Se että Vanhasen porvari hallitus joutui vetämään pois ehdotuksensa eläkeiän alarajan muodollisesta korottamisesta 63:sta 65 vuoteen on työntekijöiden vihaisen reaktion ja laajan kansalaismielipiteen ansiota. Tämä pakotti nimenomaan ammatilliset keskusjärjestöt samoin kuin eduskunnan vasemmistopuolueet ryhdistäytymään.
Ay-johtajat voisivat rehellisesti myöntää tämän, sen sijaan, että he nyt kehuvat omilla ansioillaan ja kiirehtivät peruuttamaan kaikki suunnitellut painostustoimet.
Nyt on kansalaisten ja muiden työntekijöiden oltava valppaana, ettei kiistan saama käänne muodostu heikommaksi tilaksi kuin oli ennen kiistaa. ”Vielä yksi voitto tällainen niin olemme hukassa” opettaa historia.
Hallituksen perumaa eläke-esitystä arvioitaessa unohdetaan helposti se, että esitys perustui talousneuvoston valmisteluun, johon myös ay-johtajat olivat osallistuneet.
Ay-johto ryhtyi vastahankaan ennen kaikkea kentän reaktion johdosta ja että hallitus teki esityksen ”omissa” nimissä ilman kolmikantaa.
Nyt sitten hallituksen taka-askeleen johdosta, kolmikanta ryhtyy yhdessä miettimään uskottavia keinoja todellisen eläkkeelle jäämisen iän korottamiseksi kolmella vuodella. Näin siis ay-liike sitoutettiin työurien pidentämiseen tavalla tai toisella. Tämä on nyt sitä suomalaista konsensus politiikkaa, jos mikä.
Kokonaiskuviossa Pyrrhoksen voittoon viittaa myös ”sosiaalitupo”ja siihen sisältyvä Kelamaksun poistaminen työnantajilta, joka murentaa kansaneläkkeiden rahoituspohjaa. Ja myös se, että kulissien takana puuhataan seuraavaa TES-kierrosta äärimmäisen matalin palkankorotuksin tai ilman korotuksia.
Sosiaalitupo ja eläkeratkaisu muistuttaa monessa tes-neuvottelussa nähtyä: kun ay-liikkeestä löytyisi taisteluvalmiutta, vetää vastapuoli vaatimuksensa pois. Valheellinen voitontunne kuluttaa ay-puolen syömähammasta. Lopuksi sovitaan vesitetystä ratkaisusta ja vastapuoli vetääkin lopulta pitemmän korren.
Tiedoksi, että vai SEL oli yksi harvoja liittoja, joka ei hyväksynyt sosiaalitupoa. Selkärankaakin siis vielä löytyy ay-liikkeestä!
perjantai 13. maaliskuuta 2009
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Konsensus piti vaikka SDP on oppositiossa
Ensin sovittiin
Alla hallituksen ja ay-johtajien sopimuksen konkreettiset asiat. Jo sovittu sosiaalitupo pitää sisällään muun muassa työnantajien kelamaksun poiston, joka on noin 1 miljardin tulonsiirto pääomalle. Lisäksi siinä on sovittu osa-aikaeläkkeelle ja työttömyyseläkkeelle siirtymisen ikärajan nostamisesta. Myös eläkevakuutusmaksujen korotuksista sovittiin sosiaalitupossa.
Nyt sovittiin eläköitymisiän nostamisesta vähintään kolmella vuodella ja oleellista on, että eläkeikärajan nostoa ei torjuttu, vaan siirrettiin kuten alla olevan jäsentelyn viimeinen kappale antaa ymmärtää.
Toiseksi sovittiin
Helsingin Sanomat hallituksen ja työmarkkinajärjestöt sopivat työeläkkeitä koskevan kiistojen ratkaisemiseksi seuraavaa:
Niin sanottu sosiaalitupo toteutetaan tammikuussa sovitun mukaisesti.
Keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää pyritään nostamaan vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.
Linjaukset tästä laaditaan vuoden 2009 loppuun mennessä Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan vetämässä neuvotteluryhmässä. Samalla seurataan myös vuoden 2005 työeläkeuudistuksen vaikuttavuutta keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nousuun.
Työmarkkinajärjestöt perustavat valtiovarainministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa työryhmän, joka linjaa työssä jatkamista ja osaamista parantavia toimia.
Linjausten valmistuttua ne muotoillaan ehdotuksiksi kolmikantaneuvotteluissa.
Hallitus ei nosta eläkeiän alarajaa linjausten ja ehdotusten valmistelun aikana.
Näin se toimii valtaeliitin politiikka jossain ja niihin pöytiin ei ylety niiden ihmisten valta, joita asia koskettaa.
Kaiken kaikkiaan erittäin huonoja ratkaisuja työntekijöiden etujen osalta ja häpeäksi koko vasemmistolaiselle työväenliikkeelle.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/T%C3%A4st%C3%A4+sovittiin/1135244207491#
http://www.hs.fi/haku/?haku=Jukka+Rantalan
Alla hallituksen ja ay-johtajien sopimuksen konkreettiset asiat. Jo sovittu sosiaalitupo pitää sisällään muun muassa työnantajien kelamaksun poiston, joka on noin 1 miljardin tulonsiirto pääomalle. Lisäksi siinä on sovittu osa-aikaeläkkeelle ja työttömyyseläkkeelle siirtymisen ikärajan nostamisesta. Myös eläkevakuutusmaksujen korotuksista sovittiin sosiaalitupossa.
Nyt sovittiin eläköitymisiän nostamisesta vähintään kolmella vuodella ja oleellista on, että eläkeikärajan nostoa ei torjuttu, vaan siirrettiin kuten alla olevan jäsentelyn viimeinen kappale antaa ymmärtää.
Toiseksi sovittiin
Helsingin Sanomat hallituksen ja työmarkkinajärjestöt sopivat työeläkkeitä koskevan kiistojen ratkaisemiseksi seuraavaa:
Niin sanottu sosiaalitupo toteutetaan tammikuussa sovitun mukaisesti.
Keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää pyritään nostamaan vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.
Linjaukset tästä laaditaan vuoden 2009 loppuun mennessä Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan vetämässä neuvotteluryhmässä. Samalla seurataan myös vuoden 2005 työeläkeuudistuksen vaikuttavuutta keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nousuun.
Työmarkkinajärjestöt perustavat valtiovarainministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa työryhmän, joka linjaa työssä jatkamista ja osaamista parantavia toimia.
Linjausten valmistuttua ne muotoillaan ehdotuksiksi kolmikantaneuvotteluissa.
Hallitus ei nosta eläkeiän alarajaa linjausten ja ehdotusten valmistelun aikana.
Näin se toimii valtaeliitin politiikka jossain ja niihin pöytiin ei ylety niiden ihmisten valta, joita asia koskettaa.
Kaiken kaikkiaan erittäin huonoja ratkaisuja työntekijöiden etujen osalta ja häpeäksi koko vasemmistolaiselle työväenliikkeelle.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/T%C3%A4st%C3%A4+sovittiin/1135244207491#
http://www.hs.fi/haku/?haku=Jukka+Rantalan
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Suomalaisella konsensuspolitiikalla sidotaan työväenliikkeen johto valtaeliittiin
Konsensus toimii edelleen kapitalistien pussiin Suomessa, mutta yhä ahtaammissa kabineteissa. Kapitalistisella rahabisneksellä ja koko järjestelmällä on tullut seinä vastaan keinottelussa. Kun taloudessa ei ole pelimerkkejä on Vasemmisto eliitin yhä vaikeampaa mennä mukaan konsensuspolitiikkaan.
Mutta SDP:n puheenjohta Jutta Urpilainen on yhdessä oikeistopuolueiden puheenjohtajien kanssa kaatamassa lamaa. Urpilainen luokittelikin puolueensa keskustaan, ei siis enää vasemmistoon kun astui SDP:n puheenjohtajan pallille. Tätä taustaa vasten onkin johdonmukaista, että Urpilainen hakee liittolaisia oikealta eikä vasemmalta.
Rahamaailma on käynnistänyt kampanjan Suomessa kapitalistisen järjestelmän puolesta. Tässä kampanjassa on siis mukana SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen yhdessä keskustan Matti Vanhasen ja kokoomuksen Jyrki Kataisen kanssa. Onko myös Urpilainen hallituksen eilen ilmoittamien lamankaato päätöksien takana, nostamassa eläkeikää kahdella vuodella ja kurittamassa opiskelijoita noupeuttamaan opintojaan?
Eikö Urpilaisen pitäisi nyt hakea koko vasemmistolainen työväenliike yhteiseen lamankaatoon työväenliikkeen näkökulmasta, sekä työstään irtisanottujen ja lomautettujen auttamiseksi?
Mutta SDP:n puheenjohta Jutta Urpilainen on yhdessä oikeistopuolueiden puheenjohtajien kanssa kaatamassa lamaa. Urpilainen luokittelikin puolueensa keskustaan, ei siis enää vasemmistoon kun astui SDP:n puheenjohtajan pallille. Tätä taustaa vasten onkin johdonmukaista, että Urpilainen hakee liittolaisia oikealta eikä vasemmalta.
Rahamaailma on käynnistänyt kampanjan Suomessa kapitalistisen järjestelmän puolesta. Tässä kampanjassa on siis mukana SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen yhdessä keskustan Matti Vanhasen ja kokoomuksen Jyrki Kataisen kanssa. Onko myös Urpilainen hallituksen eilen ilmoittamien lamankaato päätöksien takana, nostamassa eläkeikää kahdella vuodella ja kurittamassa opiskelijoita noupeuttamaan opintojaan?
Eikö Urpilaisen pitäisi nyt hakea koko vasemmistolainen työväenliike yhteiseen lamankaatoon työväenliikkeen näkökulmasta, sekä työstään irtisanottujen ja lomautettujen auttamiseksi?
lauantai 24. tammikuuta 2009
Työväenliike on aallonharjalla
Ay-teeman osalta on todella tärkeää käydä keskustelua myös blogeissa nykyisen taloudellisen tilanteen osalta.
Vaihtoehtoja on nykymenolle ja siinä vasemmistolainen työväen ay-liike on aallonharjalla.
Alkujaan ay-liike oli porvarillinen ja luokkarajat ylittävää ja ”yhteistyöllä” työväen asemaa parantamaan pyrkivää, tätä työnväenliikettä kutsuttiinkin myös wrightiläiseksi, kapitalisti Viktor Julius von Wright mukaan.
Suomessa ensimmäisten ammattikohtaisten ammattiyhdistysten joukossa olivat vuonna 1888 Helsinkiin perustetut käsityöläisten yhdistykset ja ensimmäinen liitto oli kirjaltajien ammattiliitto 1897. Ensimmäinen keskusjärjestö, Suomen ammattijärjestö (SAJ) perustettiin v. 1907, ja vuoden lopulla sen piirissä oli 25 000 jäsentä; sen ulkopuolisissa liitoissa ja yhdistyksissä oli 10 000 jäsentä.
Sosialististen ammattiyhdistysten piirissä kypsyi myös itse aate, ja vuoden 1903 Forssan julistuksen myötä työväenliike lähti voimakkaaseen nousuun. Joka sitten pysähtyi Suomen Työväen Vallankumouksen kärsimään tappioon 1918. Tämän jälkeen työväen liikettä ei nimensä mukaisesti ollut kuin vasta 1945 kun Suomi kärsi yhdessä fasistisen Saksan kanssa murskaavan tappion toisessa maailmansodassa.
Tämän jälkeen alkoikin hyvä kehitys Suomessa ja työväenliike nousi oikeastaan Forssan julistuksen tasolle ja jatkamaan sitä linjaa mikä keskeytyi 1918. Mutta sitä kesti 18.8.1949 asti kun Kemissä silloinen Kemi yhtiö aikoi alentaa palkkoja 20-40 prosenttia. Kemissä oli tuolloin lakko palkan alennuksia vastaan ja siinä poliisit ampuivat kaksi tehtaan työläistä. Silloin olivat kapitalistit ajautuneet taantumaan, jota kutsuttiin talouspulaksi. Tästä Kemin tapahtumasta lähti liikkeelle ay-liikkeen yhdentäminen valtakoneistoon ja Tupot olivat siinä yksi elementti irrottaa ay-toiminta työpaikojen työläisten vaikutuksesta.
Mitä on muuttunut vai onko mitään 60 vuodessa? Myös tänään ovat kapitalistit todella pahassa talouskriisissä. Suuryritysten johtajat vaativat nytkin palkkojen alentamista.
Ollaan tosi eriskummallisessa tilanteessa kun kapitalistit irtisanovat jatkuvana virtana ihmisiä työtehtävistään ja ay-liike seuraa vierestä. Kyllä nyt ovat pahasti hukassa ne perustehtävät mille työväen ay-liike kasvoi, kehittyi taistelussa oikeuksistaan ja elämästään.
Mikä valtava organisaatio ja kattava on suomalainen ay-liike. Onko missään päin maapalloa näin hyvä organisaatio kuin Suomessa työväenliikkeellä? Mutta se on nyt kuten aikoinaan porvarillinen ay-liike wrightiläinen ja työantajien tahtoa myötäilevä.
Ei ole ollenkaan ihme, että työtätekevä kansa hakee apua Timo Soinin liikkeestä. Mutta siitä liikkeestä ei ole apua taistelussa kapitalismia vastaan, koska Soinin liike on osa sitä.
Nyt on vasemmistolaisen työväenliikkeen otettava se tehtävä mitä irtisanotut ja lomautetut siltä odottavat. Ongelma on siinä, että näillä ay-organisaatioilla on aivan liianvähän yhteistä toimintaa työpaikkojen työläisten kanssa. Nykyään ja jo vuosia on ay-toiminta painottunut liikaa erilaiseen huvitteluun ja laivaristeilyihin. Onkin todella viimeiset hetket aloittaa uudelleen suoratyöpaikoille suuntautuva ay-toiminta. Tähän toimintaa voidaan sitten käyttää tätä ay-liikkeen palkallista henkilökuntaa ja organisaatiota.
Vaihtoehtoja on nykymenolle ja siinä vasemmistolainen työväen ay-liike on aallonharjalla.
Alkujaan ay-liike oli porvarillinen ja luokkarajat ylittävää ja ”yhteistyöllä” työväen asemaa parantamaan pyrkivää, tätä työnväenliikettä kutsuttiinkin myös wrightiläiseksi, kapitalisti Viktor Julius von Wright mukaan.
Suomessa ensimmäisten ammattikohtaisten ammattiyhdistysten joukossa olivat vuonna 1888 Helsinkiin perustetut käsityöläisten yhdistykset ja ensimmäinen liitto oli kirjaltajien ammattiliitto 1897. Ensimmäinen keskusjärjestö, Suomen ammattijärjestö (SAJ) perustettiin v. 1907, ja vuoden lopulla sen piirissä oli 25 000 jäsentä; sen ulkopuolisissa liitoissa ja yhdistyksissä oli 10 000 jäsentä.
Sosialististen ammattiyhdistysten piirissä kypsyi myös itse aate, ja vuoden 1903 Forssan julistuksen myötä työväenliike lähti voimakkaaseen nousuun. Joka sitten pysähtyi Suomen Työväen Vallankumouksen kärsimään tappioon 1918. Tämän jälkeen työväen liikettä ei nimensä mukaisesti ollut kuin vasta 1945 kun Suomi kärsi yhdessä fasistisen Saksan kanssa murskaavan tappion toisessa maailmansodassa.
Tämän jälkeen alkoikin hyvä kehitys Suomessa ja työväenliike nousi oikeastaan Forssan julistuksen tasolle ja jatkamaan sitä linjaa mikä keskeytyi 1918. Mutta sitä kesti 18.8.1949 asti kun Kemissä silloinen Kemi yhtiö aikoi alentaa palkkoja 20-40 prosenttia. Kemissä oli tuolloin lakko palkan alennuksia vastaan ja siinä poliisit ampuivat kaksi tehtaan työläistä. Silloin olivat kapitalistit ajautuneet taantumaan, jota kutsuttiin talouspulaksi. Tästä Kemin tapahtumasta lähti liikkeelle ay-liikkeen yhdentäminen valtakoneistoon ja Tupot olivat siinä yksi elementti irrottaa ay-toiminta työpaikojen työläisten vaikutuksesta.
Mitä on muuttunut vai onko mitään 60 vuodessa? Myös tänään ovat kapitalistit todella pahassa talouskriisissä. Suuryritysten johtajat vaativat nytkin palkkojen alentamista.
Ollaan tosi eriskummallisessa tilanteessa kun kapitalistit irtisanovat jatkuvana virtana ihmisiä työtehtävistään ja ay-liike seuraa vierestä. Kyllä nyt ovat pahasti hukassa ne perustehtävät mille työväen ay-liike kasvoi, kehittyi taistelussa oikeuksistaan ja elämästään.
Mikä valtava organisaatio ja kattava on suomalainen ay-liike. Onko missään päin maapalloa näin hyvä organisaatio kuin Suomessa työväenliikkeellä? Mutta se on nyt kuten aikoinaan porvarillinen ay-liike wrightiläinen ja työantajien tahtoa myötäilevä.
Ei ole ollenkaan ihme, että työtätekevä kansa hakee apua Timo Soinin liikkeestä. Mutta siitä liikkeestä ei ole apua taistelussa kapitalismia vastaan, koska Soinin liike on osa sitä.
Nyt on vasemmistolaisen työväenliikkeen otettava se tehtävä mitä irtisanotut ja lomautetut siltä odottavat. Ongelma on siinä, että näillä ay-organisaatioilla on aivan liianvähän yhteistä toimintaa työpaikkojen työläisten kanssa. Nykyään ja jo vuosia on ay-toiminta painottunut liikaa erilaiseen huvitteluun ja laivaristeilyihin. Onkin todella viimeiset hetket aloittaa uudelleen suoratyöpaikoille suuntautuva ay-toiminta. Tähän toimintaa voidaan sitten käyttää tätä ay-liikkeen palkallista henkilökuntaa ja organisaatiota.
tiistai 13. tammikuuta 2009
Pohjalainen otti osaa pakolaisasiaan
Maanantaina 12.1 ilmestyneessä kokoomuksen Pohjalainen lehden pääkirjoituksessa tukea avoimeen pakolaiskeskusteluun. Otsikolla ongelmistakin on keskusteltava.
Pohjalainen toteaa Somalimiesten karkotuksesta, että sen hyväksyy valtaosa suomalaisista. Lisää vielä, että oikeus on harkinnut asian kuten pitää ja karkotus on oikea toteaa lehti.
Pohjalaista ärsyttää lisä mahdollisuuden antaminen Somalimiehille Suomeen jäämiselle.
Edelleen lehti toteaa, että maahanmuuttopolitiikasta on tullut rikollisuuden torjuntaa, jota pitää voida käyttää.
Pohjalainen korostaa pääkirjoituksen lopussa ja pitää tärkeänä, että maahanmuutto-ongelmista kerrotaan. Mutta toteaa myös, että vaarana on yksittäisten tapausten vyöryminen kaikkien maahanmuuttajien harteille.
Siltä se ikävä vain nyt näyttää Vaasalaisessa info.fi blogissa,jossa käydään selvää varjonyrkkeilyä pakolaisia vastaan.
Toisaalta kun elämme talousjärjestelmän syvässä kriisissä haetaan tietenkin näihin ongelmiin syyllisiä, kuten 1930 luvulla kommunisteista ja juutalaisista.
Saksan suuriraha tuki juuri tästä näkökulmasta natseja ja nosti taloudellisella tuellaan Hitlerin johtamat natsit valtaan. Natsit järjestivätkin ilmaista työvoimaa keskitysleideiltään Saksalaiselle teollisuudelle.
Olisi aika ottaa Vaasalaisen info.fi blogin pakolaiskeskusteluun ihmismäinen suunta. Ei sillä ole mitään merkitystä minkävärinen ihminen on ihonväriltään tai minkä maan kansalainen. Kaikilla meillä on tämä yksi yhteinen maapallo. Kaikilla meillä ihmisillä ovat samat elämisen tarpeet ja yksi lyhyt elämä.
Nyt olisi saatava tietynlainen ihmisviha loppumaan ja sille myönteinen sisältö. Ajatelkaapa nyt tuota Israelin valtion nykyistä politiikkaa ja sitä ihmisvihaa mikä tuolla alueella on jatkunut kohta 60 vuotta.
Pohjalainen toteaa Somalimiesten karkotuksesta, että sen hyväksyy valtaosa suomalaisista. Lisää vielä, että oikeus on harkinnut asian kuten pitää ja karkotus on oikea toteaa lehti.
Pohjalaista ärsyttää lisä mahdollisuuden antaminen Somalimiehille Suomeen jäämiselle.
Edelleen lehti toteaa, että maahanmuuttopolitiikasta on tullut rikollisuuden torjuntaa, jota pitää voida käyttää.
Pohjalainen korostaa pääkirjoituksen lopussa ja pitää tärkeänä, että maahanmuutto-ongelmista kerrotaan. Mutta toteaa myös, että vaarana on yksittäisten tapausten vyöryminen kaikkien maahanmuuttajien harteille.
Siltä se ikävä vain nyt näyttää Vaasalaisessa info.fi blogissa,jossa käydään selvää varjonyrkkeilyä pakolaisia vastaan.
Toisaalta kun elämme talousjärjestelmän syvässä kriisissä haetaan tietenkin näihin ongelmiin syyllisiä, kuten 1930 luvulla kommunisteista ja juutalaisista.
Saksan suuriraha tuki juuri tästä näkökulmasta natseja ja nosti taloudellisella tuellaan Hitlerin johtamat natsit valtaan. Natsit järjestivätkin ilmaista työvoimaa keskitysleideiltään Saksalaiselle teollisuudelle.
Olisi aika ottaa Vaasalaisen info.fi blogin pakolaiskeskusteluun ihmismäinen suunta. Ei sillä ole mitään merkitystä minkävärinen ihminen on ihonväriltään tai minkä maan kansalainen. Kaikilla meillä on tämä yksi yhteinen maapallo. Kaikilla meillä ihmisillä ovat samat elämisen tarpeet ja yksi lyhyt elämä.
Nyt olisi saatava tietynlainen ihmisviha loppumaan ja sille myönteinen sisältö. Ajatelkaapa nyt tuota Israelin valtion nykyistä politiikkaa ja sitä ihmisvihaa mikä tuolla alueella on jatkunut kohta 60 vuotta.
lauantai 10. tammikuuta 2009
Menneestä on otettava opiksi
Jutta Urpilaisen SDP:n tilasta on jopa kokoomuksen Vaasalainen Pohjalainen lehti huolissaan! Onhan nykyjohtoinen SDP ollut pitkään hallituksessa tekemässä kokoomuslaista politiikkaa!
Urpilainen linjasi puolueensa keskustaan eli oikeistolaisten joukkoon. Vaikeaa on tästä näkökulmasta ajaa työttömien ja työttömyyden uhanalaisten asiaa.
Toisaalta SDP:n tilanne kuvaa sitä, kuinka vahvasti on puolue sidoksissa kapitalistiseen valtaeliittiin. Puolue-eliitin sidos SDP:n jäsenistöön on jo ajat sitten katkennut.
Sosiaalidemokratia yrittää peitellä mukautumistaan uusliberalismiin ja muuntumistaan imperialismin tukipylvääksi. Se tavoittele myöhäistä paluuta keynesiläiseen sääntelyyn, jolla ei kuitenkaan kajota vallan ja omistuksen luokkaluonteeseen ja jolla nimenomaan pyritään torjumaan vallankumouksellisten vaihtoehtojen voimistumista työntekijöiden ja kansojen hyväksi.
SDP, jopa esitti menneellä viikolla pääomalle palkkatukea verovaroista. Samoin SDP:ssä on sairaanloinen kaipuu tupopöytiin. Juuri Tupojen kautta kehittyi nykyinen elitistinen ay-liike, joka johti jäsenistön syrjäytymiseen ay-liikkeen tavoiteasettelussa ja päätöksenteossa.
Pohjalaisessa SAK:n johtaja Lauri Lyly antaisi ammattiosastoille lisää "kunniaa", kun sen ovat vieneet luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut. Mutta ay-liikkeen jäsenistä työläisistä hän ei puhunut mitään. Tämäkin kuvastaa SAK:n johtoroikan vieraantumista ay-liikkeen ruohonjuuritasosta. Lylystä ollaan tekemässä Lauri Ihalaiselle seuraajaa. Lyly on kuin tehty nykyiselle SAK:lle, mutta ei tietenkään jäsenvaltaiselle ay-liikkeelle.
Vaihtoehto löytyy nykymenolle vasemmalta
Uusliberalismin vararikko ei ole ainoastaan kapitalismin nykyisen johtotavan, vaan myös itse kapitalismin vararikko. Meidän pitää luottaa vasemmistolaisen työväenliikkeen ideoiden paremmuuteen. Keinot kansojen ja työläisten vapauden tavoitteluun on löydettävissä ainoastaan suurpääoman ja imperialististen liittoumien vallan katkaisemisella.
Vasemmistolaisen paikallispolitiikan uusi nousu on aluilla Tampereella, jossa aletaan tekemään koko vasemmiston yhteistä vasemmistolaista politiikkaa ja siellä kokoomus on toisella puolella barrikadia, kuten pitääkin olla. Tulonjakopolitiikkaan, joka alkoi 1968 vaikutti ratkaisevasti koko vasemmistolaisen politiikan aktiivinen toiminta. Työnantajien voimakas pelkotila vasemmistolaista työväenliikettä kohti oli myös yksi vaikuttava tekijä. Myös Neuvostoliiton ja sosialismin vaikutus ulkoisena tekijänä oli suuri. Kun Neuvostoliitto kaatui se näkyi heti pääoman asemien vahvistumisena ja uusliberalismin esiin työntymisenä myös Suomessa.
Mutta pääoma oli huolissaan erityisesti tietoisesta ay-liikkeestä, joka käytti joukkovoimaa.
Kemin tapahtumat olivat taustalla, sille että sopimustoiminta on vietävä etäämmälle työpaikoista. Ja sitä varten luotiin tupo, jolla sidottiin vasemmistolaisen työväenliikkeen kädet aktiiviselta etujenajamiselta.Tupojen aikaan ammattiosastot ja koko ruohonjuuritason ay-liike sopeutettiin ylätason ratkaisuihin ja vain muutamia jäsenäänestyksiä järjestettiin. Työrauhan ylläpitämisestä tuli SAK-laiselle ay-liikkeelle pääasiallinen tehtävä, johon SAK ja liitot itse olivat sitoutuneet sopimuksien kautta. Tästä porvariston orjasuhteesta on vasemmiston aika irtaantua.
Urpilainen linjasi puolueensa keskustaan eli oikeistolaisten joukkoon. Vaikeaa on tästä näkökulmasta ajaa työttömien ja työttömyyden uhanalaisten asiaa.
Toisaalta SDP:n tilanne kuvaa sitä, kuinka vahvasti on puolue sidoksissa kapitalistiseen valtaeliittiin. Puolue-eliitin sidos SDP:n jäsenistöön on jo ajat sitten katkennut.
Sosiaalidemokratia yrittää peitellä mukautumistaan uusliberalismiin ja muuntumistaan imperialismin tukipylvääksi. Se tavoittele myöhäistä paluuta keynesiläiseen sääntelyyn, jolla ei kuitenkaan kajota vallan ja omistuksen luokkaluonteeseen ja jolla nimenomaan pyritään torjumaan vallankumouksellisten vaihtoehtojen voimistumista työntekijöiden ja kansojen hyväksi.
SDP, jopa esitti menneellä viikolla pääomalle palkkatukea verovaroista. Samoin SDP:ssä on sairaanloinen kaipuu tupopöytiin. Juuri Tupojen kautta kehittyi nykyinen elitistinen ay-liike, joka johti jäsenistön syrjäytymiseen ay-liikkeen tavoiteasettelussa ja päätöksenteossa.
Pohjalaisessa SAK:n johtaja Lauri Lyly antaisi ammattiosastoille lisää "kunniaa", kun sen ovat vieneet luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut. Mutta ay-liikkeen jäsenistä työläisistä hän ei puhunut mitään. Tämäkin kuvastaa SAK:n johtoroikan vieraantumista ay-liikkeen ruohonjuuritasosta. Lylystä ollaan tekemässä Lauri Ihalaiselle seuraajaa. Lyly on kuin tehty nykyiselle SAK:lle, mutta ei tietenkään jäsenvaltaiselle ay-liikkeelle.
Vaihtoehto löytyy nykymenolle vasemmalta
Uusliberalismin vararikko ei ole ainoastaan kapitalismin nykyisen johtotavan, vaan myös itse kapitalismin vararikko. Meidän pitää luottaa vasemmistolaisen työväenliikkeen ideoiden paremmuuteen. Keinot kansojen ja työläisten vapauden tavoitteluun on löydettävissä ainoastaan suurpääoman ja imperialististen liittoumien vallan katkaisemisella.
Vasemmistolaisen paikallispolitiikan uusi nousu on aluilla Tampereella, jossa aletaan tekemään koko vasemmiston yhteistä vasemmistolaista politiikkaa ja siellä kokoomus on toisella puolella barrikadia, kuten pitääkin olla. Tulonjakopolitiikkaan, joka alkoi 1968 vaikutti ratkaisevasti koko vasemmistolaisen politiikan aktiivinen toiminta. Työnantajien voimakas pelkotila vasemmistolaista työväenliikettä kohti oli myös yksi vaikuttava tekijä. Myös Neuvostoliiton ja sosialismin vaikutus ulkoisena tekijänä oli suuri. Kun Neuvostoliitto kaatui se näkyi heti pääoman asemien vahvistumisena ja uusliberalismin esiin työntymisenä myös Suomessa.
Mutta pääoma oli huolissaan erityisesti tietoisesta ay-liikkeestä, joka käytti joukkovoimaa.
Kemin tapahtumat olivat taustalla, sille että sopimustoiminta on vietävä etäämmälle työpaikoista. Ja sitä varten luotiin tupo, jolla sidottiin vasemmistolaisen työväenliikkeen kädet aktiiviselta etujenajamiselta.Tupojen aikaan ammattiosastot ja koko ruohonjuuritason ay-liike sopeutettiin ylätason ratkaisuihin ja vain muutamia jäsenäänestyksiä järjestettiin. Työrauhan ylläpitämisestä tuli SAK-laiselle ay-liikkeelle pääasiallinen tehtävä, johon SAK ja liitot itse olivat sitoutuneet sopimuksien kautta. Tästä porvariston orjasuhteesta on vasemmiston aika irtaantua.
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Vaasaan ja Tampereelle kokoomusjohtoinen liittoutuma
Näin siinä sitten lopulta kävi, että SDP ei löytänyt paikkaansa vasemmalta, vaan meni itsekkäästi oikeistonhelmaan. Oikeistopuolueet (kokoomus, RKP, kristilliset, keskusta ja SDP) muodostavat kolmenkymmenen yhdeksän valtuutetun ryhmän Vaasan valtuustoon neljäksi vuodeksi.
Ryhmä 12 (Vasemmistoliitto, vihreät, provaasa ja perussuomalaiset) muodostavat kahdentoista valtuutetun ryhmän, vastavoimaksi kokoomusjohtoiselle ryhmälle.
Kokoomusvetoinen ryhmä on tehnyt myös yhteisiä poliittisia tavoitteita nelivuotiskaudelle.
Yksi tavoite on vetää myös ryhmä 12 mukaan oikeistolaiseen politiikkaan, johon liittyy toinen tavoite saada asiat menemään läpi valtuustonkokouksissa vähin puhein.
Tampereella on muodostumassa XL-ryhmä (kokoomus, RKP, keskusta, vihreät, kristillisdemokraatit ja sitoutumattomat). Vasemmistoliitto oli alussa menossa tähän ryhmään, mutta kokouksessaan ryhmä irtautui äänin 5-3. Vasemmistoliitolla on nyt Tampereella aitoa halua
vasemmistoyhteistyöhön.
Vasemmistovetoiseen ryhmään tulisivat (SDP, Vasemmistoliitto, SKP ja perussuomalaiset).
Perusuomalaisten ryhmässä on 2000 ääntä saanut Koukkuniemen sairaalan oloista kantelun tehnyt sairaanhoitaja Laila Koskela.
Surullista oli se, että Tampereella vihreät toisin kuin Vaasassa menivät kokoomusvetoiseen ryhmään.
Kokoomus jyrää nyt värittömällä, virkamiesmäisellä ja taloudellista johtamista korostavalla bisnes linjallaan kuntapolitiikassa. Tähän liittyen on tärkeää, että kunnalliset asiat politisoidaan ja tuodaan kunnanasukkaiden näkökulma esiin.
Vasemmisto liittoutuma on nyt kunnanasukkaiden etujen vartijana erityisen vaativassa asemassa. Jatkuuko säästö ja leikkauspolitiikkaa edelleen seuraavat neljä vuotta? Jatkuuko kunnallisten palveluiden kaupallistaminen, yksityistäminen ja bisnesmäinen kunnanjohtaminen edelleen.
Tampere on nousemassa esimerkiksi koko vasemmistolle ja heidän liittolaisilleen.
Ryhmä 12 (Vasemmistoliitto, vihreät, provaasa ja perussuomalaiset) muodostavat kahdentoista valtuutetun ryhmän, vastavoimaksi kokoomusjohtoiselle ryhmälle.
Kokoomusvetoinen ryhmä on tehnyt myös yhteisiä poliittisia tavoitteita nelivuotiskaudelle.
Yksi tavoite on vetää myös ryhmä 12 mukaan oikeistolaiseen politiikkaan, johon liittyy toinen tavoite saada asiat menemään läpi valtuustonkokouksissa vähin puhein.
Tampereella on muodostumassa XL-ryhmä (kokoomus, RKP, keskusta, vihreät, kristillisdemokraatit ja sitoutumattomat). Vasemmistoliitto oli alussa menossa tähän ryhmään, mutta kokouksessaan ryhmä irtautui äänin 5-3. Vasemmistoliitolla on nyt Tampereella aitoa halua
vasemmistoyhteistyöhön.
Vasemmistovetoiseen ryhmään tulisivat (SDP, Vasemmistoliitto, SKP ja perussuomalaiset).
Perusuomalaisten ryhmässä on 2000 ääntä saanut Koukkuniemen sairaalan oloista kantelun tehnyt sairaanhoitaja Laila Koskela.
Surullista oli se, että Tampereella vihreät toisin kuin Vaasassa menivät kokoomusvetoiseen ryhmään.
Kokoomus jyrää nyt värittömällä, virkamiesmäisellä ja taloudellista johtamista korostavalla bisnes linjallaan kuntapolitiikassa. Tähän liittyen on tärkeää, että kunnalliset asiat politisoidaan ja tuodaan kunnanasukkaiden näkökulma esiin.
Vasemmisto liittoutuma on nyt kunnanasukkaiden etujen vartijana erityisen vaativassa asemassa. Jatkuuko säästö ja leikkauspolitiikkaa edelleen seuraavat neljä vuotta? Jatkuuko kunnallisten palveluiden kaupallistaminen, yksityistäminen ja bisnesmäinen kunnanjohtaminen edelleen.
Tampere on nousemassa esimerkiksi koko vasemmistolle ja heidän liittolaisilleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)