Mitä ja ketä voidaan hallita pelolla? Voidaanko tietoista kansaa ja ihmisiä hallita pelolla? Pelko on yleinen väline johtamisessa. Omat kokemukset työelämästä myös tukevat pelolla johtamista.
Myös nykyään harrastamani yleisenmielipiteen seuraaminen on tuonut samoja havaintoja.
Työelämässä työnantaja ja johtajat pelottelevat työläistä nöyryyteen työsuhteeseen liittyvissä asioissa. Kuten, että ei saa vaatia lisää palkkaa, koska se tuo vaikeuksia yritykselle työllistää. Samoin lisätyöstä ei saa vaatia lisää palkkaa. Nykyään eivät työnjohtajat tuo pelottelua niin suoraan kuin ennen, vaan nyt työntekijät ihan itse hoitavat saman asian.
Myös politiikassa on pelolla pelaaminen yleistä, lähinnä valtaeliitin osalta. Esimerkiksi juuri säästöpolitiikka kumpuaa pelolla pelaamisesta. On säästettävä, että voidaan ylläpitää ja kehittää
peruspalveluja. Tai nyt päällä oleva talouskriisi, edellyttää palveluista säästämistä.
Vuodesta 1970 alkanut konsensus politiikkakin liittyy pelonpolitiikkaan. Tupoilla pidettiin palkat alhaalla ja kitkettiin työläisten työtaistelu pois työpaikoilta.
Venäjä on yksi perusväline pelonilmapiirin ylläpitämisessä yleisessä mielipiteessä. Tähän sitten liittyy EU ja Nato, joilla tätä pelontunnetta parannetaan.
Erityisessä käytössä ovat balttienmaat kuten Viro, jossa kansan Venäjällä pelottelu on voi jo sanoa ”sairaanloisella” tasolla. Tätä nyt sitten tartutetaan myös maahamme.
Pelkopolitiikkaan ei kuulu objektiivisesta todellisuudesta kertominen. Siihen ei kuulu puhuminen yhteiskunnan jakautumisesta työhön ja pääomaan. Ei vasemmistoon eikä oikeistoon, vaan niistä vaietaan visusti. Tämän ovat jopa nykyinen SDP ja vasemmistoliittokin sisäistäneet. Ollaan ohjelmienkin tasolla ”markkinatalouden” puolella. Jopa yksittäisten ihmisten suusta kuule, että pitää olla sitoutumaton, puolueeton jne... Ei olla enää puolueen aatteen edustajia vaan henkilöitä.
Uskonnolla, kirkolla ja muilla seurakunnilla on monopoli jumalalla pelotteluun, jolla on edelleen isovaikutus kansaan ja yleiseen mielipiteeseen. Vaikkakin kirkosta eroaminen on lisääntynyt vuosi vuodelta. Suhde kirkkoon on muuttunut kuluttamisen suhteeksi, aivan kuten kaupassa käynti.
Kuluttaminen onkin, jopa uskonnon ohittanut alue, jolla nykyään harjoitetaan pelonpolitiikkaa ja ihmiset vieraannutetaan itsestään kuluttajiksi.
Viime aikoina noussut maahanmuuttajien kritisoiminen on uusin pelottelun alue.
Tähän kenttään pelkopolitiikka uppoaa kuin veitsi voihin!
Oikeisto on täydellisesti onnistunut politiikassaan, koska juuri pelottelupolitiikka on rahavallan politiikkaa ollut aina enemmän ja vähemmän.
Pelonpolitiikasta irti pääseminen edellyttää poliittisen vasemmiston nousemista seisomaan ”kyydystä” työläisten rinnalle.
Tässä oli nyt vaihtoehtoa pääsiäisen sanomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti