SuurVaasaa luodaan kuin aikoinaan SuurSuomea

Kokoomuksen Pohjalainen haki 27.3 ”Vaasan” RKP:lle kansanedustaja ehdokasta. Muutama päivää aikaisemmin lehti haki Vaasalaisille kokkoomuslaista kansanedustajaa.

Lehden etusivulla oli muutakin Vaasalaisuutta korostavaa. Kuten, että Vaasalla on sukanvarressa  22 miljoonaa euroa, samaan aikaan kun sosiaali- ja terveystoimi odottaa lisäresursseja ja koulut korjausrahaa homerakennuksien korjaukseen.
Tässä ei sinänsä ole mitään uutta nykyiseen kuntien bisnesjohtamiseen. Kuntasektorilla tehdään voittoa lamankin aikaan kuten yksityinen pääomakin, joka jakaa muhkeita osingoja osakkaille. Kuntasektorilla vain sillä erotuksella, että kunnanasukkaat ei voittoja saa, vaan ne pannaan sukanvarteen.

Voitot ja säästöt syntyvät työntekijöiden vähentämisen ja hiostuksen kautta, niin kunta kuin yksityisellä sektorilla.
 
Kolmantena uutisoitiin näyttävästi Limppu, Vaasan uusi vientituote, vaikkin se on Maalahden Limpu Oy:n tuote. Näin siis vääristellään asioita ja luodaan kansalliskiihkoa kuten 1930 luvulla.

Oikeiston pääpuolueella Kokoomuksella on todella nyt täysi höyry päällä ja se käy taistelua sieluista ihan tosissaan omistamassaan mediassa.

Oikeistolaiset yrittävät päästä irti sotasyyllisyydestä

Oikeisto on unohtanut menneet syntinsä, suur-suomi haaveensa ja sotansa.
Suomalaisen oikeiston terrori alkoi 1918 jälkeen ja jatkui aina vuoteen 1945 asti, jolloin sen oli pakko tunnustaa koko kansa.
Vankiloista vapautui mielipiteiden johdosta vangittuina olevia vasemmistolaisia 1945 ja samoin kaikki kommunistit saivat täydet toimintaoikeudet.

Historiaa tulkitaan aina sen hetkisten poliittisten voimasuhteiden mukaan. Tähän myös liittyy näiden sotasyyllisten tai paremminkin rikollisten puhdistaminen.

Myös fasistisluonteisten suojeluskuntien ja lottajärjestöjen pesu siitä roolista mikä niillä oli ennen sotia yritetään peittää. Ne olivat puhtaasti militaristisia apujärjestöjä porvareilla.

Nyt on siis menossa oikeistolainen suomen historian uustulkinta.
Oikeastaan sotasyyllinen on koko silloinen valtaeliitti, koska militaristinen terrori oli maassa koko yhteiskunnan kattavaa ja rakenteellista.

Ei luokkataistelua, vaan erilaista riitelyä yksilötasolla

Professori Kari Uusikylällä oli riidan aiheita lukijoille Pohjalaisen kolumnissaan ja aiheina Niinistö, Seinäjoki ja golbalisaatio.

Uusikylälle näyttää olevan ”riitelyä” erilaiset mielipiteet ja kansalaisten totuuden etsiminen. Haikaileeko hän konsenssus aikaa ja samanmielisten porukkaa? Se oli sitä aikaa, kun vain yhteistyökykyiset pääsivät valtaeliitin seuraan ja päättämään maan asioista.

Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että kansalaiset ovat kokonaan jättäytyneet edustuksellisesta demokratiasta sivuun. Politiikasta on tullut yksilöiden välistä riitelyä ja omaneduntavoittelua.

Ei siis mitään vakavaa taloudessa, vaan pelkkää yksilötason riitelyä! Taitaa Uusikylä olla oikeassa!

 

Uusikylä hakee syyllisiä koulujen huonoon tilaan opettajista

Arvon professori Kari Uusikylä kirjoitti kolumnissaan 30.1.10 opetustyöstä. Prosfessori jälleen kerran keskittyy yksilötasolle kouluopetuksessa ja koko koulujärjestelmässä. Professori oli saanut aiheen kirjoitukseen lehtikirjoituksesta, jossa opettaja oli kuvannut työtään huusin tyhjennykseksi.

Uusikylä ei vahingossakaan tuo esiin kirjoituksissaan nykyistä tilanne kouluissa ja kunnissa. Siellä kun on vuodesta toiseen leikattu resursseja opetuksesta ja opetusryhmät ovat jatkaneet kasvuaan.

Nyt sitten keksittiin uusi välinen säästämiseen Parashanke, jolla kuntia ja kaupunkeja yhdistetään ja sitä kautta sitten myös kouluja ajetaan edelleen ahtaammalle ja jopa lakkauteaan.
Kouluihin on myös tuotu oikeistolainen ideologia ja bisnesajattelu, kuten että oppilaat ovat koulujen asiakkaita(ihmisiä)ja niin edelleen.

Mielestäni Uusikylän kolumni Pohjalaisessa oli törkeää opettajien arvokkaan työn mustamaalaamista ja aliarvioimista. Ei ole opettajien vika kun koulujärjestelmä on ajettu ahdinkoon jatkuvien säästöjen kautta.

Hänen tulisi hakea syyllisiä nykyisestä valtaeliitistä, joka politiikallaan on nykyisen tilanteen saanut aikaan kouluissa.

Ruotsissa liitto oikeistoa vastaan

Ruotsissa valmistaudutaan syksyn valtiopäivävaaleihin. Äänestäjillä on nyt kaksi selvää hallitusvaihtoehtoa, kun sosiaalidemokraatit lähtevät vaaleihin ensimmäistä kertaa liitossa vihreiden ja vasemmistopuolueen kanssa. Punavihreä oppositio on tämänhetkisten mittausten mukaan selvässä johdossa vaalikamppailussa.

Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Mona Sahlin johtaa kolmen puolueen oppositiorintamaa. Punavihreä liittoutuma aikoo voittaa vaalit kolmella teemalla:
Ensimmäisenä on kysymys työstä, eriarvoisuudesta ja siitä, valitaanko veronkevennykset vai hyvinvointiyhteiskunta.

Nyt on ensimmäinen kerta, kun sosialidemokraatit ovat valmiita esittämään hallitusvaihtoehdon, jossa on mukana muitakin, eli vihreät ja Vasemmistopuolue. Kolmikko on hionut särmiään kuluneen porvarillisen hallituskauden aikana.

Punavihreät ovat nousussa monessa maassa ympäri Eurooppaa, entä Suomessa? Täällä on harrastettu oikeistolaista konsensuspolitikkaa jo vuosikymmeniä.

Ruotsidemokraatit vaa'ankieleen
Vaalikamppailun alussa on jo oppositiolla pienoinen etumatka ja se tarkoittaa hallituksen vaihdosta. Vaarana oikealla on, että koko hallituskuvion saattaa kuitenkin muuttaa siirtolaisvastainen Ruotsidemokraatit, joka näyttää nousevan vaa'ankieliasemaan syksyn vaaleissa. Punavihreät eivät aio olla missään tekemisissä Ruotsidemokraattien kanssa.
- Ei koskaan, ei missään, ei milloinkaan, oli jopa Mona Sahlin sanonut.
Ruotsidemokraattien siirtolaispuheet ovat jo koventaneet keskustelua. Se on Mona Sahlinin mukaan tuonut vaarallisia, muukalaisvastaisia linjauksia monen eurooppalaisen sisarpuolueenkin linjauksiin. Siihen ei Sahlinin mukaan Ruotsissa lähdetä.

Ruotsin punavihreä oppositio aikoo esittää selkeän vaihtoehdon porvarihallitukselle. Se on vasta muotoutumassa ja vaalitaistelusta tulee kiivas.
Ruotsissa on aito vasemmisto ja oikeisto jako. Äänestäjienkin on helppo ottaa vaaleissa kantaa eli kuvainnollisesti vetämällä punavihreä viiva!

Säästöpolitiikan uusi johtaminen

Kilpailullinen ja itsellinen logo kertoo jo paljon itse asiansisällöstä. Vuonna 1991 alkoi kuntien toiminta muuttumaan yritysmaailman oppien mukaan. Kunnat siirtyivät konsernikirjanpitoon ja tulosajatteluun.
Alkoi joka vuotuinen säästöjen etsiminen ja sitä kautta julkisensektorin tuloksen ja rahanteko. Kuntien palveluja tuottavat yksiköt muuttuivat tytäryhtiöiksi.
Alettiin myös maksaa kunnan kiinteistöyhtiölle omista tiloista vuokraa, koska se osa tulosajattelua.

Vaikka ei vielä ollut tätä nykyistä kapitalismin talouskriisiä ja taloudessa meni lujaa etsittiin silti säästöjä ja sitä kautta tulosta.

Talous nousi päällimmäiseksi asiaksi vuoden 1991 jälkeen kun uusliberalismi työntyi maahamme julkisensektorin toiminnassa. Kunnallisten palveluiden käyttäjistä tuli asiakkaita ei enää ihmisiä. Tämä kuvaa oikein hyvin vieraantumisen astetta, siitä hyvinvointiyhteiskunnan peruasioihin kuluvasta tehtävästä järjestää ja tuottaa kansalaisille oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia palveluja.

Kun nyt sitten on Valtiolle tullut rahaa ovista ja ikkunoista on verotusta muutettu isotuloisten ja suuryritysten eduksi.

Säästöpolitiikan uusi johtaminen
Mutta kunnissa alkoi nousta kapinaa jatkuvien säästöjen etsimisessä ja toisaalta seinän eteen tuleminen leikkauspolitiikassa, joten tarvittiin uudenlaista bisnesjohtamista.
Tähän keksittiin valtiovallantaholta tämä Parashanke, johon liittyi porkkanarahakin houkutukseksi kunnille tulla mukaan uuteen säästöpolitiikkaan hallintorakenteiden kautta. Kysymys on säästöpolitiikassa uudesta askeleesta ja siirtyminen kunnantasolta laajemmalle, kuten Vaasan seutu.

Tässä paraspolitiikassa on keskeistä yhdistää kuntia ja kuntien palvelutuotantoa. Toisena tulee ostopalvelut ja yksityistäminen. Kuntien asukkaista ei juurikaan puhuta vaan rakenteista ja rahasta.

Mutta ei tekniset palveluorganisaatiot sinänsä tuo säästöjä, vaan yhdistettyjen kuntarakenteiden päällekkäisten työtehtävien poistaminen. Yhdistettyjen kuntien palveluiden tuottaminen keskitetään isoihin yksiköihin.
Se johtaa siihen, että kunnat tuottavat palvelunsa pienemmällä työntekijä määrällä tai sitten ostavat ne yksityiseltä palveluja tuottavalta kapitalistilta, jolloin kunta ei tarvitse omaa tuotanto henkilökuntaa siihen ollenkaan.
Toisaalta yksityiselle maksetaan ostetut palvelut verovaroista, jotka siirtyvät yksityisen bisneksen kiertoon ja osakkeenomistajille. Tämäkin on tulojen siirtoa yhteiskunnalta yksityiselle pääomalle.

Hyvinvointiyhteiskunnan alasajon katkaisemiseen ei nyt näytä löytyvän poliittista voimaa vasemmalta eli kunnanasukkaiden on nyt noustava kapinaan.
Ei ole asukkaiden etu, että palveluiden laatu ja saatavuus on omasta rahapussista kiinni ja kun vielä samaan aikaan heikennetään kunnallisten palveluiden saatavuutta ja laatua.

Leniniläinen ja vasemmistolainen politiikka on nousemassa arvoonsa

Lenin nousee päivä päivältä arvoon arvaamattomaan. Leninin ajatuksena oli vallankumouksellisessa tilanteessa, että Vasemmisto tarvitsee uutta politiikan tyyliä ja pelistrategia silmää.

Antonio Gramsci jakoi Vankilavihoissaan voima ja valtasuhteet kahteen eri käyttömuotoon: valtiokoneistoon perinteisessä mielessä ja hegemoniaan eli kansalaisyhteiskuntaan.
-valtiovalta tarvitsee sekä pakkokeinoja että moraalis eetistä tukea, ”aseita ja uskontoa”.
Valtio on siis hallitusvallan ja kansalaisyhteiskunnan dialektinen ykseys.

Gramscin mukaan poliittisuus sisältyy kaikkeen. Tämän johdosta on tärkeää vasemmistolle toimia poliittisesti koko yhteiskunnassa muutenkin kuin vain vaaleissa, jotka ovat vain peni osa poliittista toimintaa.
Puolue on Gramscille organisoiva ja kasvatuksellinen, moraalinen ja kulttuurinen toimija, jonka tehtävä on suunnata ja rakentaa uusia hegemonioita.

Asioista on siis otettava itse selvää on punainenlanka nykyisessä kapitalismin kriisissäkin.

Lenin oli radikaali ja vallankumouksellinen kommunisti. Nykyisin valta nähdään hahmottomana ideologiana tai kaavamaisina valtasuhteina. Tämä ei oikeastaan kerro mitään, eikä anna eväitä poliittisille johtopäätöksille.

Pitäisi todella alkaa pohtia mitä se valta todella on nykyoloissa.

Lenin pohti myös paikallisia ilmiöitä, jotka nivoutuvat kokonaisuuteen. Subjektiivinen tekijä kasvaa ympärillä olevan todellisuuden mukaan ja tähän tulee tietoisesti vasemmiston pyrkiä vaikuttamaan.

Koska vain ja ainoastaan työväenliikkeen joukkovoimalla voidaan kapitalismi kaataa ja siirtyä työväenliikkeen etujen mukaiseen yhteiskuntaan.