Kapitalistinen markkinatalous on nyt niskanpäällä ay-liikkeen osalta ja se kattaa nyt työmarkkinoilla neuvottelu pöydän. Jopa aikoinaan työnantajia hyödyttäväksi perustetusta tupotoiminnasta ollaan valmiita luopumaan ja siirtymään alemmalle tasolle suoraan työpaikoille.
Tupoilla juuri pyrittiin saamaan lakko herkät työpaikat erilleen sopimustoiminnasta.
Näin ovat kapitalistit murtaneet lähinnä sosdem puolueenavustamana työläisten edunvalvonta organisaation selkärangan. Nyt ollaan sitten tulossa siihen tilaan missä oltiin Wrigtiläisen ay-liikkeen aikoina, kun sitä työnantajat hoitivat. Ollaan siis ay-liikkeen pirstaloituneessa tilanteessa, jossa työläiset joutuvat nyt yksinään sopimaan työehdoistaan työpaikoilla pehtorien kanssa.
Tähän on johtanut jo pitempään jatkunut alamäki koko vasemmiston osalta Suomessa. SAK:n henkilöitynyt ja voi sanoa jopa ”korruptoitunut” rooli politiikan ”pelinappulana”, jolla on sidottu vasemmisto hallituksen valtakunnan politiikkaan on siirtymässä kuvaannollisesti valtakunnan sovittelijaksi. Ihalaista siis esitetään vastaavaan eläkevirkaan eli valtakunnassovittelijan virkaan.
Entisellä SAK:n puheenjohtajalla oli jo puheenjohtajana ollessaan työrauhan ja palkkatason matalana pitäjänrooli ja jarruna työläisten edusvalvonnalle laajemminkin.
SAK vieraantuminen sen työläisten ay-edunvalvonta tehtävästä on totaalinen ja siitä tuli sitä kautta pelinappula valtakunnanpolitiikassa. Toisaalta siitä ei ole enää siihenkään tehtävään, vaan nyt kapitalistiset markkinat hoitavat senkin tehtävän.
Miten nyt sitten SAK:n uusi puheenjohtaja tulee tehtävänsä hoitamaan, ei kovin hyvältä näytä, koska ay-liikkeen toiminta on sidoksissa koko vasemmiston aatteelliseen ja ideologiseen tilaan.
Luokkatietoisuus on nyt kovin matala ja siitä nousemiseksi olisi nyt tehtävä kovasti työtä.
Kaikenlainen työväenliikkeen perinne on nyt nostettava uuteen arvoonsa. Työväenliike on laaja johon kuuluu mm. kulttuuritoimintaa, lehdistö ja media, kaupallista toimintaa, urheiluliike TUL, Ay-liike, työväenliikkeen puolueet ja paljon muuta järjestötoimintaa. Ne ovat työväenliikkeen välineitä, joilla luokkatietoisuus saadaan nousemaan.
Vasemmistolaisuus on yksi sana, jolla kuvataan liikkeen luokkaeroa poliittisella toiminta kentällä. Oikeistolaisuus taas kuvaa yksityistä pääomaa edustavia liikkeitä ja asioita.
Kapitalistisilla työmarkkinoilla ei pärjätä, jos työväenliikkeellä ei ole edusvalvontaorganisaatio kunnossa ja on itsestään selvä asia.
Onko nyt sitten niin, että ay-liike on organisaation ja johdon osalta läpimätä, että siitä ei ole työläisten ehdoilla tapahtuvan edunvalvonnan organisoijaksi ja rakentajaksi?
Eli on pantava koko vasemmistolainen työläisten ay-liike uusiksi, kuten entinen Neuvostoliitto!
Mutta se on selvää, että ilman työevänliikettä ovat työpaikkojen työläiset hukassa ja suoraan kapitalistien orjia. Työn ja pääomanvastakkaisuus ei ole mihinkään hävinnyt se on täyttä arkipäivää.
Tänään kapitalistit ovat täydellisessä umpikujassa talouskriisissään ja siitä ne selviävät vain jos työväenliike suostuu edelleen niitä tukemaan ja alistumaan kapitalistien tahtoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti