Yhteiskunnassa vallitsevien ristiriitojen tunnustaminen. Suomessa oli 1960 luvulla suuressa suosiossa Dahrendorf ja hänen teoria ristiriitojen sääntelystä.
Tästä myös Urho Kekkonenkin innostui.
Kekkosen tavoitteena oli integroida SKP suomalaiseen yhteiskuntaan. Siinä Kekkonen onnistui ja SKP lopulta hajosi keskinäisiin erimielisyyksiin.
Toisaalta SKP on perustettu sen jälkeen uudelleen. Olen ollut SKP:n jäsen vuodesta 1976 alkaen.
1960 luvulla ja myöhemminkin SKP oli hallituksessa SKDL:n kautta. Hallitus politiikka nimenomaan toi ristiriitoja puolueen sisälle. Joiden ristiriitojen hallintaa siis ohjattiin median ja oikeiston kautta. Hallitus politiikasta tuli SKP:n toimintaa ohjaavaa.
Näin puolueen oma sisäinen toiminta halvaantui.
SKP:n silloinen enemmistö sitoutui oikeistolaiseen politiikkaan ja näin puolueen omat tavoitteen työnnettiin syrjään.
Vallankumouksellisessa puolueessa ei oikeistolaisten hallituksella voi olla eikä saa olla mitään vaikutusta puolueen sisäiseen toimintaan.
Vihavainen ei kirjoita toisaalta siitä miten vuoden 1945 jälkeen suomessa äärioikeiston toiminta kiellettiin lailla. Ja vasta viime vuosina on äärioikeistolaisia ilmaantunut suomeenkin. Perussuomalainen puolue vilisee suomalaisia natseja. Mutta se isoin asia oli vuoden 1945 jälkeen, että sota puolue kokoomus oli poissa maamme politiikasta aina Urho Kekkosen kuolemaan asti.
Nyt sitten kokoomuksella on jopa presidentin virka ja he johtavat hallituksen ideologiaa.
Suomessakin on koko yleinen ilmapiiri ja osa puolueistakin siirtynyt kannattamaan äärioikeistolaista politiikkaa. Jopa suomen presidentikin puhuu uuden vuoden puheessa "maassa maan tavalla" kun kyseessä on imperialistista politiikkaa pakenevista pakolaisista.
Dahrendorf teoria ei siis enää pure äärioikeistoon eikä kokoomukseen.
Tässä nyt muutamia kohtia Vihavainen kirjasta tulleita ajatuksia. Toisaalta kirja oli hyvä ja piti ajatuksia herättäviä ristiriitojakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti