Kyllä kapitalistit näkevät millä mallilla on nykyinen ay-liike ja he tietenkin painavat entistä kovempaa päälle. Tänään aamu TV:ssä oli EK:n pomo, joka uhkui voimissaan sopimustoiminnan pirstomisessa. Hän julisti, että jokainen liitto tekee omat sopimukset sivuilleen vilkuilematta! Eli mitä on enää silloin jäljellä SAK:sta, joka pitäisi olla liittojen yhteistyöelin?
EK:n pomo totesi, että kolmikannalle jää sosiaaliset asiat ja muu tes-toiminta siirtyy työpaikoille. Mitä jää liitoille? Mitä ammattiosastoille? Kapitalistien tavoitteena on niiden toimintojen ajaminen alas ja yhdistäminen. Mutta se pitäisi olla selvää, että työväenliikkeen pitää hoitaa omaa organisaatiotaan, eikä siihen pidä antaa työnatajapuolen vaikuttaa mitenkään.
Liittojen TES-tavoitteet tulee asettaa työpaikoilla ammattiosastoissa, mutta sitä ikävä vain ei ole tapahtunut enää vuosikymmeniin. Sopimus muodolla ei sinänsä ole mitään merkitystä, sisältö on ratkaisevaa. Mutta sillä on iso merkitys miten jäsenistö pääsee osallistumaan tavoitteiden asetteluun ja päätöksen tekoon.
Edelleen pätee se vanha hajota ja hallitse politiikka kapitalisteilla. Vastalääke tähän on työntekijäpuolen solidaarisuus.
Kun kuuntelin uuden SAK:n johtajan Lylyn puheita, niin niistä kyllä selvästi näki, että ay-eliitti on jo alistunut siihen, että TES:n toiminta jatkaa pirstoutumistaan ja on siirtymässä työpaikoille. Lyly totesi, että on lisättävä ay-toimintaa työpaikoilla. Mutta millä eväillä? Kun viime vuosikymmenten aikana on jatkuvasti ajettu alas ay-toimintaa ja hengetön ay-toiminta on karkottanut työpaikantyöläiset sen piiristä.
Mutta se on selvää, jos todella otetaan sopimustoiminnassa työntekijöiden tahto ja näkemykset mukaan niin jo aktiivisuus kasvaa! Ylätason kähmintä ei kiinnosta työntekijöitä, vaan se edelleen karkottaa sen piiristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti