Menneestä on otettava opiksi

Jutta Urpilaisen SDP:n tilasta on jopa kokoomuksen Vaasalainen Pohjalainen lehti huolissaan! Onhan nykyjohtoinen SDP ollut pitkään hallituksessa tekemässä kokoomuslaista politiikkaa!
Urpilainen linjasi puolueensa keskustaan eli oikeistolaisten joukkoon. Vaikeaa on tästä näkökulmasta ajaa työttömien ja työttömyyden uhanalaisten asiaa.

Toisaalta SDP:n tilanne kuvaa sitä, kuinka vahvasti on puolue sidoksissa kapitalistiseen valtaeliittiin. Puolue-eliitin sidos SDP:n jäsenistöön on jo ajat sitten katkennut.

Sosiaalidemokratia yrittää peitellä mukautumistaan uusliberalismiin ja muuntumistaan imperialismin tukipylvääksi. Se tavoittele myöhäistä paluuta keynesiläiseen sääntelyyn, jolla ei kuitenkaan kajota vallan ja omistuksen luokkaluonteeseen ja jolla nimenomaan pyritään torjumaan vallankumouksellisten vaihtoehtojen voimistumista työntekijöiden ja kansojen hyväksi.

SDP, jopa esitti menneellä viikolla pääomalle palkkatukea verovaroista. Samoin SDP:ssä on sairaanloinen kaipuu tupopöytiin. Juuri Tupojen kautta kehittyi nykyinen elitistinen ay-liike, joka johti jäsenistön syrjäytymiseen ay-liikkeen tavoiteasettelussa ja päätöksenteossa.
Pohjalaisessa SAK:n johtaja Lauri Lyly antaisi ammattiosastoille lisää "kunniaa", kun sen ovat vieneet luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut. Mutta ay-liikkeen jäsenistä työläisistä hän ei puhunut mitään. Tämäkin kuvastaa SAK:n johtoroikan vieraantumista ay-liikkeen ruohonjuuritasosta. Lylystä ollaan tekemässä Lauri Ihalaiselle seuraajaa. Lyly on kuin tehty nykyiselle SAK:lle, mutta ei tietenkään jäsenvaltaiselle ay-liikkeelle.

Vaihtoehto löytyy nykymenolle vasemmalta

Uusliberalismin vararikko ei ole ainoastaan kapitalismin nykyisen johtotavan, vaan myös itse kapitalismin vararikko. Meidän pitää luottaa vasemmistolaisen työväenliikkeen ideoiden paremmuuteen. Keinot kansojen ja työläisten vapauden tavoitteluun on löydettävissä ainoastaan suurpääoman ja imperialististen liittoumien vallan katkaisemisella.

Vasemmistolaisen paikallispolitiikan uusi nousu on aluilla Tampereella, jossa aletaan tekemään koko vasemmiston yhteistä vasemmistolaista politiikkaa ja siellä kokoomus on toisella puolella barrikadia, kuten pitääkin olla. Tulonjakopolitiikkaan, joka alkoi 1968 vaikutti ratkaisevasti koko vasemmistolaisen politiikan aktiivinen toiminta. Työnantajien voimakas pelkotila vasemmistolaista työväenliikettä kohti oli myös yksi vaikuttava tekijä. Myös Neuvostoliiton ja sosialismin vaikutus ulkoisena tekijänä oli suuri. Kun Neuvostoliitto kaatui se näkyi heti pääoman asemien vahvistumisena ja uusliberalismin esiin työntymisenä myös Suomessa.

Mutta pääoma oli huolissaan erityisesti tietoisesta ay-liikkeestä, joka käytti joukkovoimaa.
Kemin tapahtumat olivat taustalla, sille että sopimustoiminta on vietävä etäämmälle työpaikoista. Ja sitä varten luotiin tupo, jolla sidottiin vasemmistolaisen työväenliikkeen kädet aktiiviselta etujenajamiselta.Tupojen aikaan ammattiosastot ja koko ruohonjuuritason ay-liike sopeutettiin ylätason ratkaisuihin ja vain muutamia jäsenäänestyksiä järjestettiin. Työrauhan ylläpitämisestä tuli SAK-laiselle ay-liikkeelle pääasiallinen tehtävä, johon SAK ja liitot itse olivat sitoutuneet sopimuksien kautta. Tästä porvariston orjasuhteesta on vasemmiston aika irtaantua.

Vaasaan ja Tampereelle kokoomusjohtoinen liittoutuma

Näin siinä sitten lopulta kävi, että SDP ei löytänyt paikkaansa vasemmalta, vaan meni itsekkäästi oikeistonhelmaan. Oikeistopuolueet (kokoomus, RKP, kristilliset, keskusta ja SDP) muodostavat kolmenkymmenen yhdeksän valtuutetun ryhmän Vaasan valtuustoon neljäksi vuodeksi.

Ryhmä 12 (Vasemmistoliitto, vihreät, provaasa ja perussuomalaiset) muodostavat kahdentoista valtuutetun ryhmän, vastavoimaksi kokoomusjohtoiselle ryhmälle.

Kokoomusvetoinen ryhmä on tehnyt myös yhteisiä poliittisia tavoitteita nelivuotiskaudelle.
Yksi tavoite on vetää myös ryhmä 12 mukaan oikeistolaiseen politiikkaan, johon liittyy toinen tavoite saada asiat menemään läpi valtuustonkokouksissa vähin puhein.

Tampereella on muodostumassa XL-ryhmä (kokoomus, RKP, keskusta, vihreät, kristillisdemokraatit ja sitoutumattomat). Vasemmistoliitto oli alussa menossa tähän ryhmään, mutta kokouksessaan ryhmä irtautui äänin 5-3. Vasemmistoliitolla on nyt Tampereella aitoa halua
vasemmistoyhteistyöhön.

Vasemmistovetoiseen ryhmään tulisivat (SDP, Vasemmistoliitto, SKP ja perussuomalaiset).
Perusuomalaisten ryhmässä on 2000 ääntä saanut Koukkuniemen sairaalan oloista kantelun tehnyt sairaanhoitaja Laila Koskela.

Surullista oli se, että Tampereella vihreät toisin kuin Vaasassa menivät kokoomusvetoiseen ryhmään.

Kokoomus jyrää nyt värittömällä, virkamiesmäisellä ja taloudellista johtamista korostavalla bisnes linjallaan kuntapolitiikassa. Tähän liittyen on tärkeää, että kunnalliset asiat politisoidaan ja tuodaan kunnanasukkaiden näkökulma esiin.
Vasemmisto liittoutuma on nyt kunnanasukkaiden etujen vartijana erityisen vaativassa asemassa. Jatkuuko säästö ja leikkauspolitiikkaa edelleen seuraavat neljä vuotta? Jatkuuko kunnallisten palveluiden kaupallistaminen, yksityistäminen ja bisnesmäinen kunnanjohtaminen edelleen.

Tampere on nousemassa esimerkiksi koko vasemmistolle ja heidän liittolaisilleen.

Koittaako uusi aika Vaasan kunnallispolitiikassa

Oikeisto on nyt liittoutunut kuten pitääkin selvästi oikealle kokoomus, RKP, Kristilliset ja keskusta. Oikeistoryhmällä on 28 valtuusto paikkaa, eli 5 paikan enemmistö, jos SDP löytää paikkansa vasemmalta. Tämä asetelma selventää oikeisto vasemmisto asetelmaa, joka on ollut pimennossa jo aivan liian kauan.

Vain SDP:llä näyttää olevan vaikeuksia löytää paikkaansa poliittisella kartalla. Hehän olivat jopa menossa oikeistoryhmään. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen haikailee SDP:n paikkaa oikeistokeskustasta, mutta siellä ei ole tilaa vasemmistolaiselle työväenpuolueelle. Olisihan se jo outoakin ja luonnotonta, että vasemmistopuolue tuohon suuntaan linjaa politiikkaansa.

Nyt on Vaasan vasemmistolla SDP, vasemmistoliitolla, vihreillä ja pienpuolueilla hyvä mahdollisuus uudenlaiseen vasemmistolaiseen ja kriittiseen politiikkaan Vaasassa. Vasemmistoliiton , vihreiden ja pienpuolueiden perustamalla ryhmällä on 12 valtuutettua, SDP:llä 11 ja yhdessä tällä ryhmällä olisi valtuustossa yhteensä 23 paikkaa.

Tällä ryhmällä on nyt todellinen mahdollisuus muuttaa Vaasalaista kunnallispolitiikkaa kaupungin asukkaiden etujen mukaiseen suuntaan. Ykkösasia olisi peruspalvelujen saatavuus ja laatu saatava kuntoon. Samoin bisnesjohtaminen romulaatikkoon ja edustukselliselle demokratialle se asema, joka sille muotoutui sotien jälkeen.

Vasemmiston tulee nyt ottaa käyttöön koko työväenliikkeen organisaatio tulevalla valtuustokaudella. Ay-liikkeelle myös uutta tekemistä kunnallispolitiikkaan, sitä kautta kaikki työpaikat ja ammattiostot yhteiseen joukkoprojektiin palauttamaan kunnalliset peruspalvelut Vaasan asukkaille.

Myös muu osa kansalaisliikkeitä on otettava mukaan paikallisten asioiden kuntoon saattamiseen. Nyt on aika siirtyä ”henkilöpolitiikasta” ja kähminnästä kansanliikkeiden suuntaan ja sitä kautta yhteisölliseen Vaasaan, jossa kaikista asukkaista pidetään huolta.

Virolaisilla on vapaus hakeutua uusille työmarkkinoille

Virolainen kapitalismi ei enää kelpaa terveydenhoitoalantyöläisille. Neljän vuoden aikana Virosta on lähtenyt yli 1 200 terveydenhoidon ammattilaista. Heitä on houkutellut ennen muuta Suomi. Tänne on muuttanut 66 prosenttia, Britanniaan 11 prosenttia ja Ruotsiin seitsemän prosenttia. Ilmeisesti suurin osa Virolaisista terveydenhoitoalan työläistä on yksityisessä terveysbisneksessä Suomessa työssä.

Leveämmän leivänperään lähteneiden määrä on iso suhteessa Viron väkimäärään.

Toisaalta on positiivista, että Virontyöläiset eivät enää alistu halpatyövoimaksi omassa maassaan. Mutta saman tilanteen edessä he ovat Suomessakin palkkaorjana ja kilpasilla suomalaisen työläisen kanssa. Kun Neuvostoliitto kaatui siirtyi paljon suomalaisiakin yrityksiä Viroon, halvemman työvoiman houkuttelemina. Mihinkä päin mahtavat nyt nämä yritykset siirtyä kun Virontyöläiset eivät suostu enää olemaan halpatyövoimana, vaan siirtyvät ulkomaille?

Nyt on Suomessa menossa julkisenalan palvelutuotannon ja palkkapotin uusjako. Tässä uusjaossa varmaankin tarvitaan Virolaisia terveydenhoitoalan työläisiä.

http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id108664.html

Jatko aikaa työrauhanylläpitäjälle

SAK puheenjohtaja Lauri Ihalainen (SDP) on nyt jäämässä eläkkeelle. Häntä on kaavailtu valtakunnan sovittelijaksi, mikä sopisi kuin nenä päähän. Sitä hän on toteuttanutkin ja mikä ettei vielä eläkepäivilläkin. Oikeastaan se on ollut hänen päätyö. SAK on ollut yksi päätekijä, jolla on pidetty palkat alhaisena ja työrauhatyöpaikoilla. SAK muodostuu liitoista, jotka ovat SAK:n jäseniä.
Eli se on ollut puhtaasti vallan väline ja kapitalismin riistopolitiikan turvaaja.

Vaasaan lisää yksityistä lääkäribisnestä

Työterveys ja lääkärikeskus Promenia aloittaa toimintansa Vaasassa Kivihaassa huhtikuun alussa. Kivihaan alueelle on keskittynyt paljon erilaista liiketoimintaa ja nyt sinne tulee sitten lääriliiketoimintakin. Bisnestä tulee pyörittämään 10-20 lääkäriä ja muuta terveydenhoitoalan ammattilaista.

Mustasaarelainen yrittäjäneuvos Lars Gästgivars on tulevan terveysbisneksen isoin osakkeenomistaja.

Yrityksen terveysbisnes tulee olemaan laaja, joka pitää sisällään yleis- ja erikoislääkäripalvelut.
Terveysbisnekseen tulee myös työterveyshuolto, laboratorio, röntgen, hammaslääkäri, psykologi, naprapath ja fysioterapiapalvelut.
Aikovat myös myydä kotisairaanhoitopalveluja ja kodinhoitopalveluja, terminaalihoidot kotihoitona lääkärinohjauksessa. Uusiterveysbisnes tulee palvelemaan "suurvaasan" palvelumarkkinoita.

Samaan aikaan Vaasan kaupunginhallitus poisti ensivuoden sosiaali- ja terveystoimen viroista 84, kun alkuperäinen päätös oli perustaa vuoden 2009 alusta 124 työtehtävää ja näin tulee ”vain” 40 uutta työtehtävää sosiaali- ja terveystoimeen.

Tämä Vaasan kaupungin omien sosiaali- ja terveyspalvelujen jatkuva leikkaaminen ja säästöpolitiikkaa kasvattaa yksityistä sosiaali- ja terveysbisnestä. Kaupungin omista sosiaali- ja terveyspalveluista on kehittymässä köyhien palveluja ja laadultaan heikompia kuin yksityiset bisnespalvelut.
Mielestäni nykyinen meno Vaasan kaupungin osalta on todella vastuutonta oman palvelutuotannon sabotointia.
Kunnallisissa terveyspalveluissa on ollut pulaa henkilökunnasta jo vuosia, mutta yksityisiin terveysbisneksiin löytyy, kuten tähän uutteenkin kokonaista 20 lääkäriä.

Sosiaalipuolella

Päivähoitopaikoista on kova pula ja esimerkiksi uusi vuoropäiväkoti valmistuu vasta vuonna 2011. Tälläkin alueella kasvaa yksityinen bisnestoiminta ja kaupunki myös omalla toiminnalla sitä tukee. Päivähoidon jonoja puretaan ostopalveluna.

Vaasaan ei uusia ikäihmisten laitos eikä palveluasumispaikkoja rakenneta, vaan ne ostetaan yksityisistä ikäihmisten palvelubisneksistä. Alkualan pienkodin toiminta jatkuu, kiitos siitä kuuluu henkilökunnalle, joka nousi vastarintaan.

Kaupunki on lähtenyt voimallisesti markkinaehtoistamaan ikäihmisten palveluja.
Yksityistä sosiaalipalvelujen tuotantoa, käyttöä tuetaan ja palvelusetelikin on osa sitä. Palveluseteli tarjoaa mahdollisuuden kasvattaa yksityisiä ikäihmisten bisnespalveluja.
Palvelurakennetakin muutetaan avohoitopainotteisenmaksi. Eli pankkien itsepalvelusuunta näkyy ikäihmisten palveluissakin jo.

Kunnallisvaalit on ohi ja näin ovat oikeistolaistuneiden puolueiden vaalilupaukset haudattu ja sama alibudjetointi jatkuu.

Toivo on mennyt ja bisnes on tullut Vaasaan.

Tulonjakopolitiikka 2000 luvulla

Englantilainen John Maynard Keynes oli esittänyt jo 1930-luvulla, että valtion tulisi etenkin lamakausina puuttua markkinoiden toimintaan säätelemällä kysyntää ja näin puhaltaa uutta henkeä puhtinsa menettäneen järjestelmän toimintaan.

Suomessa julkisten hankintojen ohella yhdeksi säätöventtiiliksi otettiin tulopolitiikka. Sillä pyrittiin pitämään palkankorotukset sopivalla tasolla pääoman tuottovaatimuksiin nähden – eli riittävän alhaisina. Malliin kuului, että hallitus osallistui työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ohella neuvotteluihin, “kolmikantaan”. Hallitus tarjosi onnistuneen sopimuksen kruunuksi “sosiaalipakettia” tai muita uudistuksia.

60-luvulla oli Suomessa käynnissä raju rakennemuutos, kun ihmiset muuttivat joukoittain maaseudulta kaupunkeihin ja palkkatyöläisten osuus väestöstä kasvoi. Samanaikaisesti oli “pyritty kansainvälisen työnjaon lisäämiseen ja taloudellisen kasvun nopeuttamiseen liberalisoimalla ulkomaakauppaa”, ja näin “kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttäminen” muodostui entistä tärkeämmäksi tavoitteeksi.

Tulopolitiikan käyttöönottoa jarrutti maan poliittinen tilanne, kun sosialidemokraattinen ja SAK:lainen työväenliike oli vuoden 1956 yleislakon jälkeen jakaantunut kilpaileviin järjestöihin. Vuonna 1966 muodostettu vasemmiston ja maalaisliiton hallitus kuitenkin tasoitti tietä yhdistymiselle. Poikkeuksellisesti myös kommunistit oli nyt vedetty mukaan kantamaan hallitusvastuun raskasta taakkaa. Tässä tilanteessa teollisuuden edustajat kannattivat miltei yksimielisesti tulopolitiikan käyttöönottoa, sillä sen uskottiin parantavan yritysten kilpailukykyä ja kannattavuutta.

Ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu Suomessa, Liinamaa I, syntyi 1969.

Tulopolitiikkaa perusteltiin välttämättömyyksillä. Milloin välttämättömyys johtui edellisen vuoden devalvaatiosta, milloin öljykriisistä, milloin kasvaneesta työttömyydestä.

Samaa välttämättömyyspuhetta on havaittavissa nykyäänkin. Tiettyihin ratkaisuihin pakottaa edelleenkin globalisoituva talous ja huoli kansainvälisestä kilpailukyvystä. Nyt vain näitä perusteluita käytetään tulopolitiikasta irtautumiseen. Se johtuu siitä, että maailma on tosiaan muuttunut.

Työnantajat haluavat nyt viedä palkkaneuvottelut työpaikkatasolle ja kasvattaa palkan henkilökohtaisesti määräytyvää osuutta. Tämä on käynyt mahdolliseksi, EU-jäsenyyden myötä työnantajien kiristäessä ay-liikettä tuotannon alasajolla ja halpatyövoiman maahantuonnilla. Ay-liikkeellä ei ole toimintaa suuntaavaa kompassia, vaan se alistuu pikku nurinan jälkeen muiden asettamiin tavoitteisiin.

Neuvottomuus on käynyt hyvin ilmi ay-johtajien toimista. Vaikka Metalliliiton liittokokouksessa 2004 päätettiin paikallisen sopimisen lisäämistä vastaan, liiton johto kuitenkin sopi asiasta vuoden 2007 TES-neuvotteluissa. Vappupuheissaan SAK:n johtajat tarjosivat työnantajille väljempiä raamisopimuksia, jos he vain suostuisivat pysymään tupopöydässä.

Suomalaisen ay-liikkeen ja vasemmiston edessä olevat haasteet ovat varsinkin EU-jäsenyyden myötä kasvaneet, mutta niihin vastaaminen on koostunut lähinnä jarrutuspolitiikasta. Palkkatulojen osuus kansantulosta on 90-luvulta lähtien kutistunut ja pääoman osuus noussut.

EU-jäsenyyden myötä hyvinvointivaltion rakentaminen yhdessä maassa on osoittautunut mahdottomuudeksi. Suomalainen malli on aina perustunut sosialidemokraattisen työväenliikkeen ja kommunismia pelkäävän työnantajaleirin kansalliseen yhteistyöhön, mutta tälle ei enää ole edellytyksiä. Työnantajat ovat sen jo oivaltaneet.

Jos ay-liike haluaa samanaikaisesti ulosmitata pörssikapitalistien voitot ja pitää kiinni palkkatasa-arvosta, on otettava tavoitteeksi “tupo vai liittokierros” -tyylisen mallin ylittäminen. Yhteiskunnan on otettava tuotannon organisointi käsiinsä, jolloin kaikkien palkat voidaan maksaa yhteisestä pussista.

Jos omistajia ei tarvita enää edes palkanmaksuun, tarvitaanko heitä sitten enää mihinkään?