sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Krugman ja Amerikan lamat

USA:n talouden laskuvauhti on niin kovaa, että työpaikkoja häviää 600 000 ihmisen kuukausivauhdilla.
Kurssien laskiessa nousee paniikki, pelko ja noustessa kiihko ja ahneus. Nousukausiin kuuluu se, että silloin menestyvät kaikenlaiset huijaukset.

Pyramidi huijaus ja huijaus on helppo peittää, niin kauan kuin kurssit nousevat. Mutta kun ihmiset haluavat nostaa rahansa, paljastuu huijaus.

1980 luvun alussa perustetut Investointipankit pelasivat velkapääomalla, joka voi olla 50 kertainen omaan pääomaan nähden, joka sitten viime kädessä kaatoi nämä julkisenvalvonnan ulkopuolella olevat pankit.

Markkinoiden valvonta ja ohjaus purettiin 1980 alussa kun Ronald Reagan ja oikeistolaisuus nousi politiikan johtoon.
Julkinen talous on ongelma hehkutti Reagan kun astui virkaansa. Siitä tulikin politiikan johtava teema, joka oli ydinosa uusliberalistista politiikkaa. Talouspolitiikkaa enemmän kuitenkin vaikutti USA:n muu yhteiskunnallinen tilanne politiikassa.
Vaaleissa nousivat rotukysymykset, rotuun perustuva jaottelu sekä sosiaaliset, rodulliset ja etniset jaottelut. Samoin sellaiset rasistiset elementit, kuten mustien, maahanmuuttajien saamat edut, jotka hyödyttivät muita kuin heitä itseään. Näillä teemoilla haki oikeistoliittoutuma vaaleissa kannatusta, vetoamalla rasistisiin ihmisryhmiin.

Vähän samaa kuin täällä suomessakin kokoomuksen ja perusuomalaisten osalta, jotka vetoavat rasistisiin elementteihin poliittista kannatusta hakiessaan.

Talouden osalta julkinen valvonta purettiin ja markkinat hoitivat itse valvonnan. USA-laista hyvinvointivaltiota ajettiin alas. Samoin ay-liikettä vastaan hyökättiin ja se kuihtuikin sitä kautta mitättömäksi tekijäksi USA:ssa. Tämäkin liittyy Suomeen, jossa konsensuskaan ei enää riitä suomalaiselle pääomalle.

USA:n muodostui oikeistopolitiikan ydinjoukko tai liittoutuma, joka ajoi maan isotuloisten, yritysten ja rikkaiden asiaa.
Investointipankit keksivät jatkuvasti uusia rahoitustuotteita. Kauppaa käytiin ei omilla vaan toisten rahoilla. USA:n kongressi, jopa kielsi oikein lailla rahoitusmarkkinoiden julkisen valvonnan.

Markkinat kyllä hoitavat, että kaupassa on leipää mutta rahoitusmarkkinoiden valvojiksi niistä ei ole, tämän osoittaa nykyinen rahoituskriisi. Rahoituskriisi kuplia on tullut säännöllisin väliajoin USA:ssa ja maailmalla, johtuen julkisenvallan kehnosta valvonnasta.

Lainapapereilla käytiin hurjaa kauppaa ja niissä olevat kuvitteelliset arvot hävisivät lopuksi taivaantuuliin

Aluksi asunnon ostajalle lainameklari järjesti lainan, pankki sitten niputti lainat johdannaisiksi myi lainapaperit luottoluokittajalle, joka edelleen myi paperit investointipankille ja tämä sijoittajille.
Jokainen neljä tasoa rahasti palkkiot välistä, eikä ollut vastuussa enää asunnonostajan lainasta.

Kun sitten kävi niin, että lainaottaja ei kyennytkään lainaansa maksamaan kaatui koko pyramidi ja sijoittajat hävisivät kaikki rahansa. Välikädet olivat jo saaneet välistä rahoituspaperien välittämisestä muhkeat palkkiot. Rahoitusjohtajien palkkiot olivat tähtitieteellisiä summia.
Asuntolainajohdannaisilla on käyty USA:ssa jo 60 vuotta kauppaa.
USA:ssa koko kulutus pyörii luottokorteilla ja siis velalla ja ihmisten säästöaste on nolla. Tämän vuoksi esimerkiksi Kiina rahoittaa lainapääomalla USA:n taloutta.

Keskuspankin valvomattomuus ja toiminta rahoitusmarkkinoiden osalta oli jättimäinen pyramidi huijaus ja johti valtavaan rahoituskuplaan, joka sitten puhkesi tuhoisin seurauksin.

Nyt on USA:n julkinen velka 10 000 miljardia dollaria, joka kasvaa joka minuutti.
Rahoitusmarkkinat ovat sekasorron vallassa. Nyt näkyy miten rahoitusmarkkinat vaikuttivat koko USA-laiseen yhteiskuntaan aivopesunmuodossa. Opiskelijatkin olivat suuntautuneet rahoitusmarkkinoille opintojensa jälkeen. Mutta ei varmankaan enää yhtä innokkaasti.

Kun kupla puhkesi jäljelle jäi vain velat ja investointipankkien aika päättyi.

On siis palattava markkinoiden julkiseen valvontaan ja rakennettava ihmisille kattavat turvaverkot työttömyyden ja elämän turvaamiseksi totesi Krugman.
Tiedämme myös sen, että hillitön itsekkyys on moraalitonta ja huonoa taloudenhoitoa.

Kirjoitus perustuu talousnobelisti Paul Krugmannin TV1:stä tulleeseen ajankohtaisohjelmaa.

Ei kommentteja: