Yhteisöllisyys on lääkejohtajavaltaisuuteen

Perjantaina 14.9 Pohjalaisessa oli erään Vaasalaisen vaikuttajan puheenvuoro, jonka otsikko jo kertoi kaiken ”Vaasa minun kotini”.

Vain todella itsekäs ja omahyväinen henkilö näkee yhteiskunnalliset asiat noin kapeasta näkökulmasta.

Esimerkiksi mistä mahtaa johtua ihmisten ja oikeastaan koko tämän hetken yhteiskunnassa valitseva näköalattomuus ja ”valitusvimma”, joka on yksityisten ihmisten ja erilaisten yhdenasian liikkeiden toivotonta huutoa nykymenoa vastaan.

Tämän ajan yleinen ja iso puute on, että ei ole sellaista suurta liikettä, aatetta, ideologiaa, joka veisi yhteiskunnallisia peruspalveluja, laatua ja saatavuutta eteenpäin. Vielä kun asioitamme hoitavat sellaiset henkilöt, josta hyvin kuvaava oli Vaasalaisen vaikuttajan omahyväinen ajattelu, joka on hyvin yleistä valtaeliitillä.

Politiikka on kokoajan henkilöllistynyt ja se syö vasemmistolaiselta joukkoliikkeeltä pohjaa pois.

Porvaripuolueet ovat aina olleet vain henkilöitä ja koko oikeistolainen ajattelukin lähtee siitä.

Nykyisenkin uusliberalismin ajatus on, että jokainen on oman onnensa seppä!

Vaasalaisen vaikuttajan pitäisi mennä tutustumaan niiden ihmisten elämään, jotka elävät työttömänä, köyhyydessä tai vakavan sairauden murtamina. Tai sitten niiden ihmisten elämään, jotka jonottavat pääsyä sosiaalitoimistoon, terveysasemille. Vaasakin on huolestuttavalla tavalla jakautumassa hyvin pärjääviin ja huonosti pärjääviin kansalaisiin.

Siitä olen samaa mieltä, että organisaatio on hyvä Vaasan kaupungissa, eikä sitä tarvitse yhdistää Mustasaareen. Mutta se ei riitä, jos poliittisella puolella ei ole antaa eväitä virkakoneistolle.

Niin sanotusti demokratiasta puuttuu kansanhenki!

Äänestäjien tahdon mukainen demokratia ei nyt toimi. Vaasakin jakautuu niihin, jotka elävät omalla työllä ja niihin jotka elävät toisentyöllä, omistavat valtavia pääomia ja tuotantolaitoksia.

Löytyykö Vaasan valtuustosta jakoa oikeistoon ja vasemmistoon käytännön politiikan tasolla?

Samaa säästö- ja leikkauspolitiikkaa ovat ajaneet jo vuosia, koko valtuusto.

Me elämme edelleen kapitalismissa, jossa rahavallalla on vahva ote ja vahvistunut politiikassa. Johtuen siitä, että työväenliikekin on järjestötasolla sitä tukemassa.

Ei löydy äänestäjien tahdon ja hengenmukaista demokratiaa Vaasastakaan. Rahavalta on piskuinen osa äänestäjäkuntaa. Niitä Vaasalaisia on paljon, jotka eivät omista muuta kuin oman ruumiinsa. Kuuluuko heidän tahto nyt valtuustossa?

Tätä kuvaamani tilaa vasten pitää ajatella tyytymättömyyttä ja turhautumista, sillä on yhteiskunnallinen pohja.

Kansandemokratia vie pois johtajavaltaisuudesta

Tämä kehitys jatkuu edelleen VL:n osalta, kauhea tarve olla yhteistyökykyinen, että pääsee maan hallitukseen. Johtajavaltaisuus on syönyt vasemmistolaiselta liikkeeltä työväenhengen ja liike on kasvanut erilleen työläisistä.

Puolueet toimivat samankaltaisesti vai se onko puolue oppositiossa vai hallituksessa erottaa ja erot näkyvät lähinnä retoriikan osalta. Puolueiden ohjelmat ovat melkein saman sisältöisiä kokoomuksesta vasemmistoliittoon.

Samanlainen tilanne on parlamentarismin osalta myös paikallistasolla kunnanvaltuustoissa.

Äänestäjien kannalta on vaikeaa kun ei ole heidän kannaltaan todellista vaihtoehtoa, joka veisi heidän asiaa muutenkin eteenpäin kuin vain puhumalla ja tekisi esityksiä palveluiden parantamisesta sekä laadun että saatavuuden osalta.

On tietenkin tärkeää, että vasemmistolaisella liikkeellä on päteviä ammattimaisia ja taitoisia johtajia, jotka vievät yhteisöllisesti liikettä kokonaisuutena eteenpäin.

Näin tullaan siihen että äänestämällä on voi ihan todellisesti kansalainen vaikuttaa hyvinvointivaltion ja kunnan asioihin.

Vaasan Seudun Kehitysyhtiön uusi palvelumalli kunnille vieraannuttaa työntekijät itse hyvinvoinnin kohteesta ihmisestä

Uudessa palvelustrategia mallissa tärkein asia on raha ja tiedon tuottaminen peruspalvelujohtajille, managereille ym. johtajille.
Kunnissa palvelutuotantoa ja koko ketjua johtajat seuraisivat tunnuslukujen kautta. Vasta, jos tulee ongelmia, puututaan palvelutuotantoon. Tavoitteena on palveluautomaatio itsepalvelu. Kuntien yhteiset lautakunnat olisivat niin etäällä palvelukohteista, että nämä elimet eivät palvelutuotantoa ja palveluja kykenisi valvomaan.

Mallin on huono ja sopii erityisen huonosti peruspalveluihin, joissa tärkeintä pitäisi olla suoraihmisen työ, ihmisten auttamiseksi ja palvelemiseksi.
Uudessa mallissa todella kaikki palvelut tuotteistetaan. Näin niitä on helppo kilpailuttaa, ulkoistaa ja yksityistää. Ketjupalvelumallissa (Tilaaja-tuottaja -malli) perusidea on juuri siinä, että se tuo markkinaohjauksen ja yksityisten yritysten toimintakulttuurin Vaasan seudun kuntien sisälle. Ns. uuden julkisen johtamisen ydin on juuri tässä. Odotettavissa on lisää tehokkuuspuhetta, kilpailua ja markkinahössötystä.

Kunnissa tulee sama tilanne kuin on yksityisissä yrityksissä, työntekijät, palveluntuottajat vieraannutetaan itse työn, palvelun tuotteesta ja kohteesta ihmisestä. Tähän nimenomaan johtaa tilaaja tuotttajamalli.
Kunnat ja palvelukeskukset toimisivat erillään. Kunnat ostaisivat kaikki palvelut palvelukeskuksilta. Palvelukeskukset voivat ostaa palveluja myös yksityisiltä yrityksiltä, jotka se sitten myisi niitä kuntiin.
Uusi palvelustrategia tarkoittaa, että kunnissa siirrytään kapitalistiseen tavaratuotantoon.

Kokoomuksen ja oikeiston vaalilupaukset petetyn vihertävät

Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen oli Pohjalaisessa vahvasti sitä mieltä, että Suomen on pysyttävä Afganistanissa. Samoin hän arvosteli niitä, jotka jotka eivät ”tykkää” USA:sta.

Varmaankaan ei ole kysymys siitä, tykkääkö USA:sta, vaan USAlaisesta imperialismista, joka nyt riehuu eri puolilla maailmaa. Imperialismi tappaa ihmisiä, tuhoaa luontoa ja ryöstää luonnonvaroja.

Imperialismi kaataa valtioiden hallituksia, asettaa niihin mieleiset johtajat ja ne jotka vastustavat imperialismia ovat terroristeja.

Sisäpolitiikassa Katainen ja kokoomus ovat ottaneet petettyjen lupausten budjettiesityksen, joka suosii rikkaita, viikunalehdeksi ympäristöpolitiikan.

Varmaankin tämä retoriikka on tarkoitettu vihreille, että he pysyisivät hallituksessa, joka vie politiikkaa ympäristöasioissa päinvastaiseen suuntaan. Budjettiesitys tukee energiaa kuluttavaa teollisuutta ja lisäydinvoiman rakentamista, samaan aikaan kun uusiutuvan energian edistämiseen ja luonnonsuojeluun tarkoitettuja määrärahoja, jopa leikataan.

Pohjalaisen päätoimittaja kirjoitteli lehdessään, että ei ole enää yhteiskuntaluokkia eikä luokkataistelua vaan nyt taistellaan siitä , miten kukin vihertää ja maksaa veroja. Taitavaa mielikuva politiikkaa!

Vastavoimaa luonnonvarojen tuhlaukselle

Tänä aikana löytyy tietoa luonnonsaastumisesta, tiedosta ei ole pulaa ja sitä löytyy erityisesti netistä. Mediasta TV, radio ja lehdistö, niistä ei juuri löydä tietoa luonnontilasta, sieltä tulee valtaeliitin sanomaa.

Mutta se isoin ongelma on poliittinen ja ihminen itse!

Tällä hetkellä ei ole sellaista laajaa poliittista liikettä, jolla olisi tietoisuus mitä tehdä? Eikä valmiuksia nostaa pääoman ja kapitalismin vastaista liikettä nousuun. Orastavaa pääoman vastaista liikettäkin löytyy Etelä-Amerikasta, jonne ollaan rakentamassa vastavoimaa kapitalismille.

Jopa vihreäliike on nyt tukemassa nykyistä menoa ja suomessa hallituksessa asti. Vasemmistopuolueet ovat jo vuosikymmeniä olleet tukemassa luonnon kapitalisoimista.

Itämerentilanne ei ole vastakohta sille, että maahamme ollaan rakentamassa lisää ydinvoimaa.
Lisää sähköä tarvitaan jatkuvan kulutuksen kasvun tyydyttämiseen! Samasta syystä on myös itämeri saastunut, kuten maatalouden lannoitteet.

Kaikkein vakavin ja ajankohtaisin asia nyt on imperialismi, joka käy sotaa raaka-aineista, kuljetusreiteistä ja vallasta raaka-aineisiin ympäri maapalloa. Voitontavoittelu on se asia, joka on vääjäämättä tuhoamassa elämän tältä planeetalta.

On todella kiire rakentaa vastavoimaa imperialismille. Todellinen vastavoima voi olla vain vasemmistolainen ja perinteiset punaiset arvot omaava kansanvälinen liike.

Kapitalismin koneet jyräävät omia polkujaan

Suomen ilmastopoliittinen saavutus on se, että nykyään puhutaan jo seitsemännestä ydinvoimalaitoksesta.

Biokaasuun, aurinkokeräimiin, maalämpöön ja tuulivoimaan ohjaavat ratkaisut pidetään jäissä, kunnes ydinvoimapäätökset saadaan tehtyä.

Tämän jälkeen ilmeisesti huomataan, että luomuenergiassakaan ei ole mitään järkeä.

Kuka vielä uskoo, että kapitalismia voi ohjata sen omalla toiminnalla markkinoita muokaten parempaan suuntaan?

Kansalaisaktivistit yrittävät muuttaa isoja puolueita ”paremmiksi”sisältä käsin ja vihreät istuvat oikeistohallituksessa, koska uskovat että vastaukset eivät löydy vasemmisto-oikeistoakselilta.

Maltillisten muutosten vaatiminen ei ole muuta kuin sanahelinää.

Pelkkiin kulutustekoihin supistunut kansalainen on jakomielinen tekele.

Vihreiden ja anarkistien puolueettomuus on virheellistä siksi, että kierrettäessä vasemmisto sivuutetaan myös kysymys pääomasta ja kapitalismista.

Globalisaatio kun ei todellakaan tarkoita muuta kuin maapallolla yhä hurjemmin riehuvaa kapitalismia. Nykyisen rahakapitalismin päätäntämekanismeille uhrataan koko ajan suurempi osa sekä kansantaloudesta että demokratiasta.

Globalisaatiota kritisoiva liike ja kansainvälinen pääoma on ottanut ”yhteen” mielenosoituksissa. Saksassa ei esimerkiksi mitään turvallisuutta uhkaava tapahtunut mutta silti suojautui valtiovalta sotatoimin kansalaisiaan vastaan tiukemmin kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.

Ihmiskäsitys

Michael Moore etsi palkitussa dokumenttielokuvassa vastausta kysymykseen miksi amerikkalainen turvautuu niin helposti aseeseen. Dokumentin katsottuani vastaus on, omaisuus, valta ja raha. Myös köyhyys ajoi ihmisiä aseelliseen väkivaltaan.

USA:n laisen yhteiskunnan väkivalta lähteen yhteiskuntarakenteesta. Yritysjohtajan mielipide oli filmissä paljon kertova. Hänellä oli ladattu ase koko ajan huoneessaan. Pankista sai aseen ilmanmaksua, kun vain avasi tilin pankkiin. Ihminen opetettiin ihan pienestä lapsesta asti aseenkäyttämiseen. Voi melkein sanoa, että aseellinen väkivalta tulee "äidin maidon" mukana. Aseita ja patruunoita oli joka kaupassa tarjolla, kuten leipää.

Rikkaat turvaavat valtaa, omaisuuttaan aseella ja ääretön köyhyys ajoi ihmisiä aseelliseen väkivaltaan. Myös viihde on enimmäkseen aseellisen väkivallan täyttämää, jota ihmiset katsovat kotona TV:stä tai sitten elokuvissa. USA:n poliittinen johto näyttää omaa esimerkkiään kansalle aseellisesta väkivallasta IRAK:n sodalla ja terroristijahdilla.

Marxin oivallus, että ihminen on yhteiskunnallinen olio, pitää täysin paikkansa dokumenttielokuvan katsottuani.

Bushin käynnistämä terroristijahti ulkoa tulevaan uhkaan, sopii myös Mooren dokumenttielokuvan antamaan sisäiseen kuvaan maasta, jossa aseellisella voimalla turvataan omaisuutta ja valtaa.

Läpeensä väkivaltainen yhteiskunta ajaa ihmisiä aivan olemattomissakin asioissa aseelliseen väkivaltaa.

Särkynyt yhteiskunta

Suomen 1990-luvun suuri lama aloitti vähittäisen kehityskulun, jonka tuloksena perustavanlaatuiset menestystekijämme ovat rapautumassa. Lamaa alkoivat hyödyntää hyvinvointivaltiota ideologisista syistä vierastavat. Suomeen oli vuosikymmenien aikana kerääntynyt runsaasti voimia, jotka pitivät hyvinvointivaltion ideaa ärsyttävänä. Ajatus kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta ei ollut kaikkien mieleen. Peruskoulu tulkittiin ”tasapäistäjäksi”. Maakuntakeskuksiin perustetut korkeakoulut arvioitiin liian pieniksi, Etelä-Suomen yliopistojen resurssien ryöstäjiksi.

Kun sosialismi romahti ja laman seurausten hoitaminen vaati paljon rahaa, aika oli kypsä vastaiskulle. Myös tutkijat tulivat avuksi. Ja ulkoiseen hallintoon lanseerattiin uudenlainen oppi, jota alettiin kutsua nimellä New Public Management. Sen perusajatuksena on tarkastella julkista sektoria kuten yrityksiä. Valtion ja kuntien organisaatioissa tulee pyrkiä henkilöstön vähennyksiin ja tehokkuutta piiskaaviin johtamisjärjestelmiin. Toimintoja on myös ulkoistettava ja yksityistettävä.

Asiaan kuului myös valtionhallinnon monien yksiköiden muuntaminen ”yrityksiksi”. Esimerkkejä tästä ovat Valtion Rautatiet sekä Posti-ja Telelaitos.

Myös vuonna 2005 tohinalla aloitettu kunta-ja palvelurakenneuudistus liittyy samaan ketjuun.

Kuntien palvelurakenteet ja itse kunnat arvioitiin tehottomiksi. Tarvitaan isompia kuntia sekä tehokkaampia ja suurempia palveluyksiköitä. Ainoastaan suuruuden logiikka voi pelastaa Suomen kilpailukyvyn ja kansalaisten hyvän elämän. Minkäänlaista tieteellistä näyttöä tämän teesin perustaksi ei ole koskaan esitetty. Suuruuden logiikan edustajat eivät ole myöskään kertoneet, minkälaisia vaikutuksia maan eri osien asukkaiden elämään halutuilla muutoksilla olisi.

Prosessi on kuitenkin käynnissä. Peruskouluja lakkautetaan ja lukioita yhdistetään mammuteiksi. Opetukseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin tarkoitettuja määrärahoja leikataan. Päätökset sanellaan ylhäältä. Etenkin kuntien työntekijöiden keskuudessa pelko on niin suurta, että kriittistä keskustelua ei uskalleta käydä. Johtavat viranhaltijat lymyävät raukkamaisesti usean hallintoportaan etäisyydellä eturintaman työntekijöistä. Talous sanelee päätökset. Politiikka on kuolemassa.

Työntekijöitä piiskataan alati vaihtuvilla kehittämishankkeilla, joiden ideaa ei kukaan osaa kertoa. Muutoksesta ja epävarmuuden lietsomisesta on tullut itsetarkoitus. Uuskieli kukkii. Rakenteellinen kehittäminen tarkoittaa leikkauksia ja neuvotteluja henkilöstön vähentämisestä. Uusi palkkausjärjestelmä tarkoittaa työntekijöiden kilpailuttamista keskenään, kyräilyn ja epäsovun kasvua sekä esimiesten mielivallan voimistumista. Yhteisöllisyys ja ilo ovat työelämästä katoamassa. Jäljelle jää selviäminen päivästä toiseen, viikonlopusta toiseen, kesälomasta toiseen. Näinkö syntyy uusia Nokioita?

Yhteiskuntaa ei nähdä kokonaisuutena, vaan erilaiset tulosyksiköt noudattavat toisistaan ja kansalaisistaan välittämättä omia logiikoitaan. Hyviä esimerkkejä tästä ovat VR ja Ratahallintokeskus, joiden johtajat ilmoittavat ylpeinä, että heidän vastuulla ei ole aluekehityksestä huolehtiminen. Kuitenkin rataverkko on rakennettu tähän maahan yhdistämään eri alueita ja takaamaan tasaveroisen liikkumisen edellytykset eri alueiden asukkaille ja yrityksille. Rataverkko ja junat ovat yhteistä omaisuutta. Mikäli VR:n ja Ratahallintokeskuksen annetaan jatkaa samaa rataa, ajavat ne alas henkilöliikenteen suuresta osasta maata. Jäljelle jää pari pohjoinen – etelä-reittiä ja ehkä Turun ja Helsingin välinen rantarata.

Mikäli Vaasan seudulla ei viimein herätä kunnolla, uhkaa henkilöliikenne loppua Vaasan radalta kymmenen vuoden kuluessa. Tämän uhkan torjumiseksi voisi Pohjanmaalta lähteä isompikin joukko kansalaisia ja päättäjiä Helsingin herroja tapaamaan. Mielellään samassa junassa.