteen. Keinot kansojen ja työläisten vapauden tavoitteluun on löydettävissä ainoastaan suurpääoman ja imperialististen liittoumien vallan katkaisemisella.
Vasemmistolaisen paikallispolitiikan uusi nousu on aluilla Tampereella, jossa aletaan tekemään koko vasemmiston yhteistä vasemmistolaista politiikkaa ja siellä kokoomus on toisella puolella barrikadia, kuten pitääkin olla. Tulonjakopolitiikkaan, joka alkoi 1968 vaikutti ratkaisevasti koko vasemmistolaisen politiikan aktiivinen toiminta. Työnantajien voimakas pelkotila vasemmistolaista työväenliikettä kohti oli myös yksi vaikuttava tekijä. Myös Neuvostoliiton ja sosialismin vaikutus ulkoisena tekijänä oli suuri. Kun Neuvostoliitto kaatui se näkyi heti pääoman asemien vahvistumisena ja uusliberalismin esiin työntymisenä myös Suomessa.
Mutta pääoma oli huolissaan erityisesti tietoisesta ay-liikkeestä, joka käytti joukkovoimaa.
Kemin tapahtumat olivat taustalla, sille että sopimustoiminta on vietävä etäämmälle työpaikoista. Ja sitä varten luotiin tupo, jolla sidottiin vasemmistolaisen työväenliikkeen kädet aktiiviselta etujenajamiselta.Tupojen aikaan ammattiosastot ja koko ruohonjuuritason ay-liike sopeutettiin ylätason ratkaisuihin ja vain muutamia jäsenäänestyksiä järjestettiin. Työrauhan ylläpitämisestä tuli SAK-laiselle ay-liikkeelle pääasiallinen tehtävä, johon SAK ja liitot itse olivat sitoutuneet sopimuksien kautta. Tästä porvariston orjasuhteesta on vasemmiston aika irtaantua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti