Vaasassa jatkuu oikeistolainen hallinnon uudistaminen

Kun pohditaan kaupunginjohtamista on tärkeintä valtuuston ja luottamushenkilöidenvalta, kasvaako se vai pieneneekö? Toisaalta se tärkein, että mikä on vallankosketuspinta kuntalaisiin, onko se vain vaalit?

Kaupunginjohtaja Markku Lumio (kok) ajaa bisnesmaailman mallia siis yritysjohtaminen Vaasan kaupunginjohtamiseen. Se  tarkoittaa, että luottamushenkilöiden määrä ja vaikuttaminen päätöksientekoon kaventuu. Lumiosta tulee entistäkin enemmän toimitusjohtaja, jolla on operatiivinen valta ja kaupunginhallitus on sitten yksityisen yrityksen kaltainen salaseura. Myös epäpoliittisuus tulee lisääntymään, se on osa bisnesjohtamista, joka korostaa asiantuntijuutta.

Valtuusto ja muut luottamushenkilöt ova sitten lähinnä kuunteluoppilaita, kun on menty tarpeeksi pitkälle oikeistolaisessa ”uudistuspolitiikassa”.

Edustuksellisen demokratian osalta nykyinen linja, jos se saa jatkua, tulee vähentämään sen uskottavuutta ja asukkaat äänestävät jaloillaan.

Toisaalta mitkä ovat sitten vaihtoehdot nykyiselle bisnesjohtamiselle? Vaasa ei ole ainoa kunta missä tätä samaa hallinnonuudistamista tapahtuu (leikkaamista, säästämistä, kaupallistamista, yksityistämistä mm.). Kunnisssa valtaa siis keskitetään, kuten kasvottomassa bisnesmaailmassa.

Nyt talousohjaa (raha) kunnantoimintaa ei kunnan asukkaat ja tämä linja siis edellyttää kunnanasukkaiden vaikuttamisen kaventamista, että ikävät asiat menisivät kivuttomasti.

Vaihtoehtoja löytyy päinvastaisesta suunnasta, edustuksellisen demokratian viemisestä lähelle kunnanasukkaita, lähipalvelujen laajentamisesta, saatavuuden ja laadunosalta.
Asukkaiden palveluja laajennetaan ja kehitettään asukkaita varten ja näin talous käännetään palvelemaan kuntalaisia.

Perussuomalainen Saarakkala kirjoitti populismista

Kuten hän jo kirjoituksen alussa Pohjalaisessa 23.5 mainitseekin kulttuurin, minkä uusoikeisto on nyt ottanut kyyttipojaksi populismissaan. Populismi ei perustu luokkanäkökulmaan, vaan se on puhtaasti tunnepohjainen aate ja siinä mielessä turmiollinen malli demokratiaksi.

Populistinen demokratia se vasta kummajainen on ja kai se perustuu siihen kuka kovite huutaa! Tästä käy hyvin malliksi Veikko Vennamo ja jälkeläiset. Vennamo vihasi yli kaiken keskustaa ja Kekkosta, mutta myös vasemmisto sai hänen vihan ja erityisesti kommunistit.

Populismi on mitä kansainvälisin ilmiö, jota nämä nykyiset uusfasistit tulkitsevat juuri ovelasti jokaisen maan kulttuurin kautta. Sitäkautta peittävät todelliset aikeensa.

Saarakkala jopa esittää, että populismi ei ole vaarallinen ilmiö politiikassa. Se on todella vaarallinen ilmiö, josta esimerkinä on nimenomaan natsivalta Saksassa ja osaksi jopa suomessa 1930-1945. Saarakkala ottaa populismin vastakohdaksi elitismin. Mikä kuvaakin hyvin tätä ihmisvihaan perustuvaa äärioikeistolaistaliikettä.

Tässä ajassa on vaarallisen paljon vastaavaa, kuin oli kapitalismin talouskriisissä 1930-luvulla.

Rahapääomalla on nyt globaalivalta, mitä sillä ei tuolloin vielä ollut niin laajassa mielessä, kuin nyt 2000 luvulla. Mutta se ero on, että tuolloin rahapääomasta tehtiin "syyllinen" kapitalismin kriisiin erityisesti Saksassa, jossa natsit nostivat juutalaiset sitä kautta vihankohteeksi. Juutalaiset kun omistivat pankkeja, kauppoja ja käyttivät rahanvaltaa.
Näin saatiin sitten koko Saksan kansa tukemaan natsivaltaa mikä oli populismia mitä suurimmassa määrin.
Toisaalta natsit nauttivat Saksalaisen teollisuuspääoman tukea. Natsit sitten järjestivätkin ilmaista orjatyövoimaa ympäri eurooppaa työntekijöiksi hikipajoihin.

Toinen vihan kohde oli kommunistit ja koko vasemmistolainen työväenliike. Myös uusoikeiston vihankohde on nykyään kommunistit, ay-liike ja radikaalinen poliittinen vasemmisto.
Ammatiliitoja vastaan käydään kovaa hajotustaistelua sopimustoiminnan osalta.

Onkin todella hyvä miettiä sitä tilannetta mikä oli Suomessakin 1945 jälkeen, jolloin kansan syvätahto oli, että ei koskaan saa päästää vastaavaa ihmisvihaa valloilleen maailmassa.

Rikkaat rakentavat tavaratalojaan tämän ajan kirkkoja

Kuluttaminen on tässä yhteiskunnassa tärkein asia, kun mitataan ihmisarvoa. Tämä puoli ihmiselämää näkyy, kun vilkaiseen Vaasalaista kokoomuksen äänitorvea Pohjalaista. Etusivun uutinen Liisanlehtoon rakennetaa kaksi ostosparatiisia lisää, joka on yksi alue Vaasassa.

Samaan aikaan julkinensektori painii resussipulassa peruspalvelujen tuottamisen osalta. Mutta toisalta yksityinen pääoma on myös tullut samalle tuotannolle ja muuttamassa palvelutkin tavaroiksi, joita ostetaan kuten muutakin tavaraa rahalla.

Todellinen ihmiselämä on paljon arvokkaanpaa kuin elää päivästä toiseen ihailemalla ja ostelemalla erilaisia tavaroita.

Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi.
Myös Suomessa sitä vietetään.
Jälleen kaunis mitään sanomaton hanke, jonka tarkoitusperiävoidaan ihmetellä.
Äänellä ei ole merkitystä, jos ei ole korvia jotka kuulevat,
Puheenvuoroilla ei ole tarkoitusta, kun lupaukset ovat tyhjiä ja niitä ei ole toteuteta.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus ei ole vastoin lupauksiaan tähänkään mennessä toiminut köyhyyden, syrjäytymisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden poistamiseksi, päin vastoin on toiminnallaan syrjäyttänyt yhä enemmän kansalaisia yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle.

Tässä tulee mieleen ne herrojen ja rouvien Rotariyhdistykset, jotka aikoinaan maaseudulla antoivat almujaan, kun päivittäiseltä riistopolitiikaltaan ehtivät silloisille köyhille.

Tässä yhteiskunnassa köyhiin suhtautuminen ei juurikaan ole muuttunut, vain puitteet ovat toisen näköiset kuin 1950 luvulla.

On aika ay-liikkeen kokonaisvaltaiseen edunvalvontaan

Tänään suurenrahan Pohjalainen pääkirjoituksessa kaatoi laidallisen roskaa ay-liikeen niskaan. Pohjalainen peräänkuulutti jo vanhaa konsensusta pitämään huolen työrauhasta.
Mutta toisaalta Pohjalainen ei pidä lakkoja mitenkään dramaattisena uhkana pääoman eduille ja riistopolitiikan jatkamiselle. Eikä se myöskään pitänyt Torstain työnseisusta spontaanina mielenilmauksena, kun vain 2000 ahtaaja marssi satamista. Eli suuriraha on nyt voimansa tunnossa, kun ay-liikkeen johtoeliitti seuraa sivusta ja solidaarisuus on hukassa eri liittojen välillä.
Pohjalainen vaatikin kovempia lakkosakkoja ja pakkosovittelua.
Samoin lehti leimaa AKT:n ay-toiminnan lakkoänkyröiniksi.

Jopa rikkuritoimintaa tuetaan avoimesti

Ahtaajien lakon murtamisessa käytetyt keinot aina Facebookin "kansalaisaktivismista" iltalehdistömme otsikointeihin asti ovat olleet kuin pimeiden aikojen pamfleteista. Näiden toteuttamiseen ovat sulassa sovussa osallistuneet niin työnantajapuoli, media, hallitus kuin äärioikeistolainen virtuaaliyhteisökin.
Tänään lakko-oikeutta ei ole vastassa ainoastaan työnantaja vaan maamme hallitus ja parhaat mahdolliset PR-asiantuntijat mitä rahalla saa.
Tavallisen kansalaisen olisi syytä huolestua oikeuksistaan niin kauan kun niistä on vielä oikeus olla huolestua.
Mutta erityisen huolissa tulee olla koko vasemmistolaisen ay-liikkeen. Nyt suuriraha on tullut sille aluelle, josta se on kerta kaikkiaan ajettava ulos.

Tämä on nyt hyvä pitää mielessä 2010

Sen jälkeen, kun Jumala oli tehnyt kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja vampyyrin, hänellä oli jotain kauheaa ainetta jäljellä, mistä hän teki rikkurin.

Rikkuri on kaksijalkainen eläin, jolla on korkkiruuvisielu, vesiaivot, selkäranka yhdistelmä hyytelöä ja limaa. Siellä, missä muilla on sydän, hän kantaa sisällään mätien periaatteiden kasvainta.

Kun rikkuri kulkee katua pitkin, ihmiset kääntävät selkänsä ja enkelit nyyhkyttävät taivaassa, ja piru sulkee helvetin portit pitääkseen hänet ulkopuolella.

Eesau oli petturi perheelleen, Juudas oli petturi Jumalaansa kohtaan, Benedict Arnold oli petturi maataan kohtaan. Rikkuri pettää perheensä, jumalansa, maansa ja luokkansa.

-Jack London, 1876

SuurVaasaa luodaan kuin aikoinaan SuurSuomea

Kokoomuksen Pohjalainen haki 27.3 ”Vaasan” RKP:lle kansanedustaja ehdokasta. Muutama päivää aikaisemmin lehti haki Vaasalaisille kokkoomuslaista kansanedustajaa.

Lehden etusivulla oli muutakin Vaasalaisuutta korostavaa. Kuten, että Vaasalla on sukanvarressa  22 miljoonaa euroa, samaan aikaan kun sosiaali- ja terveystoimi odottaa lisäresursseja ja koulut korjausrahaa homerakennuksien korjaukseen.
Tässä ei sinänsä ole mitään uutta nykyiseen kuntien bisnesjohtamiseen. Kuntasektorilla tehdään voittoa lamankin aikaan kuten yksityinen pääomakin, joka jakaa muhkeita osingoja osakkaille. Kuntasektorilla vain sillä erotuksella, että kunnanasukkaat ei voittoja saa, vaan ne pannaan sukanvarteen.

Voitot ja säästöt syntyvät työntekijöiden vähentämisen ja hiostuksen kautta, niin kunta kuin yksityisellä sektorilla.
 
Kolmantena uutisoitiin näyttävästi Limppu, Vaasan uusi vientituote, vaikkin se on Maalahden Limpu Oy:n tuote. Näin siis vääristellään asioita ja luodaan kansalliskiihkoa kuten 1930 luvulla.

Oikeiston pääpuolueella Kokoomuksella on todella nyt täysi höyry päällä ja se käy taistelua sieluista ihan tosissaan omistamassaan mediassa.

Oikeistolaiset yrittävät päästä irti sotasyyllisyydestä

Oikeisto on unohtanut menneet syntinsä, suur-suomi haaveensa ja sotansa.
Suomalaisen oikeiston terrori alkoi 1918 jälkeen ja jatkui aina vuoteen 1945 asti, jolloin sen oli pakko tunnustaa koko kansa.
Vankiloista vapautui mielipiteiden johdosta vangittuina olevia vasemmistolaisia 1945 ja samoin kaikki kommunistit saivat täydet toimintaoikeudet.

Historiaa tulkitaan aina sen hetkisten poliittisten voimasuhteiden mukaan. Tähän myös liittyy näiden sotasyyllisten tai paremminkin rikollisten puhdistaminen.

Myös fasistisluonteisten suojeluskuntien ja lottajärjestöjen pesu siitä roolista mikä niillä oli ennen sotia yritetään peittää. Ne olivat puhtaasti militaristisia apujärjestöjä porvareilla.

Nyt on siis menossa oikeistolainen suomen historian uustulkinta.
Oikeastaan sotasyyllinen on koko silloinen valtaeliitti, koska militaristinen terrori oli maassa koko yhteiskunnan kattavaa ja rakenteellista.

Ei luokkataistelua, vaan erilaista riitelyä yksilötasolla

Professori Kari Uusikylällä oli riidan aiheita lukijoille Pohjalaisen kolumnissaan ja aiheina Niinistö, Seinäjoki ja golbalisaatio.

Uusikylälle näyttää olevan ”riitelyä” erilaiset mielipiteet ja kansalaisten totuuden etsiminen. Haikaileeko hän konsenssus aikaa ja samanmielisten porukkaa? Se oli sitä aikaa, kun vain yhteistyökykyiset pääsivät valtaeliitin seuraan ja päättämään maan asioista.

Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että kansalaiset ovat kokonaan jättäytyneet edustuksellisesta demokratiasta sivuun. Politiikasta on tullut yksilöiden välistä riitelyä ja omaneduntavoittelua.

Ei siis mitään vakavaa taloudessa, vaan pelkkää yksilötason riitelyä! Taitaa Uusikylä olla oikeassa!